Joskus mietin, että olenko vain työjuhta perheessämme.

Olin 3 vuorokautta sairastumisen vuoksi poissa kotoa ja kun tulin kotiin, niin enpä kokenut että kukaan olisi edes kaivannut minua henkilökohtaisesti.



Lapset pyörivät tyytyväisinä kolme päivää samoissa likaisissa vaatteissa, kasvot tahmassa (koska lie pesty, hampaita en viitsi edes miettiä), pyykivuori pesuhuoneessa, entiset kuivumaan jääneet edelleen ulkona. Mies oli tyytyväisenä kalastellut ja lapset pyörineet sukulaisten nurkissa. 6-vuotias tyttöni sanoi, kun yritin takkuhiukset selvitellä ja ääneen ihmettelin, että kun kaikki asiat on niin sutussa "etsi uudet lapset itselles..." Siistin lastenhuonetta äsken ja kas, mattokin on tuhrittu jollain ruskealla. Arvailen vaan, että onko sitä itseään (vitsi) vai taitaa olla suklaata...



Lähtivät nyt isänsä kanssa sukulaisiin illaksi ja jäin tänne sitten "ihmettelmään" pyyki- ja tiskivuoren äärelle... Kun voisi tuoksunäytteet lähettää, mitkä hajut on jääkaapissa ja roskakaapissa...



Puuh, pitäisikö hypätä autoon ja lähteä itsekin jonnekin. Miehellä vielä viikko lomaa, joten kävisi helposti. Jättäisin vaan lapun pöydälle.