hei te jotka ette ota alkoholia lasten nähden, juuri teidän lapsenne ovat niitä

Yleistys. Voi pitää osittain paikkansa, mutta siltikin olet todella yleistänyt päätelmäsi.

Aika yleistystä, mutta kotona olisi hyvä opettaa alkoholin käyttö. Jos kotona vanhemmat ei käytä alkoholia niin olisi se edes hyvä jutella lasten kanssa siitä, ennen kuin teininä sammuuvat jonnekkin :D

olin itse niitä jotka teininä örvelsivät kännissä pahiten ja ensimmäisinä. Vanhempani joivat kotona reippaasti, avoimesti, usein ja aina liikaa.



Niitä pelkoja ja ahdistuksia, joita itse koin, en halua lapsilleni siirtää.

Meillä kyllä otetaan lasten nähden muttei olla humalassa.

ap:n väitettä. Nm. porukat veti kännit joka viikonloppu kultaisilla 70- ja 80-luvuilla, ja kun itse kynnelle kykenin niin omppojytää oli saatava. Kävin arki-iltaisin 13-v. asti töissä tienatakseni dokausrahat, kun ei mutsilla ois ollu antaa kuitenkaa.

Multa ja mieheltä ei ole kielletty koskaan alkoholin käyttöä, mutta vanhempamme eivät ole juoneet (paitsi mun vanhemmat joskus vajaan viinipullon puoliksi - osa meni aina lavuaarista alas, eivät siis juoneet kaikkea) ja silti kumpikaan meistä miehen kanssa ei ole koskaan kännissä örissyt.



Arvelisin, että seuraavaan sukupolveen voisi siirtyä sama, mutta mistäpä tuon tietää.

Minä en ole ikinä nähnyt vanhempieni juovan, ja niin vaan tuli minustakin absolutisti, ja olen ylpeä siitä.

ja tosiaankin tutustuin aiheeseen ihan pohjanmaan kautta - siitäkin huolimatta että kotona käytettiin alkoholia ihan kohtuudella ja lasten nähden. Ja ihan sattumalta pari parasta örvellyskaveria olivat samanlaisisita kodeista. Sen sijaan kavereinani myös kaksi jotka eivät teineinäkään edes kokeilleet - toinen perheestä jossa isä alkoholisti, toisen perheessä koko porukka absolutisteja jonkin sortin uskovaisia.



Sanoisinpa että myös kaveripiiri vaikuttaa paljon ja ihan varmasti teininä kotia enemmän. Toki ainahan teoriassa voi ja pitääkin linjoja vedellä mutta ei ne aina käytäntöä kohtaa.

että ne nuoret joiden vanhemmat suhtautuivat todella negatiivisesti alkoholiin, olivat niitä jotka sammuivat ojiin. Ne jotka olivat oppineet vanhmmiltaan mallin, että voi juoda pari siideriä ja that's it, olivat niitä jotka saattelivat oksentelevat ja puolisammuneet kaverinsa kotiin.

Mä ole ylpeä lasestani, miehestäni ja muista tärkeistä asioista. En ylpeile asioilla joilla ei ole merkitystä elämässäni. Jos sinä olet ylpeä viinattomuudesta, kertoo se sinusta jotain. Esim sen että nostat alkoholin jollekin alustalle, josta olla ylpeä ja sen että absolutismi on jotenkin hyvä asia eikä MISSÄÄN nimessä huono. Aika musta valkoista elämää..

etten juo paljoa, koska vanhempani joivat todella paljon!! Joka pe ja la ilta tyhjeni vodkapullo ja sitten huudeltiin, tapeltiin ja vedeltiin turpiin... :X uskotko, että sitä ei lapsen ollu kovin mukava katsella ja kuunnella...

Siksi en halua, että lapseni KOSKAAN, IKINä joutuisi kärsimään ja pelkäämään sen vuoksi, että olen kännissä kotona! Tosin käytän alkoholia kohtuudella, saatan juoda lasin , apri punaviiniä ruoan kanssa tai yhden saunasiiderin. Joskus ennen terassille lähtöä saatan juoda pari kolme, mutta en halua humaltua lasteni nähden liikaa.

"Sekä työikäisten miesten että naisten yleisin kuolemansyy oli viime vuonna joko alkoholin aiheuttama sairaus tai alkoholimyrkytys, tietää Tilastokeskus.

Viinanhuuruinen viikatemies vei 1 800 työikäitä ja taas yli 370 jo eläkeikään ehtinyttä suomalaista."

Maassa jossa viinalla läträäminen on oleellinen osa melkein mitä tahansa kissanristiäisiä ja vapaa-ajanviettoa sietää minusta olla ainakin vähän ylpeä alkottomuudestaan.

miks pitäisi olla ylpeä siitä ettei juo alkoholia?

Ei pidä paikkaansa. Mun vanhemmat ei käyttäneet alkoholia juuri ollenkaan ja itsekin olin jo 17-vuotias kun join ekan kerran.

olla siitä, että osaa ottaa sitä alkoholia fiksusti :)

juovat ne lapset, joiden vanhemmat tarjoavat lapsilleen alkoholia, ja jotka hyväksyvät kohtuullisen alkoholinkäytön alaikäisillä.



Ja vähiten ne, joiden vanhemmat eivät hyväksy lasten alkoholinkäyttöä ollenkaan.

vielä ei ole tullut tarvetta örveltää eikä alkoholi ole koskaan tuntunut mitenkään salaperäiseltä -muiden kännijuttuja on saanut kuunnella ihan riittävästi.

Kasvoimme veljeni kanssa perheessä jossa aika ajoin otettiin alkoa reilumminkin lasten nähden. Veljestäni tuli alkoholisti ja hän menehtyi reilu 20-vuotiaana ja minusta tuli absolutisti (en ole juonut koskaan). Mitä opimme? Asiat eivät ole niin yksiselitteisiä.

Emme kumpikaan käytä alkoholia - emme lasten nähden emmekä piilossa, mutta emme siitä paasaakaan.

Mun vanhempani eivät käyttäneet alkoholia lainkaan, ei avoimesti eikä salaa. Meistä kymmenestä lapsesta yksi käyttää nykyään säännöllisesti, muutama - minä myös - on joskus maistanut (siis ihan yksittäisiä kertoja) ja loput eivät lainkaan. Örveltämistä ei ole ollut kellään.



Mitenkähän mahtaa siis käydä omien lasteni? Minä tai mieheni ei edelleenkään käytä alkoholia lainkaan. Ap:n mielestä siis kasvatamme lapsista räkäjuoppoja?

hänestä ei tule teinijuoppoa..