Vaimo lähti uuden miesystävänsä kanssa viikonlopun viettoon

Vaimosi varmaan vielä katuu ratkaisuaan!

emäntä silleen pääsi vieraaseen höyrähtämään? Tsemppiä sulle kuitenkin, hienoa kun pysyt läheisenä lapsillesi kaikesta huolimatta!

Muistuu omat ajat mieleen kun puoliso vietti aikaansa ihan muualla. Tulet pääsemään tästä yli. ja oman itsekunnioituksesi kannalta, odota uutta suhdetta vasta kun avioero on paperilla. Jos yhtään lohduttaa, niin pettämissuhteet eivät ole kovin pitkäkestoisia.

Ja kolmoselle tiedoksi, että kyseessä tietenkin työpaikkaihastus - mikäpä muu. Kyllähän sitä tuli ihmeteltyä kun työpäivät yht'äkkiä venähtivät ja jouduin useimmiten hakemaan lapset päivähoidosta. Yökylään piti yllättävän usein päästä bestiksen kanssa jne. Aloin jo epäilemään keskinäistä tyttörakkautta kun ilmeisesti huono omatunto alkoi kolkuttaa ja tunnusti suhteen, ihan ehtaan mieheen.

meillä täällä just lapsemme kummisetä alkoi tänään asumuseroon kihlattunsa kanssa ja heillä 2 lasta, 3 ja 1kk ikäiset. Käytiin ostamassa huonekalui uuteeen asuntoon,. Musta vaan tunttuu pahalta et näin pääsi käymään, en tiedä vielä syitä, mut aika painavat saa olla ettei voi sopia, jo lastenkin tähden.

pystyt avautumaan tunnoistasi täällä.

Taidan nyt olla päässyt pahimman yli. Tokihan tilanne syö miestä ja miksikään aisankannattajaksi ei ollut tarkoituskaan jäädä. Tokihan minussa sen verran on salapoliisin vikaa, että tuli otettua selvää ihastuksen kohteesta. Vaimo on valintansa tehnyt ja olen huomannut, että tilanne ei suremalla parane. Nimittäin sitäkin on tullut harrastettua. Toisaalta mikään muu ei ärsytä vaimoa enempää kuin itkevä mies, joten ehkä sitä voisi vielä vähän ärsyttääkseen tehdä... :)

Se jos mikä ärsyttää!

Meilläkin oltiin olosuhteiden pakosta saman katon alla - tosin mies ei tehnyt elettäkään oman asuntoasiansa eteen, vaikkei voinut yhteiseen kotiin kuitenkaan jäädä - ja joutui sietämään toisen "vapautta" vailla oikein mitään sanan sijaa. Miehellä soi puhelin ja jopa menojalkaa vipatti. Itse koetin olla lasten kanssa, hain meille kotia, mietin miten elämäni järjestän...



Ihmisluonnon raadollisuus näkyy tuollaisissa tilanteissa niin selvästi. Toiset vaan menee; pomppii kukasta kukkaan. Se on kai helppoa, kun sen osaa.



terveisin eron jälkeen kolmatta vuotta yksin oleva nainen

Nyt on tässä tarpeeksi tullut avauduttua parin viinilasin kanssa. Täytyypä lähteä tuohon makkariin johon lapsukaiset kuitenkin kohta kapsahtavat kaulaan, hiipivät omasta huoneestaan velmut. Kiitos arvokkaista neuvoistanne arvon vastaajat.

Koko perhe on tsempannut pari vuotta mm. arvon rouvan duunikiireiden ja reissaamisen vuoksi vain huomatakseen, ettei omalla perheellä ole mitään itseisarvoa siinä vaiheessa kun joku perheetön kundi sanoo pari pehmeetä sanaa sopivassa välissä baaritiskillä.



Sitä itsekkyyden ja naiviuden määrää, jonka omassa puolisossa ko. tilanteessa tunnistaa on todella vaikea olla halveksimatta. Tieto ei näissä tapauksissa lisää tuskaa koska se on joka tapauksessa tapissa, vaan se lähinnä tuntuu helpottavan luopumisen tuskaa.



Itse en näe mitään tarvetta tai järkeä jäädä ruikuttamaan täysin puskista toisen matkaan lähteneen rouvan perään, vaan aion rakentaa omasta elämästäni juuri niin hyvän ja onnellisen kuin mahdollista, vaikka palikat täytyykin hieman uuteen järjestykseen eron jälkeen pinota. Uutta matoa koukkuun ap ja arjen rutiinit rullaamaan.

Tai siis minä olen se joka lähti.



Aina on niitä jotka tekevät vastuuttomia ja naiveja päätöksiä, mutta parisuhteeseen tarvitaan kaksi. Arvon herrat voisivat siis katsoa myös peiliin ja jos sillä tavalla asia ei selkiä, voi ex-vaimolta kysyä mikä oli pielessä ja ottaa opikseen - ihan oman tulevan elämän kannalta.



Meillä ainakin on ehkä poikkeuksellisen paljon analysoitu tilannetta ja pohdittu syitä, jotka tähän johtivat. Näennäisen onnellinen ei välttämättä ole oikeasti onnellinen ja tässä on kasvun paikka molemmille. Meidän tilanteessamme kummastakin löytyy kyvyttömyyttä hoitaa suhdetta ja selvittää ongelmia. Jos tilannetta ei voi korjata, kannattaa siitä ottaa opikseen. Ja joskus on niinkin, että halutaan niin erilaisia asioita, ettei toisen tapa osoittaa rakkautta vastaakaan sitä mitä toinen tarvitsee.

Mut sitä ei siinä rakastumisen huumassa tajunnut.



Kyllä se arki tulee uuteen suhteeseen nopsaan jos lapset jää äidilleen.

Kerro miten sinun tapauksessasi kävi.



Mihin olit tyytymätön? Mitä uudesta suhteesta hait ja sait? Millä tavalla arki tuli vastaan, mitä tapahtui?



Teitkö mielestäsi virheen?



Muutkin samassa tilanteessa olleet, kertokaa kokemuksistanne.



t. tuo yllä olevan viestin kirjoittanut nainen

on lupa esittää. Ja kun kerran lähdetään parisuhteeseen, tehdään lapsia, niin silloin viimeistään. Mikä ihmeen villitys tuollainen huoraaminen on? Olen nainen ja meilläkin on tilanteita, jolloin tuntuu, että toinen on ihan hanurista, mutta eipä tule mieleen lähteä jonkun vieraan matkaan. Eikö niitä ongelmia voida puida/ erota ENNENKUIN uutta haetaan. Ja eikös nuo toisen tavat osoittaa rakkautta voida ottaa selville, ennenkuin lapsia tehdään???

vastaan ihastuksia todella paljon on sitten eri asia antaako niille tunteille vallan. Eipä se ruohon nyt niin vihreää siellä aidan toisella puolella ole. Aivan liian helposti mennään sieltä mistä aita on matalin mutta kyllä se aita vielä päähän kopsahtaa.

Kuulostat fiksulta mieheltä joka ajattelee lasten parasta!

että usein "se lähtenyt" on moneen moneen kertaan yrittänyt selvittää avioliittonsa kiemuroita. Tuloksetta. Sillä kumppani on kenties ollut sen verran niskan päällä ja tyytyväinen tilanteeseensa, ettei ole nähnyt mitään syytä muuttaa vaimonsa/miehensä puolelta huonoa avioliittoa.

Tietenkin olisi parempi ensiksi huolehtia yksi suhde loppuun ennen kuin aloittaa uusi, mutta juuri nuo niin usein mainitut lapset ovat todella syy jäädä kitumaan toimimattomaan avioliittoon. Ja sitten, kun törmää mieheen/naiseen, jonka kanssa tuntee saavansa olla niin antavana kuin saavanakin osapuolena, saa myös voimaa riuhtaista itsensä irti.

Näin meillä kävi. Tai siis melkein kävi. Sillä minä olin puhunut ja yrittänyt melkeinpä parikymmentä vuotta kertoa omista tuntemuksistani ja toiveistani, siitä, että kumppanuus on vuorovaikutusta eikä vain arvon herran toiveiden ja ajatusmaailman toteuttamista, vaan ei. Ei. Mies vain katsoi ja totesi: ei minulla ole mitään selvitettävää, minulla on ihan hyvä olla liitossamme. Just. Ja niin jatkettiin. Minuun tyydytettiin tarpeet, minä hoidin kodin, minä hoidin suhteet ulokomaailmaan, minä tein töitä hullun lailla, minä joustin.

Kunnes en enää jaksanut.

Ja sitten tapasin hänet. Ihanan miehen, jonka suhtautuminen elämään, työhön, ympäröiviin ihmisiin, niin ja minuun oli täysin toiseslta maapallolta.

Ja eikös vain mieheni herännyt tajuamaan, että rouva taitaa nyt ottaa ja lähteä.

Lyhyesti: en lähtenyt. Emme edes pettäneet miestäni, eli suhteemme jäi puhtaasti platoniselle tasolle, vaikka siinä olisi ollut aineksia paljon muuhunkin.

Vaan annoin miehelleni sitten sen mahdollisuuden, jonka hän nyt yht'äkkiä halusi.

Siitä on nyt kulunut puolitoista vuotta ja elämäni on muuttunut suuresti, mutta silti; en oikein jaksa luottaa, vieläkään, etteikö arkemme muutu entiselleen, kun vain mieheni on" taas varma vallastaan".

on lupa esittää. Ja kun kerran lähdetään parisuhteeseen, tehdään lapsia, niin silloin viimeistään. Mikä ihmeen villitys tuollainen huoraaminen on? Olen nainen ja meilläkin on tilanteita, jolloin tuntuu, että toinen on ihan hanurista, mutta eipä tule mieleen lähteä jonkun vieraan matkaan. Eikö niitä ongelmia voida puida/ erota ENNENKUIN uutta haetaan. Ja eikös nuo toisen tavat osoittaa rakkautta voida ottaa selville, ennenkuin lapsia tehdään???

niin mikähän se aika oikein on, että ne yleensä sitten loppuu? Mikä on "ei kovin kauaa"? Minun mieheni lähti entisestä suhteestaan matkaani (heillä ei ollut lapsia, eivätkä olleet naimisissa) ja tässä ollaan nyt 4v oltu yhdessä. Petturisuhdehan tämäkin siis on, mutta yhdessä ollaan edelleen vaikka arki on astunut kuvioihin ajat sitten.

Kyllä ne joskus kestää. Kaverini isä lähti n. 20 vuotta sitten uuden naisen perään, taakse jäivät vaimo ja kaksi tytärtä. On edelleen yhdessä tämän "uuden" naisen kanssa, ovat naimisissa ja ilmeisen onnellisia. On kyllä onneksi myös ok välit tyttäriinsä ja ex-vaimoon.