Lue keskustelun säännöt.
Tarvitsisin hieman neuvoja kasvatukseen.
25.06.2009 |
3- ja 5-vuotiaat, jatkuva tappelu ja kitinä. Yksikään ruokahetki ei mene ilman, että lapset kitisevät _koko_ ajan: lusikka on liian pieni, tätä ruokaa en ainakaan maista, tuoli on liian matala, lautanen on liian iso. Vaatteet eivät mene päälle yksin, nukkumaanmeno ei onnistu ilman vieressä olemista. Elämä on pelkkää jatkuvaaaaaaaaaa raivopulttia, huutoa ja mieltä raastavaa natinaa ja kitinää.
Pahinta on, että itsellä menee hermot, kun on neljännen kerran vessassa huutanut oven takana rummuttaville lapsille, että minulla on nyt täällä asia kesken, ja se helvetin legotorni saa nyt odottaa.
Lapset eivät osaa olla paria minuuttia pitempään ilman, että näkevät minut. Tänä aamuna yritin suihkuun, ja se keskeytyi _kolme_ kertaa siihen, että tenavat huutelivat postiluukusta sisään (olin päästänyt molemmat aidatulle pihallemme, ja olin menossa heti perään) jotakin äärimmäisen epäolennaista, joka hyvän vanhemman oli kuitenkin juostava tarkistamaan. Suihkuun menee siis max viisi minuuttia.
Eli:
A. Mikä meni pieleen?
B. Miten saan korjattua tilanteen?
Toivottavasti jollakin on rakentavia ehdotuksia, sillä pian revin hiukseni päästä.
Kommentit (7)
kertokaa mullekin onko jotain tehtävissä? meille vielä tulossa kolmas tähän hullunmyllyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle siis valehdeltiin, kun väitettiin, että kaksi lasta menee oikeastaan helpommin kuin yksi, koska ne _viihdyttävät_ _toisiaan_!
Kiva kuulla näin raskausviikolla 35.
ihan totta. Noi on pieniä murheita siinä vaiheessa kun aikaa on kulunut 15 vuotta, ja lapsenne parhain kaveri on hirttäytynyt, kukaan lapsista ei ole päässyt hakemaansa opiskelupaikkaan, yksi ollut kolarissa, ja yksi hoidossa anoreksiasta, ja ihan keskiverto perhe ollaan.
On niistä toisilleen seuraakin, mutta erotuomarin homma on 24/7.
A) Pieleen meni se, että vastaat lasten toiveisiin liian nopeasti ja liian herkästi.
B) Viivyttele reagoinnissa ja jätä pienimmät mekastukset täysin huomioitta, niin lapset oppivat ettei se äiti kuitenkaan heti tänne säntää, ja jättävät huutelut vähemmälle. Toisekseen tilanne korjautuu automaattisesti ajan kanssa. kun menee toiset 5 vuotta, niin tuo huutelu on vain haikea ja nostalginen muisto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jonka lapset ovat 7, 6 ja 3. Kaikki tekemällä tehtyjä ja haluttuja lapsia. Takana kasvatusalan 7-vuotinen koulutus ja silti olen ihan pihalla lasteni kanssa joka päivä. Jos niistä edes yksi kasvaa normaaliksi aikuiseksi ja minä en joudu hullujen huoneelle ennen sitä, ihmettelen suuresti.
Arki on SUPERraskasta joka ikinen päivä, mutta yritän jaksaa. Koita sinäkin ap, ja muista, että meitä on muitakin, jotka TIETÄVÄT, mitä ajattelet ja miltä sinusta tuntuu.
Relaa. Mitäpä siitä sitten, jos huutelevat? Anna huudella. Olet äiti, pikkuisillesi elintärkeä ihminen, lähellesi halutaan. Olet siis erityisen suosittu! Menee ohi kyllä murrosiässä viimeistään, jolloin sitten itkeskelet, että minne ne pallerot hävisivät, kun ei enää näy eikä kuulu mitään mistään...
Tsemppiä! :)