Lue keskustelun säännöt.
Miten eroon syyllisyyden tunteesta?
11.07.2009 |
Meidän nuorimmainen on nyt vajaan parin viikon ikänen ja hänen ollessa 3viikon ikänen minä joudun leikkaukseen. Poden tästä jonkinmoista syyllisyyttä tai miks sitä nyt sanois, siis että noin pieni joutuu olemaan erossa äidistä, vaikka syy ei ole minun. Leikkausta ei voida enää siirtää ja tiedän, että mieheni pärjää varmasti hyvin vauvan ja hänen neljän sisaruksensa kanssa. Silti ahdistaa ja haluaisin perua leikkauksen tai ainakin siirtää.
Kommentit (2)
syyllisyyden tuntoosi. Meille syntyi keskonen, joka oli ensimmäiset 2kk sairaalassa ja minä tunsin alkuun siitä syyllisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun leikkaus tehdään nyt, olet taas pian kunnossa hoitamaan lastasi. Vauvasi ei taatusti saa minkäänlaisia traumoja siitä, että on isänsä hoivissa. Pääasia, että vauvalla on hoitaja, joka huolehtii hänen tarpeistaan.
Itsekin revin hormonimyrskyssä morkkista siitä, että esikoiseni syntyi sektiolla ja en saanut kunnon ensikontaktia hänen kanssaan. Näin jälkikäteen huvittaa, mutta silloin ei todellakaan naurattanut. Se helpotti jonkin verran kun mietin sitä, että monet pienet joutuvat (valitettavasti) viettämään viikkoja tai jopa kuukausia sairaalassa syntymän jälkeen ja heillekään ei jää pysyviä tarumoja tästä.