Lue keskustelun säännöt.
Miksi saan kuulla ystäviltä vittuilua seuraavasta asiasta?
26.06.2009 |
Siis asia ei ole sen suurempi ja kummempi kuin alkoholin juominen.
Olen siis hyvin ronkeli alkoholin suhteen. En pidä ollenkaan alkoholin mausta. Jos juon jotain niin punaviiniä ja siideriä, ehkä Bailey's:kin menee.
Toiseksi juon hitaasti ja vähän. Jos humallun, niin minulle tulee niin paha olo, että en voi yksinkertaisesti jatkaa juomista ja koskaan en ole sammunut.
Alkoholia juon myös harvoin, yleensä vain tietyssä tilaisuudessa(bileet tms.). En koe edes siiderin makua niin hyväksi, että huvikseen ottaisin kotona yhden sidukan illalla tms.
Mutta siis yleensä kun jossain ollaan, niin siitä sitten porukalla yhdessä kailottavat ja ihmettelevät, kun ei viina maistu. Mutta kun se ei oikeastaan maistu ja en muiden mieliksikään viitsi juoda.
Lisäksi olen lapsuudessani saanut katsella vanhempieni juomista enemmän kuin tarpeeksi ja hoidella sammuneita aikuisia vessan lattialta tai pihoilta sänkyihinsä. Ja katsella/kuunnella sitä kännisten riiitelyä ja riehuntaa. Puhumattakaan niistä kerroista, kun olen aamulla lähtenyt etsimään vanhempiani, jotka eivät kotia asti reissultaan päässeet, tai sitten soitellut ensin ystävät ja lopuksi sairaalat läpi. Monesti en tiennyt mitä heille oli käynyt ja koko koulupäivä meni mietiessä, että mistä seuraavaksi etsisin. Sen sata kertaa luulin heidän kuolleen, kun heitä ei näkynyt/löytynyt aamulla.
Olenko outo vai onko tämä alkoholistilapsen lapsuus jättänyt minuun jotain traumoja tms.?
En kuitenkaan koskaan huomauta vaikka joku joisi liikaa tai käyttäytyisi hölmösti. Minua ei todellakaan haittaa ystävieni alkoholinkäyttö.
Kommentit (6)
on todellakin hyvä piirre tuo alkoholin maistumattomuus.. toisille se tuntuu maistuvan liiankin hyvin.
jossain ikävaiheessa tai seurassa voi tuntua tiukkapipoiselta semmoinen joka ei juo... mutta pidä pintas eikä sun tarvi selitellä juomattomuttasi tai sitä kuinka paljon/vähän juot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja en halua kyllä lasteni näkevän minua koskaan humalassa, kosk tiedän, että vanhempi on todella pelottava humallassa, vaikka olisikin ihan hyvällä päällä.
Toki meillä lapset ovat nähneet siideriä kaapissa ja joskus harvoin, kun olen yhden siiderin juonut.
Jotenkin vain ihmetyttää, että sama huomautelu jatkuu vuodesta toiseen. Sitä ei kyllä koskaan ihetellä, jos joku juo aina itsensä sammumispisteeseen.
En ole kyllä koskaan ajtellu, että olisivat minulle kateellisia, kun osaan juoda sivistyneesti. He tietävät lapsuudestani ja olen aina ajatelut, ettei kukaan halusiai olla minun paikallani.
Toisaalta asia hävettää minua, vaikka en sinänsä välitäkään heidän naureskelusta.
Ihan kammottavia tilanteiat, kun joku päättää humalapäissään tarjota kikille jotkut nopeat ja ne kun pitäisi juoda kerralla. Ei onnituisi ikinä minulta ainakaan oksentamatta. Siinä sitten maistat vähän kerrallaan ja muut odottelevat. Niin ja aina yritän muistutella, ettei minulle tarvitse ostella, mutta silti aina minun nenän teen tulee lasi.
Raskaana oli helppoa, kun ei tarvinnut selitellä.
Ap.
on todellakin hyvä piirre tuo alkoholin maistumattomuus.. toisille se tuntuu maistuvan liiankin hyvin. jossain ikävaiheessa tai seurassa voi tuntua tiukkapipoiselta semmoinen joka ei juo... mutta pidä pintas eikä sun tarvi selitellä juomattomuttasi tai sitä kuinka paljon/vähän juot.
eli alkoholin maku tökkii, en pysty juomaan, ja jos joisin vaikka salmiakkikossua (jossa viinan maku ei maistu) 2 kpl, niin tulee paha olo siitä humaltumisesta.
Siispä juon harvoin (tyyliin 2*vuodessa), esim. 1 lasillisen punaviiniä tms. (tosin siitäkin tulee päänsärkyä).
Työkaverit ja vähän vieraammat ihmiset pitää aina ilonpilaajana, vaikkakin jos satun sille päälle, voin kyllä vaikka tanssia pöydällä ihan selvinpäinkin, jos sattuu huvittamaan.
Suvaitsevaisia ollaan, jos muut käyttäytyy niin kuin itse käyttäydyt :-/
Täytyy vaan olla tosi rautainen itsetunto, ettei tartte alkaa juoda "kun muutkin juo".
Ja itse olen perheestä, jossa alkoholia ei ole käytetty. Ei sitä minultakaan kielletty, mutta meillä on niin vauhdikas suku, että tosi hauskaa on ihan selvinpäinkin. (Tosin yleensä luullaan, että ollaan kännissä, ilmeisesti syntymähulluus/humala siis.)
Suomessa joutuu selittämään, jos ei juo humalahakuisesti.
Itse en juo ollenkaan ja täytyyhän siihen nyt joku syy olla... mun on täytynyt olla ennen alkoholisti tai sit olen uskovainen tai mun vanhempien täytynyt olla alkoholisteja...
Ja itse en kans koskaan moralisoi toisten alkoholinkäyttöä, olen mielelläni juoppokuski jne.
Mutta Suomessa saa aina perustella kaikkea, joka poikkeaa valtavirrasta. Miksi joku haluaa asua kerrostalossa? Miksi joku syö kasvisruokaa? Miksi haluaa laihtua jollain muulla kuin vähähiilihydraattisella ruokavaliolla?
Ja sehän ei Suomessa ole tapana. Täällä kun mennään känni päälle -mentaliteetilla. Loppupeleissä ystäväsi ovat ehkä kateellisiakin sulle, kun handlaat ns. eurooppalaiset juomatavat.
Tsemppiä sulle, ap. Mä arvostan sua.