Lue keskustelun säännöt.
Erehdyin katsomaan viime viikolla jakson talvisotasarjasta ja nyt ahdistaa :(.
15.04.2009 |
Mieleen on jäänyt kohtaus, jossa pellon yli lähestyy iso joukko venäläisiä ja pari tankkia kohti suomalaisia (joita paljon vähemmän). On varmaan tuntunut hirveältä. Talvisodan loppuvaiheessa oma ukkinikin kuoli.
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huomaamatta!! terv rva res.vänrikki
Hyvin todentuntuinen jännitys. Minua sotajutut kiinnostaa muutenkin, en tiedä miksi. Vähän äijämäinen kiinnostuksenkohde...
että näin siitä painajaisia ja kohtaukset pyöri mielessä pitkään. Lapsuudenkotini on itärajan tuntumassa ja olen ikäni kuullut tarinoita sota-ajan tapahtumista ja paikoista. Jotenkin tuo elokuva elävöitti kaikki ne tarinat.
Sota on kamalaa!
Mun yli-isänmaalliset vanhemmat aikoinaan raahas mut leffaan kattomaan sitä, ja muistan että ei sitten tarvinnutkaan ilman painajaisia nukkua vähään aikaan. Olin sen ikäinen etten ymmärtänyt tätä vanhempieni pointtia ollenkaan, enkä kyllä ymmärrä vieläkään. :-( Ehkä siksi musta tulikin punavihreä pasifisti.
Yäk, ahdistaa kun ajatteleekaan niitä aikoja... Luulisi että joka itsenäisyyspäivän pakollinen Tuntematon Sotilas (jonka senkin sodanvastaisuutta opin ymmärtämään vasta isompana) olis riittänyt...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ikinä! Vieläkin muistot puistattaa... Mä pelkäsin niin että olisin halunnu juosta pois sieltä leffateatterista, mut en uskaltanut.
T. 7 (12-vuotiaana siis leffan nähnyt)
kun ei se itänaapuri kuitenkaan miksikään ole muuttunut eikä muutukaan. Toivottavasti emme joudu kokemaan samaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten mentiin koko perheen voimalla katsomaan Tali-Ihantala kun se oli leffateatterissa.
Katso se.