Oletko joskus elänyt yli varojesi? Miten selvisit tilanteesta?

eli asuntolainaa maksellaan ja vieläpä tarpeettoman hitaasti. Ja meinaan ottaa ensi viikolla lisää lainaa kakkosasuntoa varten.



EN sano, etteikö mulla ole ajan kanssa varaa maksaa ne lainat, mutta, tottahan se on, että joka sentti lainaa, jokä talon ja asunnon ostamiseen tarvitaan ON mun tämänhetkisten varojeni yli. Kun ei niitä kerran omalla tilillä ole.





Mutta ajattelin selvitä ihan normaalilla taloussuunnittelulla. Sopivalla maksuajalla ei pitäis mennä edes mitenkään hankalaksi.

Ja luulen, että ne jotka niistä osaavat myös selviytyä, ovat juuri niitä, jotka eivät niihin joudu?

Opiskelen jne. eli tuloni eivät vielä koskaan ole edes olleet suuret, eli "ylivelkaantumisessa" on kyse ollut aika pikku summista.



Mutta todellisissa ongelmissa olisin monesti jo ollut!:(

Minut on pelastaneet nämä:



* pitkämielinen poikakaveri/ystävä jolla on rahaa ollut ja aikaa odottaa venähtänyttä velanmaksua.



* taloudellisen katastrofin kynnyksellä olen saanut töistä bonukset jotka kuittasivat kokonaan velkani ja jäi ylimääräistäkin



* joku sukulainen on antanut minulle yllättäen rahaa (isomman summan mitä normaalisti) syntymäpäivä- tai joululahjaksi.



* otin opintolainaa, koska olin ihan rahaton ja laskuja riitti... Vaikka se periaatteitani vastaa soti!



* minulla on aina ollut vero% korkeampi mitä pitäisi, eli saan joka joulukuu aina vähän ylimääräistä. Muuten en osaisi säästää kun menoja on enemmän mitä tuloja, mutta vero% kautta voi säästää "huomaamatta" ja tietää aina että joulukuussa saa rahaa.

Laskuja on kuukaudessa 500-1000 euroa enemmän kuin rahaa tilillä, eli ei mene todellakaan hyvin. Tiedän, että jos vuoden pystyn sinnittelemään niin tilanne helpottaa, mutta nyt pitää vain miettiä lasku kerrallaan, miten tästä selvitään ja laittaa laskut tärkeysjärjestykseen.



Miksi olen tässä tilanteessa? Omaa tyhmyyttäni tietenkin. Lainoja omissa nimissä, kun kovasti uskoin, että avioliitto kestää, eipä kestänyt. Velat jäi minulle ja talouden tulot puolittui. Nyt maksan autoa vielä 3 vuotta, yhtä isoa lainaa vuoden, muita kulutusluottoja noin 3 vuotta ja asuntolainaa vielä päälle. Palkka onneksi nousee taas ja lainat lyhenee, hitaasti mutta varmasti. Tiedän selviäväni, muuta vaihtoehtoa ei ole. Luottotietoja en aio menettää, en ole vieläkään niitä menettänyt, mitään ei ole ulosotossa eikä perinnässä, kaiken hoidan, vaikka menisi hieman myöhään. Velkojen maksu on välillä kuukauden jäljessä, sillä jostain on ollut pakko tinkiä, että saa ruokaa ja lapselle vaatteita, mutta tiedän, että selviän, vaikka siltä ei ehkä kuulostakaan. En anna itselleni muuta vaihtoehtoa.