Miksi tuntuu siltä

että ei oikein "kehtais" haluta vielä lisää lapsia? Meillä kolme ennestään ja kokoajan kuopuksen syntymästä olen täällä roikkunut vauvasivuilla ja mielessäni salaa kuumeillut sitä pahnan pohjimmaista. Tuntuu ettei se ajatus hellitä vaikka järkeäkin ottaisi mukaan.

Kellään ihan lähipiirissä ei ole kuin kaksi ja korkeintaan kolme lasta. Sit seki ärsyttää et mies vihjas äitilleen et voipi tulla vielä lisääkin ja reaktio oli et "voi herranen aika".. Niin onko sit vastaanotto tota luokkaa?

Tiedän ettei pitäis ajatella mitä muut ajattelee mutta..

Oon jopa kateellinen niille jotka haluaa sen toisen tai kolmannen kun tuntuu et se on enemmin hyväksyttävää.

Kaikesta huolimatta olis ihana vielä kokea ja tuntea se kaikki plussan jännäämisestä niihin ihanankamaliin ekoihin sairaalapäiviin..

OOnko mä ihan kajo näine ajatuksineni? Kertokaa te neljännen odottajat tai siitä haaveilevat omia ajatuksianne.