Mitä olette sanoneet n.5-vuotiaille ihmiselle tapahtuvan kuoleman jälkeen?

luuthan voisi kaivaa esiin kun on muuten muututtu mullaksi ja viedä museoon, niin niissä olisi vielä enemmän nähtävää.



#20

kyllä ne sitten isona perustaa oman mielipiteensä asiasta. nyt tällähetkellä kerron, että ihmisen ajatukset ja tunteet ja sielu ym menee taivaaseen tai jonnekin missä saa olla rauhassa ja sit se ruumis haudataan hautausmaalle, ja se ruumis on vaan tyhjä kuori enää kun se henki ja tunteet ovat siirtyneet iloisempaan paikkaan...

samoin kun kerron lasten syntymisestä ja miten vauva menee massuun ym, niin ikäkauden mukaan kerron myös kuolemasta jne.

että kun ihminen kuolee, hän menee enkeliksi taivaaseen. Hautajaisissa hän on ollut ja odotti kovasti siellä näkevänsä sen enkelin ;). En hennonnut noin pienelle kertoa koko totuutta (ruumis makaa arkussa ja laitetaan kohta maan sisään).



Annan lapsen uskoa taivaaseen - hän puhuu myös paljon uskonasioista, Jeesuksesta ja kirkosta. On oppinut päiväkodista ja isoäidiltään, joka on uskonnollinen. Kyllä hän fiksuna lapsena saa sitten isompana muodostaa omat käsityksensä mihin uskoo. En halua tyrkyttää liikaa omia käsityksiäni lapselleni. Tottakai pyrin vastaamaan hänen kysymyksiinsä myöhemmin ikätasolle sopivalla tavalla, mutta vielä ei noita kysymyksiä ole hirveän paljon esitetty.

Meillä ei lapsille ole myöskään koskaan tuputettu mielipiteitä suuntaan eikä toiseen; kirkkoon kuulutaan ja srk:n palveluita käytetään. Lapset ovat käyneet välillä pyhäkoulussa, välillä srk:n kerhoissa ja leireillä ja esikoinen ollut srk:n kuorossakin mukana. Itse en varsinaisesti usko Junalaan, mutta annan mieluummin lapsille turvallisen, perusluterilaisen pohjan elämälle, josta sitten omia mielipiteitä alkaa muodostamaan. En kuitenkaan suoraan kysyttäessä sano totuuksina asioita, joihin en itse usko, vaan korostan aina, että monet ihmiset ajattelevat niin.



Vanhin lapsistani on viime vuosina ihan omin päin alkanut muodostaa negatiivisväritteistä kirkko/uskontokuvaa ja on esim. sitä mieltä, että Jeesus ja Jumala ovat joulupukkiin verrattavissa olevia satuhahmoja. Yritän kuitenkin kannustaa lasta suvaitsevuuteen, vaikka annan toki hänelle oikeuden omiin mielipiteisiinsä. Lapsi siis vasta 12v. Ihmeen aikaisin tuo mielipiteen muodostus alkaa...



t. ap

ja kysellyt kuolleesta missä on, mitä sitten tapahtuu jne. Olen sanonut, että kuollut haudataan ja hän on sitten siellä haudassa, mutta ei tunne enää mitään (kipua, kylmää, pelkoa jne. koska on kuollut ja poissa). Olen sanonut, että kuollutta voimme muistella ja että kuollut jää kuitenkin mieliimme, meillä voi olla esim. ikävä tai voimme rakastaa häntä, vaikka hän onkin poissa.

Ihmistä lähipiirissämme ei ole kuollut, mutta kuolleita eläimiä olemme muistelleet ja käyneet katsomassa hautoja. Itse en kuulu kirkkoon enkä usko mihinkään "sieluhöpinöihin" joten en ole niistä lapsellekaan puhunut.

Vanhin lapsistani on viime vuosina ihan omin päin alkanut muodostaa negatiivisväritteistä kirkko/uskontokuvaa ja on esim. sitä mieltä, että Jeesus ja Jumala ovat joulupukkiin verrattavissa olevia satuhahmoja.

Suvaitsevaksi meillä kuitenkin yritetään kasvattaa, ja kysymyksiin vastaan aika kuivasti eli kun ihminen kuolee, sitä henkilöä ei enää ole, ruumis haudataan tai poltetaan koska se ei enää elä ja alkaisi haista.

Jos sielu on olemassa, se varmaankin menee jonnekin, mutta sitähän eivät ihmiset tiedä.

Lapset ovat 5- ja 7-vuotiaat ja kysyvät silloin tällöin näistä asioista, aina on vastattu pragmaattisesti eikä kerrottu satuja:-)

teillä on kristinuskoa syötetty.

Meillä ei lapsille ole myöskään koskaan tuputettu mielipiteitä suuntaan eikä toiseen; kirkkoon kuulutaan ja srk:n palveluita käytetään. Lapset ovat käyneet välillä pyhäkoulussa, välillä srk:n kerhoissa ja leireillä ja esikoinen ollut srk:n kuorossakin mukana. Itse en varsinaisesti usko Junalaan, mutta annan mieluummin lapsille turvallisen, perusluterilaisen pohjan elämälle, josta sitten omia mielipiteitä alkaa muodostamaan. En kuitenkaan suoraan kysyttäessä sano totuuksina asioita, joihin en itse usko, vaan korostan aina, että monet ihmiset ajattelevat niin.

Vanhin lapsistani on viime vuosina ihan omin päin alkanut muodostaa negatiivisväritteistä kirkko/uskontokuvaa ja on esim. sitä mieltä, että Jeesus ja Jumala ovat joulupukkiin verrattavissa olevia satuhahmoja. Yritän kuitenkin kannustaa lasta suvaitsevuuteen, vaikka annan toki hänelle oikeuden omiin mielipiteisiinsä. Lapsi siis vasta 12v. Ihmeen aikaisin tuo mielipiteen muodostus alkaa...

t. ap

että ihminen ikään kuin nukahtaa, ei koskaan enää herää ja mieli vain sammuu pois. Ruumis haudataan ja se muuttuu mullaksi. Viisivuotias tykkää tästä multajutusta: maatuvaa ruumista syövät erilaiset ötökät, mullasta kasvaa kasveja, joita syövät taas erilaiset eläimet ja niin edelleen. Tämä luonnon kiertokulku selvästi kiehtoo lasta.

teillä on kristinuskoa syötetty.

Meillä ei lapsille ole myöskään koskaan tuputettu mielipiteitä suuntaan eikä toiseen; kirkkoon kuulutaan ja srk:n palveluita käytetään. Lapset ovat käyneet välillä pyhäkoulussa, välillä srk:n kerhoissa ja leireillä ja esikoinen ollut srk:n kuorossakin mukana. Itse en varsinaisesti usko Junalaan, mutta annan mieluummin lapsille turvallisen, perusluterilaisen pohjan elämälle, josta sitten omia mielipiteitä alkaa muodostamaan. En kuitenkaan suoraan kysyttäessä sano totuuksina asioita, joihin en itse usko, vaan korostan aina, että monet ihmiset ajattelevat niin. Vanhin lapsistani on viime vuosina ihan omin päin alkanut muodostaa negatiivisväritteistä kirkko/uskontokuvaa ja on esim. sitä mieltä, että Jeesus ja Jumala ovat joulupukkiin verrattavissa olevia satuhahmoja. Yritän kuitenkin kannustaa lasta suvaitsevuuteen, vaikka annan toki hänelle oikeuden omiin mielipiteisiinsä. Lapsi siis vasta 12v. Ihmeen aikaisin tuo mielipiteen muodostus alkaa... t. ap

Nyt jo koululaiset halusivat itse käydä aikoinaan pyhäkoulussa, kun kaverit kävi. Sittemmin kolme lapsista ovat eri mittakaavassa käyneet srk:n keurhossa, koska se on ainoa varteenotettava kerhomuoto meilläpäin kotihoitoisille laosille. Päiväkotiaikaan ei kerhoissa olla käyty. Srk:n leiritoiminta on niinikään hyvin järjestettyä ja tosi mukavaa täällä meilläpäin; koululaiset ovat tykänneet. Esikoinen halusi kuoroon ja ainoa vaihtoehto oli tuo srk:n kuoro, mutta tyttö itse halusi sen sitten lopettaa virsien laulamisen takia ja sai tietenkin lopettaa.

Me emme käy kirkossa, mutta kuulumme kuitenkin luterilaiseen seurakuntaan. Keskustelemme lasten halutessa uskontoasiosta hyvin suvaitsevaisesti. Ja aikuisena lapsi päättäköön itse kuuluuko kirkkoon vai ei vai haluaako kenties uskoa johonkin muuhun.

ap

Saimme seurakuntamme papilta kirjan jossa on tosi hyvin kirjoitettu kuolemasta.. Kirja tarkoitettu juuri lapsille joille on vaikeaa selittää kuolemaa ja sen lopullisuutta.. Meillä luettu kirjaa ja se kyllä auttoi valaisemaan asiaa ja että kuolemassa ei ole mitään pelättävää.. Kirjaa luettu siis juuri 5 vuotiaalle lapselle.. Meillä ei olla millään tavalla uskonnollisia ja emme käy kirkossa jne.. Seurakuntaan kuulumme kyllä.. Silloin kun kuolema koskettaa sitä kuitenkin herkistyy miettimään asoita eri kanteilta kuin näin arkisessa aherruksessa..

menee "toiseen elämään" tämän fyysisen kropan, kuoren, kuollessa. Itse uskon sielujen kiertokulkuun, en helvettiin. Uskon enkeleihin. Itselleni on sattunut hyvin paljon yliluonnollisia tapahtumia, siksi uskon, mitä uskon.

ruumis haudataan ja sielu menee taivaaseen Jumalan luo. Ruumiin hautaamista en olisi muuten niin korostanut, mutta se on tullut esiin hautajaisten yhteydessä.



Lapsia on tietysti kiinnostanut "sielu". Olen selittänyt asian niin, että sielu on se, miten me ajattelemme, miltä meistä tuntuu, mitä/ketä me rakastamme jne.

ja sanonut, että jotkut uskovat, että menee taivaaseen, jotkut uskovat, että ihmisen elämä vaan loppuu ja sen jälkeen ei ole mitään, ja että jotkut myös uskovat, että syntyy uudelleen toisena ihmisenä tai jopa eläimenä. Olen myös sanonut, että kukaan ei ihan varmaksi tiedä, vaan ihmiset uskovat eri tavalla.



Näistä on sitten keskusteltu monta kertaa. Haluan olla lapselle rehellinen ja ihan oikeasti, en tosiaan tiedä mitä tapahtuu eikä minulla ole antaa siihen suoraa vastausta. Minun mielestäni lapsi oli tyytyväinen tähän vastaukseen ja ollaan yhdessä pohdittu eri vaihtoehtoja.



Poika on myös sanonut, että joku päiväkotikaveri kertoi varmana, että meistä tulee enkeleitä, mutta sitten siitäkin puhuimme, että se kaveri uskoo niin ja se voi olla totta, mutta varmuutta en pysty sanomaan.

itse 70-luvulla olin hyvin uskonnollisessa perheessä hoidossa ja siellä oli kerrottu, että kun kuolleet nousevat taivaaseen. Olin varmaan noin 5-v kun sitten kerroin juttua eteenpäin omille kavereilleni ja yhdessä istuimme nurmikolla katselemassa hautausmaan suuntaan ja odottamassa, että koska ne ruumiit sieltä nousee :D



Omille lapsilleni olen kertonut, että ruumis haudataan maahan ja muuttuu mullaksi. Noista sielu-asioista ei ole vielä tullut puhetta. Mutta kun itse en usko, niin en ala lapsillekkaan satuilemaan.

että ihminen ikään kuin nukahtaa, ei koskaan enää herää ja mieli vain sammuu pois. Ruumis haudataan ja se muuttuu mullaksi. Viisivuotias tykkää tästä multajutusta: maatuvaa ruumista syövät erilaiset ötökät, mullasta kasvaa kasveja, joita syövät taas erilaiset eläimet ja niin edelleen. Tämä luonnon kiertokulku selvästi kiehtoo lasta.

Isoisäni kuoli 5 vuotta sitten ja isoäitini nyt keväällä. 5-vuotias kyseli silloin että mihin mummi haudataan ja onko ukki siellä jo muuttunut hyväksi mullaksi, kun kukat kasvavat niin hyvin haudan päällä :)

Luonnollinen asia, mitä siitä turhaan satuja ja tarinoita keksimään.

että ihminen ikään kuin nukahtaa, ei koskaan enää herää ja mieli vain sammuu pois. Ruumis haudataan ja se muuttuu mullaksi. Viisivuotias tykkää tästä multajutusta: maatuvaa ruumista syövät erilaiset ötökät, mullasta kasvaa kasveja, joita syövät taas erilaiset eläimet ja niin edelleen. Tämä luonnon kiertokulku selvästi kiehtoo lasta.

Isoisäni kuoli 5 vuotta sitten ja isoäitini nyt keväällä. 5-vuotias kyseli silloin että mihin mummi haudataan ja onko ukki siellä jo muuttunut hyväksi mullaksi, kun kukat kasvavat niin hyvin haudan päällä :)

Luonnollinen asia, mitä siitä turhaan satuja ja tarinoita keksimään.

Tai satuja lapsille lukea. ihan turhaa. Kerrotaan vaan elämän raadollisuus ja tosiasiat. Luonnollista!

mutta lapset (4 ja 5v) tietävät tasan tarkkaan että ne ovat nimenomaan satuja ja mielikuvitusta, eivät totta ja oikeaa elämää.



Mielestäni olisi aika älytöntä keksiä jotain taivaaseenmenotarinoita nyt ja sitten myöhemmin oikaista että juu, eiväthän ne sinne oikeasti menekään vaan muuttuvat mullaksi kuten kaikki muukin kuollut, sori lapset. Sitäpaitsi totuuden kertomisesta ei ainakaan tässä asiassa ole ollut haittaa, hyvin ovat asian ottaneet ja ymmärtäneet.



15

että kerrotte taivaaseenmenot ja kaikki muut MISTÄ EI VARMUUTTA OLE, mutta ainoan varman asian eli hautaamisen ja maatumisen jätätte kertomatta...



t. se joka kertoi ötököistä

vaan että toiset ihmiset uskovat että sielu menee taivaaseen tai että ihmisestä tulee enkeli.. ja toiset että muuttuu mullaksi.

Sama juttu muiden uskonnollisten asioiden kanssa..että monet ihmiset uskovat Jumalaan ja Jeesukseen, raamatun tarinoihin jne.. toisten mielestä taas ovat enemmän satujen kaltaisia vanhoja tarinoita.



Sanon myös että en tiedä, että kukaan ei ihan varmuudella tiedä mitä tapahtuu. Mutta koska minusta lapselle ei pidä kovin synkkää kuvaa antaa,esim. enkeliajatus on minusta kaunis..taivas ja enkelijutut saavat puolestani olla "vaihtoehtona", saattaa helpottaa surua jos ja kun joskus kohdalle tulee läheisen kuolema.. Enkä itsekään varmuudella osaa sanoa mihin uskon.."johonkin" kuitenkin.



Olen myös sanonut että sitten aikuisena saa itse päättää mihin uskoo..tähän tyttö (5v) kyllä tokaisi fiksusti että ai eikö lapset saa päättää jo nyt ;) Ja että hän ei kyllä mihinkään Jeesustarinoihin usko..tarhassa kun on käynyt pappi kertomassa esim. pääsiäisen aikaan.

Että meilläkin tytöllä tuntuisi olevan jo jonkinlainen käsitys ja "päätös" tehtynä.. :)

Samalla tuli sitten käsiteltyä muutkin elävät olennot, myös ihmiset.



Kerroin, että kun kuolee, elämä loppuu - niinkuin kone, joka ei enää toimi. Sitten haudataan maahan, ja siellä pikku hiljaa muuttuu mullaksi, ja kasvit, jotka ovat siinä päällä kasvavat paljon paremmin.



Koira (tässä alkuperäistapauksessa) ELÄÄ JA JUOKSEE KUITENKIN AINA MEIDÄN MUISTISSAMME, ja sen luona voi mennä aina käymään, jos haluaa, vaikka iltaisin, kun on menossa nukkumaan.