Raskaana ja melankolinen olo :(
Puolessa välissä raskautta, aurinko paistaa ja kaikki hyvin. Silti masentaa oudosti. Tuntuu että maailma ja me ihmiset olemme kauheita toisillemme. Aina kritisoimme ja arvostelemme toisiamme selän takana tai haukumme ja morkkaamme minkä jaksamme, kuten tälläkin palstalla.
Ei tietysti pitäisi roikkua tällä palstalle, kun pahoittaa mielensä. Mutta en itsekään ole sen kummempi ihminen vaikka yritänkin. Itsekin sorrun välillä kritisoimaan jonkun kaverin kanssa selän takana jotain toista kaveria, mutta saan hirveän morkkiksen siitä jälkeen päin :( Ihan kuin muka oma elämäni olisi niin täydellistä, että minulla olisi varaa arvostella muita..
Taidan olla vähän outo, masentaa. Toivottavasti ei jää pysyväksi olotilaksi :( Kun ei tämä maailma miksikään tästä muutu, silti tuntuu tyhmälle tällaiseen maailmaan tehdä lasta:(
Kommentit (5)
Että me ihmiset olemme kieroja ilkimyksiä. Vai onko tämä vain raskaushormonien aiheuttamaa?
T. ap
mutta minkäs sille mahtaa. Korkeintaan voit yrittää itse olla mahdollisimman hyvä ihminen, mutta siitä ei kannata odottaa mitään palkkiota.
Mutta silti tuntuu että kaikki ovat itsekkäitä oman edun tavoittelijoita ja valmiina puukottamaan selkää heti tilaisuuden tullen :((ap
mutta minkäs sille mahtaa. Korkeintaan voit yrittää itse olla mahdollisimman hyvä ihminen, mutta siitä ei kannata odottaa mitään palkkiota.
ja toki me ihmiset ollaan itsekkäitä, kaikki, vaikka kuinka hyviä yritämme olla. Hormonien heitellessä välillä ahistaa enemmän välillä taas aurinko paistaa sielussakin.
mullakin itketti välillä ihan turhaan.. Nyt vauvan synnyttyä olen onnellinen omissa pikku ympyröissäni, käpertynyt tähän autuuteen..