Miksei exän kanssa voisi olla hyvä ystävä?

olla ystävä, mutta hän koki yhteydenpidon vaikeana ja niinpä katkaisin kaiken yhteydenpidon häneen.



Nykyisin se oikeastaan harmittaa, sillä tämä mies oli ja on huippumukava tyyppi ja olisi niin mukava jutskailla ja vaihtaa kuulumisia hänen kanssaan.



Vasta eilenkin näin taas unta hänestä. :)



Nooh, sisarensa kanssa ollaan edelleen (harvakseltaan tosin) yhteyksissä ja tiedän hänen elämästään sen, että erostamme toivuttuaan on ottanut vaimokseen rikkaan perijättären. Ei niin kaunis emäntä, mutta istuu kultalusikan päällä ja kolmas lapsi heille tulossa. Tämä tietenkin on heille ihana asia. :)



Jännä vaan, miten yhä vaan kaipaa sitä parasta kaveria ja puheyhteyttä, mikä meillä oli, kun olimme yksissä, vaikka siitä on jo kulunut yli 10 vuotta.



Onko muita?

jos ero on tapahtunut yhteisymmärryksessä eikä kummallakaan ole pahoja traumoja. Lastenkin kannalta taatusti parasta jos vanhemmat tulevat hyvin toimeen!



Tunnen esim. pariskunnan joka on eronnut 10v sitten mutta viettävät esim. uudetvuodet, juhannukset jne. kimpassa. Hauskaa on ja mukana ovat exät, heidän puolisonsa ja kaikkien lapset. =DD

ja puhun siis oikeasta kunnon ystävyydestä eikä moikataan kun kaupungilla ohimennään... Miksi ihmeessä olisin ystävä ihmisen kanssa josta minä en ole kiinnostunut (tai joka ei ole minusta kiinnostunut). Tai vielä pahempaa, miksi olisin ystävä sellaisen ihmisen kanssa joka esim. pahoinpitelee, pettää tai muuten hyväksikäyttää. Tai jos ero on tullut sen takia kun "ollaan kasvettu erilleen", niin eikö se tarkoita sitä ettei se ihminen enää kiinnosta, ei hänen ajatukset ei mielipiteet jne. Mitäpä sellaisen kanssa kaveeraamaan...

Hyvä ystävyyssuhde exän kanssa kertoo yleensä myös siitä ettei ero ole vielä oikeastaan tapahtunutkaan, ainakaan molemmilta puolilta. Paljon on itkua ja hammastenkiristelyä vielä luvassa myöhemmin, koska elämä nyt vaan ei mene niin, että voisi olla kaikkien kanssa koko ajan yhtä aikaa. Voin ymmärtää, että eronneet ystävystyvät uudestaan esim. 5 tai 10 vuotta eron jälkeen, mutta välittömästi eron jälkeen se on pelkkää teeskentelyä ja pelaamista toisen tunteilla.

Petti, valehteli ja oli henkisesti väkivaltainen. En todellakaan halua olla sen idiootin ystävä. Harmittaa, että tuhlasin siihen niin monta vuotta elämästäni.

tiedän joitakin kavereita, joiden vanhemmat ovat vieläkin hirveissä riidoissa "vuosikymmeniä eron jälkeen" ja esim häät painajaisia, tuleeko riitaa vanhempien välille jne.



Itse erosin noin viisi vuotta sitten, ja nyt olemme olleet ehkä noin vuoden ystäviä exän kanssa. Minun uusi mieheni on ottanut tämän hyvin, exmieheni puoliso taas ei vielä oikein hyväksy minua. kaikki aikanaan.



suhteemme oli vaikea, sain myös joskus silmän mustaksi, mutta olen antanut anteeksi ja myös ex on antanut minun typeryydet anteeksi. välillämme ei ole minkäänlaista "mies-nainen-vetovoimaa".



Tämä on yksi asia josta olen todella kiitollinen elämässäni, en jaksaisi enää riidellä jne, onhan meillä kuitenkin yhteinen lapsi.

Mekin ollaan exän kanssa niin hyviä ystäviä, että harrastetaan seksiä yhdessä. Huolimatta hänen nykyisestä vaimostaan;)

eikä siinä mitään

että se jätetty osapuoli voi olla aika rikki ja pihalla kaikesta tapahtuneesta.