Miten pärjäätte te joilla ei ystäviä lähellä (muuttanut ulkomaille tms)

sellaisia ystäviä. Se helpottaa kummasti.

Olen käynyt tämän asian takia aikamoisen kriisin läpi. :( Mulla auttoi se, että sitkeästi soittelin ystäville ja otin yhteyttä. Kerroin myös heille suoraan, miten yksinäinen välillä olen, ja miten paljon tarvitsen heidän yhteydenottojaan. Teen useita kertoja vuodessa ystävien luokse viikonloppureissuja, jolloin on aikaa juoruta ja syväluodata ystävyyttä.



Näin aikuisena on todella vaikea löytää hyviä ystäviä. Ihmiset on jo niin jumiutuneita omiin tapoihinsa, että todellista sydänystävyyttä on vaikea saavuttaa kenenkään kanssa. Kannattaa ottaa ilo irti tuttavuuksistakin. Voi olla, että jonkun kanssa tuttavuus syveneekin jossain vaiheessa ystävyydeksi. Ja vanhoista ystävistä kannattaa pitää kiinni kynsin hampain!

vaatii jonkinlaista luonnetta, että löytää ystäviä tai uskaltaa todella tutustua uusiin ihmisiin ja vielä vieraalla kielellä. avoin ihminen täytyy olla ja ennakkoluuloton ja iloinen, helposti lähestyttävä ym ja paljon varmaan pettymyksiä joutuu kokemaan. perus-hiljaisen, ujon suomailaisen on vaikea ylipäätäänsä tutustua jos ei itse tee asian eteen mitään. itse olin alussa ulkomailla asuessani kauhean varautunut, mutta kun aloin kaivata ystävää niin tuntui joskus, että ihan vimmassa yritän löytää jonkun, edes kahvittelukaverin. Vaikeaahan se on alkaa etsimällä etsimään ystäviä tai väkisin tutustumaan. heilläkin tietty on jo ne omat ystäväpiirinsä ja kuvionsa, eikä monestakaan osaa päälle päin sanoa, että onko edes ystävystymisen arvoinen. petyinki pari kertaa, kun olin omissa ystävissäni tottunut joihinkin ihaniin piirteisiin, joita ei sitten lainkaan tuntunut löytyvän kenestäkään kuitenkin sitkeys palkitsee ;) ja tosiaan töistä löytyi ne parhaimmat uudet ystävät. Hymyä ja osallistumista ja avoimuutta, mutta ei kannata tyrkyttää kuitenkaan. kaipa tämän jo tiedät, kuitenkin voin sanoa että aika epätoivoiselta ja yksinäiseltä minunkin elämäni näytti jossain vaiheessa, joten valoa on sunkin tunnelin päässä...