Mikä avuksi? 2 kk sitten kuollut tuttava on jäänyt "kummittelemaan" mieleen

joko sinulla on mielenterveydellisiä ongelmia tai tuttavasi sielu on jäänyt sinua seuraamaan. Ensimmäinen vaihtoehto olisi kai helpompi hoitaa.

että tuossa sekoittuu nyt alitajunnassa vanhojen asioiden johdosta huono omatunto ja ehkä oma kuolemanpelko. Monesti oma kuolevaisuus tulee uniin ja alitajuntaan silloin kun joku läheinen tai tuttu kuolee. Etenkin jos kuollut on ollut lähes saman ikäinen kuin itse on. Jaksamisia!

Tai pyydä pappia siunaamaan.



kummitukset ei voi tulla siunattuun tilaan :)

jossa käsittelet esim. sitä vanhaa riitaa ja muuta. Käy haudalla jättämässä hyvästit.

jossa käsittelet esim. sitä vanhaa riitaa ja muuta. Käy haudalla jättämässä hyvästit.

voisin vaikka vannoa, että tuttavasi ei kummittele, eikä sinulla ole mt-ongelmaakaan. Kyse on siitä, että tuttavan kuolema oli sinulle järkytys, jota alitajunta nyt työstää tuolla tavoin.



Tutun kuolema on aina jonkinlainen shokki, eikä kovinkaan moni ihminen pysty käsittelemään realistisesti kuoleman ehdottomuutta ja lopullisuutta. Ihminen usein alkaa alitajuisesti pelkäämään omaa kuolemaansa. Mutta aika tekee tehtävänsä, kyllä se siitä korjaantuu.

vaan "kummittelee". :) En usko kummituksiin, muihin kuin ihmisen oman psyyken kehittelemiin mörköihin. :)



ap

10-15 vuotta sitten olimme ystäviä, mutta elämä vei eri suuntiin enkä tunne hänen nykyisestä lähipiiristään henkilökohtaisesti ketään.



Minulla ei ole ihmistä, jonka kanssa käsitellä asiaa tasavertaisista lähtökohdista. Olen ilmaissut osanottoni kuolleen läheisille, mutta en ole saanut enkä odota saavani heiltä mitään vastakaikua. Olenhan vain "joku" heidän rakkaansa menneisyydestä. Toisaalta minun nykyiselle lähipiirilleni tämä tuttava oli vain kasvoton nimi jostain kaukaa.



Silti tällainen kaukaisemmankin tuttavan / entisen ystävän kuolema voi järkyttää ihmeen paljon.



ap

kuoli lapsuudenkaveri jonka kanssa ei oltu oltu vuosiin enää tekemisissä käytännössä katsoen juuri yhtään. Kuolema oli silti ihan hirveä järkytys, ja näen unia kyseisestä henkilöstä usein.



Tuntuu oudolta ja pahalta, että joku jonka kanssa meillä oli yhteiset muistot tietyistä asioista, on nyt poissa lopullisesti. Minä olen ainoa joka nyt muistaa ne jutut, eikä niitä voi enää jakaa kenenkään kanssa.



Oon miettiny monta kertaa, että jos tämä kuolema järkytti näin paljon, niin mitenköhän kävisi jos joku oikeasti läheinen kuolisi..

Oon miettiny monta kertaa, että jos tämä kuolema järkytti näin paljon, niin mitenköhän kävisi jos joku oikeasti läheinen kuolisi..

Se tilanne on erilainen. Tietenkin suru on miljoona kertaa suurempi, mutta sen saa/joutuu myös käsittelemään eri lailla. Asiaa ei voi jättää leijumaan, vaan siitä on pakko päästä jotenkin eteenpäin. Siksi sellainen epämääräinen kummittelu loppuu väkisinkin jossain vaiheessa.

Kaukaisemman henkilön kuolemaa yrittää enemmän painaa villaisella ja vain unohtaa, jolloin se voi tietyllä lailla jäädä ahdistamaankin enemmän.

ap

Ei oltu missään tekemisissä moneen vuoteen. Kummitteli jo eläessään. On tosi kamalaa, jos on naimassa ja tuntee, että äiti ilkkuu katonrajassa. Ja jos meni hyvin, ilkkuu ja jos huonosti, siitäkin ilkkuu. Oli eläessään ilkeä ihminen.

Tilanne rauhottui jonkun verran, kun pyysin häntä jättämään Kristuksen nimeen minut rauhaan. Itse en uskovainen ole, mutta pakko oli kokeilla jotain.

Eniten kuitenkin uskon, että pääkoppani sisällä on joku ahdistus ja en vaan pääse ikävistä muistoista eroon.