onko muilla tämmöistä kaaoselämää ja kuinka jaksatte siinä tapauksessa?

ap taas

luin tuon mun tekstin ja melkein tulee kyynel silmään, eihän noin voi elää viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen....tuntuu että on huijaus koko teksti ja siltä olen keskellä sitä ja ihan totta joka sana, joku viikko voi olla jopa vielä pahempi. Että näin....

Osittain elämän rankkuus on asenteesta kiinni. Esimerkiksi sinulla on maanantaiaamu kokonaa aikaa tehdä mitä haluat. Entäpä jos menisit silloin urheilemaan ja kahville. Sitten lapset käyvät missä käyvät kun olet itse töissä. Muinakin päivinä sinulla näyttäisi olevan kivasti "omaa aikaa", jos vain haluat. Nautiskele niistä päivistä, ulkoile ja rentoudu. Sen avulla jaksat sitten iltarumbaakin.



Vuorotyö on varmasti raskasta, minusta ei varmaan olisi siihen, ja stressaisin sitä. En lainkaan väheksy sen rankkuutta. Mutta leppoisammalla asenteella elämä sujuu mukavammin, kun ei joka asiasta stressaa...

Eikö yhdelläkään lapsella ole isää?



Ja jos harrastukset kuormittavat liikaa, niistä tingitään. Samaten en ymmärrä, miksi niitä teinejä pitää erikseen kuskailla. Jos eivät pysty kulkemaan itse, pysyköön kotona.



Ja juu, vastaukseksi ei kelpaa, että asutte niin syrjäkylillä, ettei siellä voi lapset kulkea. Muuttakaa pois sieltä sitten.

Ja lasten harrastukset on valittu sitä silmälläpitäen, että pääsevät niihin ihan itse.

Harrastuksia max kaksi max kahtena arki-iltana. Viikonloput pyhitetään perheelle, silloin vain synttärit ovat poikkeuksia.



Siivooja kerran viikossa, muutakin ulkopuolista apua palkataan töihin, jotka muuten jäisivät hoitavat. Kotitalousvähennys on keksitty.

Jos teinit eivät pääse omin neuvoin harrastuksiin eikä yhteiskyydeillä, niin munkin mielestä ihan relevantti vaihtoehto miettiä sitä asuinpaikkaa. Kaikki aina kehuu kuinka ihanaa on asua maalla lasten kanssa, mutta eipä ole enää teini-iässä. Nimimerkillä kokemusta on.



Ja jos sulla on puoliso, niin miten hän osallistuu perhe-elämään?

kulkeminen helpottuu täysin. Ja parturi ja vanhempainkeskustelu päiväkodissakaan ei osu joka viikolle, eikä synttärit.



Mutta on vuorotyö varmaan raskasta, sitä en väheksy. Noi muut nyt vaan on omista järjestelyistä ja priorisoinneista kiinni. Lisäksi työsi on varmaan sellaista "aivot narikkaan" -tyyppistä hommaa, ei ainakaan tule kotiin töitä. Se on jo ihan mieletön plussa ja helpottaa jaksamista.



Eli priorisointia nyt vaan. Jos joku lapsen harrastus (tai vaikka discoon meno) on sulle liikaa, sitten vaan perheneuvottelu kasaan, ehkä discoon voi jättää menemättä/pyytää joltakulta muulta kyytiä/mennä taksilla, jos se on vaikka se juttu, joka katkaisee kamelin selän.

Pisti silmään ja pahasti, olet totaalisen väärässä. Jos esim 21.30 on elvytystilanne ja 22.00 pitäisi päästä kotiin, niin voi olla hitusen vaikeaa nukahtaa ja olla ajattelematta ko tilannetta.

Jos niitten toiveittein mukaan muutettais niin tänään oltas oxfordissa ja huomenna helsingissä.



Ihme pompoja neuvojia täällä, kuka helvetti nyt muuttaa lasten oikuttelun ja harrastusten takia.



Kasvakaa av-mammat ihmeessä aikuisiksi. Joillakin on siteitä ja velvoitteita, joita te ette varmaan osaa kuvitellakaan.



Ja laste harrastukset ei sitten olekaan listalla ykkösenä.



Ja APelle sanoisin, että tuommosta se on monilapsisessa perheessä. Meillä pidetään VAPAAEHTOISISTA harrastuksista vapaata, silloin kun emme jaksa. Mies soittaa opettajalle ja ilmoittaa,. että tällä viikolla ei tulle. Eivät olekoskaan kyselleet mitään.

kuulostaahan tuo rankalta jos siitä sellaisen tekee. Meillä myös harrastavat lapset ja melkein joka ilta jollakin harkat, mutta kuskataan lapsia kavereineen vuorotellen kavereiden vanhempien kanssa niin helpottaa paljon. Itse käyn yleensä lenkillä sillä aikaa kun vien jonkun lapsen harkkoihin, edestakaisin en viitsi ajella kotiin ja taas kohta lasta hakemaan. Ajankäytöstä paljon siis kiinni. Mies hoitaa kyllä meillä suurimman osan lasten kuljetuksista ja esim. käyttää lapsia parturissa yms. Ei mitään järkeä jos ovat pelkästään toisen vanhemman vastuulla. Meillä ainakin jo 9v. kulkee itse harjoituksiin. Toiset vaan tuntuu totuttavan lapsensa siihen että melkein aikuisiksi asti niitä kuskataan paikasta toiseen, vaikka pyörällä tai bussilla pääsisi vallan mainiosti.

Jos kerran vieressä on kaupunki, jonne mukuloita pitää kuskata, eiköhän ne siteet ja velvoitteet saisi hoidettua myös toisinpäin sieltä käsin.

olen 2 vuotta jankannut siitä että voitaisi muuttaa lähempää keskustaa (nyt matkaa 12kilsaa) mutta kun mies metsästää niin ei on ja pysyy. Harmittaa. Paikallisliikenne on niin peestä täällä että esim cityyn pääsee busseilla klo 7,8 11 ja 16:30 ja kotiin takaisin n 10, 15, 16 ja vimppa bussi ajaa ohi klo 17:20. Vaude. Uskokaa tai älkää. Vaikka ei synttäreitä ole joka viikko niin joka viikko on jotain ns ekstraa esim lääkäri, neuvola, pankkitapaaminen, kokous ym ym. Esim kun mulla maa oli aamusta vapaa niin pakko mennä jonottamaan korvapolille itseäni kanssa koska pitää päivystyksenä saada tuubit korviin (kun ne irtoaa saan vain mennä koska niitä mulla on jo ollut 7v), siihen helposti meni 1,5-2t ja sit kaupan kautta ja töihin.

Joo, mies (isä) mukana on, ja kuskaakin paljon. Tällä listalla tarkoitin sitä että perhe ei voi ikinä relata, koska koko ajan joku menossa / tulossa jonnekin / jostakin ja se koko asia on hirveän streesaavaa. Esim jos joskus yritetään pyytää vieraita kylään ei yksinkertaisesti löydy iltaa / aikaa jolloin se sopisi.... ap

että hankkiiko neljää lasta. Tai niille neljälle hankalia harrastuksia.



Ja aina voi hommata maksullista apua hoitamaan niitä perheen asioista. Ei maatilan pito sitä estä.

Toisia ei velvoita edes omat lapset. Juttu menne taas niin pehmeeksi, ettei jaksa jatkaa.

yksinkertaista aina.

AP:lla ei myöskään selvästikään ole sitä maatilaa, joten miten se nyt tähän sitten liittyy?

ja perustin oletukseni ihan ap:n kirjoitustyyliin.



Ap:n tekstissä on nimittäin outoja lyhenteitä (maa kun tarkoitetaan maanantaita) ym., mikä laittoi ajattelemaan, että olisi melko alhainen koulutustaso.



En siis kirjoittanut, että kaikki vuorotyö olisi sellaista, vaan arvelin, että ap:n työ on!

Mä olin yksi niistä, joka ehdotti, että asuinpaikankin voi valita mikä on helpointa perheen kannalta. Ja monia perheitä helpottaa se, että esimerkiksi teinit pääsevät menoihinsa omin nokkineen.



Mun mielestä ap:nkin tapauksessa kuulostaa siltä, että kaikki muut joustavat paitsi perheen isä, jonka mielestä on kivempi lähteä 12 kilsaa lähempää metsästysharrastukseen. Metsästyskään ei liene edes ympärivuotinen harrastus.



Toki ihmisillä on eri tilanteita ja joidenkin ammatti vaatii asumista palveluiden ulottumattomissa, mutta jos tällaisia vaatimuksia ei ole, niin mä kyllä lähtisin valitsemaan asuinpaikkaa elämän helppouden perusteella.

Missähän vaiheessa tässä on pehmeiksi jutut menneet... Alussa minusta.

Lapset on tosin vielä alle kouluikäisiä kaikki kolme, eikä kodin ulkopuolisia harrastuksia ole kellään.



Meillä vanhemmilla on kuitenkin opinnot ja työt, päiväkoti ja eskari vaatii omansa, on kavereiden synttäriä, mitäliekerhoa, neuvolaa, hammaslääkäriä jne.



Meillä on seinällä kalenteri neljäksi kuukaudeksi kerrallaan Itse ollaan tehty, siten että yhdellä A3 paperilla on yksi kuukausi. Kaikki menot pistetään tuohon kalenteriin ja siitä sitten näkee yhdellä vilkaisulla (muistettavat päivät on tarralla merkitty). Helpotti meidän elämää, vaikkei menoja vähentänytkään. Kaikki ei kuitenkaan ole enää kaaoksena päässä, ja tekemisiä tietää viikkoa pidemmälle.



Kalenterisysteemin pohjalta voi myös sanoa, jos jokin meno ei sitten käykään, ja välttää näin päällekkyyksiä. Jopa meidän muksuista kaksi vanhinta (5v ja 6,5v) ymmärtävät jo tuosta kalenterista...