Anoppi on kiinnostunut lapsenlapsista vain kollektiivina

Sano, että olis tehnyt itse kaksikymmentä lasta, jos se määrä on kerran niin tärkeää.

Mun anoppi haluaisi ainoastaan meidän esikoisen kylään. Esim. kysyi meidän esikoista (4v) miesystävänsä mökille grillaamaan. Sanottiin, että ok, jos toinenkin lapsi (2v) saa tulla. Tämän jälkeen miehen sisko lapsineen oli lähdössä uimaan ja pyysivät meidän muksuja mukaan. No, minä en antanut nuoremman lähteä, kun kuvittelin, että läsnä on vain yksi aikuinen (ja olisi ollut neljä lasta). Mutta kas kehveliä, anoppi olikin ollut mukana ja vienyt ne sinne miesystävänsä mökille grillaamaan! Helvetti. Eikä ollut eka kerta.

ihmetyttää. omat lapseni ovat anoppilassa käymässä vain kaksi-kolme kertaa vuodessa, ja aina anoppi kutsuu lähellä asuvat serkut samaan aikaan koko päiväksi. olen vähän kärmeissäni siitä että minun lapsilleni ei voisi olla kerrankin mummo "yksinoikeudella", vaan aina ne lähiseudun sukulaiset ovat myös paikalla. ei kyse ole siitä, ettemmekö samalla reissulla tapaisi myös serkkuja, mutta mieluiten heidän kotonaan käyden.

Voi että on pikkumaista ja vaativaa porukkaa täällä. Teidän murunne on vain osa suurta ihmiskuntaa, ei mikään tähti. Olkaa onnellisia että lapsi kiinnostaa edes välillä, moni isovanhempi ei jaksa enää yhtään. ja miksi pitäisikään, jos ei jaksa niin ei jaksa. Tasapuolisia ovat, kun haluavat nähdä kaikki täsmälleen yhtä paljon.

ihmetyttää. omat lapseni ovat anoppilassa käymässä vain kaksi-kolme kertaa vuodessa, ja aina anoppi kutsuu lähellä asuvat serkut samaan aikaan koko päiväksi. olen vähän kärmeissäni siitä että minun lapsilleni ei voisi olla kerrankin mummo "yksinoikeudella", vaan aina ne lähiseudun sukulaiset ovat myös paikalla. ei kyse ole siitä, ettemmekö samalla reissulla tapaisi myös serkkuja, mutta mieluiten heidän kotonaan käyden.

Välimatkaa 600 km ja muut sisarukset perheineen asuvat anoppilasta 20 km: n säteellä. En tajua, miksi heidät pitää aina kutsua paikalle, kun menemme sinne max kolme kertaa vuodessa, kun kuitenkin käymme miehen sisarusten luona joka reissun yhteydessä.

Mitä se anoppi edes saa siitä, että joutuu seisomaan sitten keittiössä koko meidän vierailun ajan ja kenenkään kanssa ei ehdi rauhassa vaihtamaan sanaakaan?

Voi että on pikkumaista ja vaativaa porukkaa täällä. Teidän murunne on vain osa suurta ihmiskuntaa, ei mikään tähti. Olkaa onnellisia että lapsi kiinnostaa edes välillä, moni isovanhempi ei jaksa enää yhtään. ja miksi pitäisikään, jos ei jaksa niin ei jaksa. Tasapuolisia ovat, kun haluavat nähdä kaikki täsmälleen yhtä paljon.

Jos muita lapsia perheineen näkee viikon välein ja yhtä jengiä kahdesti vuodessa, niin mitä helvetin tasapuolista on siinä, että ne mummolassa käytännössä asuvat pitää kutsua sinne viihdytysjoukoiksi samaan aikaan?

että aina kun mentiin anopin luo, se oli kutsunut myös miehen siskon lapsineen sinne. Asutaan kaikki samalla paikkakunnalla, silloin tosin meidän perhe ja miehen siskon perhe oltiin molemmat paluumuutettu tänne. Anopilla oli todennäköisesti joku semmonen ajatus, että meidän=minun pitäisi olla enemmän miehen siskon kanssa, koska olimme molemmat kotona. Anopilta joskus (tahallisesti) luiskahtikin, että me "vietämme niin eristettyä elämää". Ja siksi piti aina pyytää rivitaloyksiö täyteen huutavaa sakkia.

Kun ollaan meidän lapsen kanssa paikalla, puolet ajasta appiukko selittää, mitä lapsen serkut ovat tehneet. Serkut ovat hoidossa appivanhemmilla monta kertaa viikossa, me vierailemme 1-2 kertaa kuukaudessa. Olisi kiva jos keskityttäisiin siihen paikallaolevaan lapseen...

eli kun ovat kaikki (yht. 7 kpl) paikalla. On kuulemma kiva katsoa niitä yhdessä, kun niitä on niin monta. Yksittäisistä lapsenlapsista ei ole kiinnostunut eikä kenenkään lapsenlapsen asioista. Jos joku kertoo hänelle omia juttujaan, anoppi kääntää keskustelun heti serkkuihin jonkun aasinsillan kautta.

Sanokaa, mikä voi olla taustalla tämmöisessä? Kaikki lapsenlapset pitää aina saada samaan aikaan paikalle, muuten saavat homehtua unohduksessa kaikessa rauhassa. On jopa tullut kerran sanomaan, miten tylsää oli, kun oli vain yksi lapsenlapsi eli meidän esikoisemme. Tosi kiva, että sanoi tuon vielä lapsen itsensä kuullen.

niin lapset viihdyttää toisiaan ja on monta aikuistakin paikalla huolehtimassa heistä



Tai joku elämäntyöajattelu. Tässä nämä meidän lapsenlapset, koko suku koolla, tämmöinen porukka me saatiin aikaan.

anopilla onkin taka-ajatuksena, ettei minun perheeni kanssa joutuisikaan keskustelemaan, vaan muut sukulaiset voisivat pitää seuraa - kun hän itse jumiutuu keittiöön laittamaan niitä pakollisia tarjottavia. Kun vierasta väkeä on kolmisenkymmentä henkeä, niin tottahan siinä emäntä on lujilla. Minä vieraana en voi tarjoutua apuun keittiöön, koska omat pienet lapseni eivät tunne talon tapoja, ja tarvitsevat apua vessakäynneissä/pukemisessa ja isommat serkut ovat taas talossa kuin kotonaan ja juoksevat näin kesällä ympäri pihoja. Näinhän se vanhan tavan mukaan menisi, että lapset olisivat keskenään, mutten luota siihen, että vanhemmat lapset oikeasti katsoisivat pikkuisten perään, kun omat sisarukset ovat jo niin suuria. Vaikka kuinka ovat serkkuja, niin vieraita pikkulapsia ne näille varhaisteineille kuitenkin ovat.

Omaakin saman tapaista kokemusta on.

Olettaisin, että meillä ainakin taustalla oli, että isompi porukka pitää keskustelun tason kevyenä, ei mennä mihinkään henkilökohtaiseen tai ikävään asiaan eikä tule kiusallisia taukoja.



Eli se, mikä minulle ehkä olisi miellyttävää ja välitöntä keskustelua, onkin toiselle pelottavan läheistä?

tähän on vielä se, että sukukaan ei riitä, vaan anoppi oli kutsunut myös naapureita kahvittelemaan samaan aikaan kun olimme siellä. vähänkö tuntui olo sirkuseläimeltä, vaikka kuitenkin olemme kaikki ihan perisuomalaisia suvultamme, eikä niin omituisia/hienoja ammattejakaan, että niillä olisi pitänyt päästä kehuskelemaan.

ikinä ei voi olla varma kuinka monelle se kahvipöytä olisi pitänyt kattaa, ja kuka vielä pullahtaa kutsuttuna vieraana sisään taloon, kun olemme siellä. ehkä olemme sitten vaan niin outoa porukkaa, ettei meidän kanssamme voi ihan pelkästään olla. Puhu nyt sitten mistään ihan vieraiden naapureiden tai kylänmiesten kuullen, ilman että tulee tosi hyvää-päivää-kirvesvartta fiilis.

tähän on vielä se, että sukukaan ei riitä, vaan anoppi oli kutsunut myös naapureita kahvittelemaan samaan aikaan kun olimme siellä. vähänkö tuntui olo sirkuseläimeltä, vaikka kuitenkin olemme kaikki ihan perisuomalaisia suvultamme, eikä niin omituisia/hienoja ammattejakaan, että niillä olisi pitänyt päästä kehuskelemaan.

ikinä ei voi olla varma kuinka monelle se kahvipöytä olisi pitänyt kattaa, ja kuka vielä pullahtaa kutsuttuna vieraana sisään taloon, kun olemme siellä. ehkä olemme sitten vaan niin outoa porukkaa, ettei meidän kanssamme voi ihan pelkästään olla. Puhu nyt sitten mistään ihan vieraiden naapureiden tai kylänmiesten kuullen, ilman että tulee tosi hyvää-päivää-kirvesvartta fiilis.

ja etukäteen ei voi ikinä tietää, kuka sinne yhtäkkiä pölähtää sisään tai istuu meitä odottamassa ja anoppi on niin kommunikointikyvytön, ettei voi koskaan kertoa asiasta etukäteen.

joku arka asia käsittelemättä?

haluaa elää ns. coctail-kutsuelämää. Ideaalissa tilanteessa istumme kaikki myhäilemässä kauniisti katetun kahvipöydän äärellä, miten lapset ovat kasvaneet ja aurinko on paistanut viime aikoina.



Tämä siitä huolimatta, että anoppi on umpikiero selkäänpuukottaja, veljesten välit kenen perhettä milloinkin suosimalla pilattu, appiukko on kaappijuoppo ja miniät inhoavat toisiaan jo lähtökohtaisesti. Kun kutsutaan koko lauma kylään kerralla, kenelläkään ei ole aikaa esittää mitään kiusallista keskustelunavausta vaan voimme puhua... ai niin, säästä tietysti.



Meillä siis sama ilmiö, ja näin olen päätellyt.

Anoppi ehkä toivoo, että toisistaan kaukana asuvat serkukset saavat olla mahdollisimman paljon toistensa kanssa silloin harvoin kuin mahdollista, että he oppisivat pitämään toisistaan ja että heidän välillleen syntyisi lämmin side pitkästä välimatkasta huolimatta.

Anoppi ehkä toivoo, että toisistaan kaukana asuvat serkukset saavat olla mahdollisimman paljon toistensa kanssa silloin harvoin kuin mahdollista, että he oppisivat pitämään toisistaan ja että heidän välillleen syntyisi lämmin side pitkästä välimatkasta huolimatta.

että anopit saattavat haluta kaikkien lasten saavan huomiota tasapuolisesti. Meillä ainakin anoppi tuntuu ajattelevan,e ttä jos joku perhe kutsutaan, niin kaikki pitää kutsua. joskus ihan ärsyttää, kun meidätkin pitää kutsua, jos joku muu perhe utsutaan, tuntuu, että anoppi pelkää,e ttä me suutumme, jos toiset saavat kuläillä ja me emme.