Mikä minussa on vikana?
Miksi kukaan ei pidä musta? Mulla ei oo ketään muuta enää kuin lapseni.
Äitini on vihannut mua ihan lapsesta asti. Purki kaikki pettymyksen ja vihantunteensa minuun ja sai minut tuntemaan etten ole yhtään minkään arvoinen. Isä ei ole ikinä välittänyt.
Kaverit katosi viimeistään siinä vaiheessa kun sain lapsia. Suurimmaksi osaksi varmaan ajanpuutteen takia mutta tuntuu että ne oli vaan tyytyväisiä ja helpottuneita ettei tarvinnut enää nähdä mua.
Mies lähti tänään. Naimisissa oltiin pari vuotta. Luulin että oltiin onnellisia mutta ei sitten taidettu ollakkaan. Mun on niin paha olla että oikeen fyysisesti SATTUU. Miehellä on toinen nainen niinkuin melkein kaikilla entisilläkin poikaystävillä. Aviomies ei käyttänyt ikinä väkivaltaa mutta entinen avomies sitäkin enemmän, minun syytäni sekin oli kun olen niin ällöttävä ja huono ihminen.
Tämän lisäksi en saa 3-vuotiasta uhmaikäistä pidettyä millään kurissa joten äitiyskään ei taida olla minun alaani. Eiköhän mies saa lasten huoltajuudenkin. Äitini varmasti ainakin puoltaa sitä.
Anteeksi että purkauduin tänne mutta ei ole muutakaan. En enää tiedä miten tästä elämästä saisi ehjän ja elettävän tuntuisen, ei varmaan millään.
Kommentit (7)
Kelpaan yleensä vain silloin kun joku on jotain palvelusta vailla.
kuin meissä muissakaan. Kaikissahan nyt jotain on.
Mutta äitisi on toiminut väärin, ja huonon itsetuntosi takia olet ehkä tyytynyt sellaisten tyyppien seuraan, joista et olisi huolinut, jos olisit luottanut siihen, että yksinkin pärjäät paremmin, kuin huonon miehen kanssa.
Voimia tulevaisuuteen, ja käsittele tunteitasi jonkun ammatti-ihmisen kanssa. Se voi auttaa tulevaisuutta ajatellen.
Sun on tiedettävä oikeesti, että väkivaltainen exäsi oli kusipää, etkä sinä todellakaan ollut väkivaltaisuuteen syyllinen.
Rakasta kaikkea mitä sussa on, tunteita, ajatuksia, kaikkea.
Siitä se pikkuhiljaa lähtee.
muakaan ei kukaan pyydä koskaan mihinkään mukaan. ollaan muka kavereita ja mut jätetään aina pois risteilyistä ym. :(
mutta jos äitisi on kohdellut sinua huonosti, ei ole ihme, että luulet olevasi huono.
Hae itsellesi keskusteluapua! Olet aivan varmasti sen arvoinen. Kun opit pitämään itsestäsi, löydät hyviä ihmisiä, jotka huomaavat miten ihana sinä olet.
Kaikista tuntuu välillä siltä, että ei pärjää uhmaikäisen kanssa. Mutta lakkaa syöttämästä itsellesi pajunköyttä että äitiys ei olisi sinun alaasi. Varmasti on :-) Nyt vain haet apua erokriisiisi ja myös äitisi aiheuttamaan pahaan oloon.
Sinulla on oikeus olla juuri sinä. Elämäsi parhaat asiat ovat varmasti vielä edessä päin. Niitä kohti vain!
Seksiin kelpaan ajoittain. Olen ajatellut, että voisinhan minä hengailla muiden yhtä outojen/tylsien/mikä vika minussa nyt onkaan, kanssa, mutta missäköhän ne kaikki on..