Lapsellani vaikeuksia teitittelyn kanssa... :(

Minulla on kolmen vuoden vanha poika joka on syksyllä aloittamassa seurakunnan kerhossa, mutta vieraille aikuisille puhuminen ei vielä aivan suju. Hän osaa kyllä tervehtiä kohteliaasti, kiittää kauniisti ja joskus toivottaa jopa hyvää päivänjatkoa kassaneideille :), mutta teititellessä menee jotenkin solmuun. Kysymyksen hän osaa aloittaa "Voisitteko...?" mutta jos häntä kiitetään jostain niin vastaa "Ole hyvä" eikä "Olkaa hyvä". Ja joskus tuppaa muutenkin unohtamaan sen teitittelyn jopa saman lauseen aikana. Välillä saattaa myös vastata aikuiselle "Joo" tai muuta vastaavaa.



Olemme teroittaneet pojallemme kauniin käytöksen merkitystä aivan alusta asti ja melkoinen herrasmies hän jo onkin, vain tuo aikuisten puhuttelu tuottaa välillä vaikeuksia.



Minun mielestäni poika on vielä sen verran nuori että saa pikkuvirheet anteeksi, koska kielellinen kehitys on muutenkin vielä kesken. Mutta mieheni kanta on ehdottomampi ja hänestä pojan pitää välttämättä oppia hallitsemaan teitittely ennen kuin kerho alkaa. Ilmeisesti näitä periaatekysymyksiä taas. Kun keskustelimme eilen aiheesta, niin hänen kantansa oli että "meidän poikamme ei ole NIITÄ jotka vasta armeijassa oppivat tavoille!" ja että "jos ei muuten opi niin pojan tulee alkaa teitittelemään meitä", siis omia vanhempiaan! Minusta sellainen taas on (syystäkin) jäänyt 1800-luvulle.



Miten olette saaneet vastaavat tilanteet hoidettua ja kuinka vanhalta olette alkaneet edellyttää sujuvaa puhuttelua? Ja onko mielestänne mieheni oikeassa ja minä taas liian lepsu? Kai sentään tuon ikäiselle saa vähän "armoa" antaa etikettiasioissa?