Lasten uni/nukahtamisongelmat vanhempien syytä
Kyllä ihmetyttää kuinka lasten annetaan perheissä pompottaa vanhempiaan, esim. nukkumaan menossa. Väitän, että jos vanhempi pysyy tiukkana vauvaiästä asti eikä lähde lapsen pompotteluun mukaan, uniongelmat katoaisi useammasta perheestä. Eri asia sitten sairaat tai allergiset tms. lapset.
Miksi ihmeessä mennään mukaan "minulla on nälkä, pissi, pelottaa, haluan sadun, silitä minua -juttuihin. Näitä edellä mainittuja voi tehdä mielin määrin kun ollaan hereillä, mutta sitten kun mennään nukkumaan, niin tiukasti vain nukkumaan. Tietenkin jos lapsi huomaa, että äiti tai isä jää sängyn viereen silittelemään kun vähän huutaa, niin varmasti ei lapsi luovu tällaisesta saavutetusta edusta. Ei ole mitenkään raakaa jättää lasta nukkumaan yksin, jos tilanteesta tehdään turvallinen, yövalo päälle, ovi raolleen tms.
Monesti kuulee näitä väsyneitä vanhempia ja nukkumisrituaaleja. Tiukka linja ja johan lapsi nukkuu!!
Kommentit (41)
Yövaloa ei suositella, sekoittaa unirytmin, muttei tiettävästi vahingoita silmiä kuten jossakin vaiheessa epäiltiin.
http://www.emory.edu/EMORY_REPORT/erarchive/2001/April/erApril.30/4_30_…
Univaikeuksia esiintyy lapsilla, jotka nukkuvat yksin ja omassa huoneessa. Harvemmin lapsilla, jotka nukkuvat samassa huoneessa kuin vanhemmat tai perhepedissä.
Ja minäkin ihmettelen, että mistä sen sitten tietää, että lapsi on terve, että vaikeudet eivät johdu jostain fyysisestä syystä. Meidän univaikeuksinen oli 5 vuotta terve, kunnes todettiin SI-häiriö, ja syy kaikkiin ongelmiin selittyi sillä. Olenpa todella tyytyväinen, etten pitänyt lapselle unikoulua tai muuta kidutusta, kun pikkuisella oli ihan oikea syy käytökseensä.
en edes täällä nimettömänä, että meidän lapsen uniongelmat sitten johtuivatkin siitä, että me vanhemmat ei osattu sitä kasvattaa.
Siis oikeesti, ap nostaa haloota aika marginaalisesta ilmiöstä, jonka olemassaolosta en ole lainkaan vakuuttunut. Valtaosalle uniongelmista on olemassa jokin huomattavasti järjellisempi selitys kuin vanhempien kyvyttömyys.
Näin siis ottaen huomioon, että nyt keskustellaan vauva-palstalla, ja sen mukaan voidaan olettaa, että puhutaan pikkulapsista. Teini-ikäisten valvominen netin tai tv:n parissa aamuyölle on sitten taas aivan toisen näköinen ongelma.
Iso osa lasten nukahtamisvaikeuksista on kyvyttömän kasvatuksen tulosta. Ei rohjeta laittaa lapselle rajoja. Ei rohjeta tarjota vettä ja syötävää iltapalalla ja sanoa että tämä oli nyt tässä.
Lapsi osaa pompottaa jo hyvinkin pienenä, tiedostaen tai tiedostamattaan. On ihan selvää että mukavampi pitää se äiti siinä omassa kuin iskän kainalossa. Vielä mukavampaa jos jokainen pikusormen nosto ja toive toteutetaan suoraan siihen sängyn viereen.
Kun voisi opettaa ne rutiinit. Pestään hampaat ja juodaan vielä lasi vettä. Käydään pissillä. Luetaan satu ja sanotaan hyvä yötä ja poistutaan. Nyt on nukkuma-aika, piste. Ei enää vettä eikä pissiä eikä muuta. Voihan siinä vähän itku tiristä, mutta ei se montaa iltaa tirise. Lapsi huomaa että eihän tämä hei ole vaarallista ja kas kummaa, nukahtaa.
Osa vanhemmista peittelee kasvatustaidottomuuttaan huonosti nukkuvilla lapsilla. Ei tarvitse ottaa vastuuta kun lapset ovat niin huonoja nukkumaan.
Lapsi huomaa että eihän tämä hei ole vaarallista ja kas kummaa, nukahtaa.
Tää on se mitä ap ja kaltaisensa eivät ymmärrä. Että on hyvin paljon niitä lapsia, jotka eivät nukahda, vaikka vanhemmat kuinka tekisivät kaiken niin kuin oppikirjoissa sanotaan. Siksi tuollaiset yleistykset ovat niin turhia kuin olla vain voi.
miksi (pienen) lapsen pitäisi osata nukahtaa itse ja nukkua yksin. Ei siihen ole mitään muuta syytä kuin se, että vanhemmat syystä tai toisesta toivoisivat lastensa nukkuvan yksin omassa huoneessaan. Meidän lapset (alle kouluikäisiä) nukutetaan, nukumme kaikki samassa huoneessa ja nukumme kaikki hyvin.
Ja kyllä, meillä on miehen kanssa ihan mukavasti kahdenkeskistä aikaa iltaisin. Me emme vain vietä sitä perheemme yhteisessä makuuhuoneessa, vaan lasten nukahdettua muualla asunnossamme.
nukahtamaan vain siksi, että joku käskee niin? Vaikka ei väsyttäisi? Vaikka mieltä painaisi jokin? Vaikka kaipaisi vielä vähän silitystä ja sitä että joku kuuntelisi miten päivä on mennyt? Jos näin on, niin onnittelut. Useimmat meistä aikuisistakaan kun ei pystyisi siihen, vaan monilla, siis todella monilla, ei uni mienaa tulla silmään illalla jos on stressiä tai pahaa mieltä. Kaikkein paras tapa olla nukahtamatta on lisäksi alkaa miettiä, että nyt on PAKKO nukkua, tai aamulla ei jaksa. Ei nukahtaminen ole mikään tahdon asia, eikä kasvatuksellinen asia, vaan päin vastoin helposti häiriintyvä juttu.
Mä en ole ikinä ymmärtänyt, mikä on niin mahtavaa siinä, että lasta ei nukuteta. Mä en mitenkään jaksa uskoa, että lapsi, joka on ollut ensin 9 tuntia päiväkodissa, pyörinyt sen jälkeen äitinsä jaloissa taloustöiden ajan ja saa sen jälkeen parit halit ja iltasadun, ois muka tyytyväinen siihen huomioon ja hellyyteen minkä vanhemmiltaan saa. On täysin luonnollista, että sitä kaivataan juuri nukahtamisen hetkellä lisää. Mihin ihmeeseen vanhemmilla on muka illalla niin kiire, ettei ole viittä minuuttia aikaa silittää, jutella, hassutella ja suukotella sitä elämän rakkainta ihmistä? Miksi se puoliso siellä sohvalla ei pärjää ilman tuntikausien yhdessäoloa, kainalossa istuskelua, keskustelua ja ajatusten jakamista joka päivä, mut lapsen pitäisi pärjätä paljon vähemmällä?
Mut kanssa jätetty nukkumaan
Ja vaikka kuinka pelotti, apua en saanut. Edelleen yksin nukkumaan meneminen ahdistaa niin paljon, että useimmiten valvon siihen asti kunnes mies kotiutuu baarista. Uskon, että jos vanhempani olisivat kärsivällisesti jaksaneet olla vieressäni niin kauan kunnes olisin nukahtanut, tätä ongelmaa ei nyt olisi ja uniongelmat olisivat itsestään menneet ohi. Nyt nukkumaan menemiseen liittyy paljon negatiivista.
Ihan sama täällä! Varsinkin jos on kiltti lapsi, niin pyörii sängyssä yksin ahdistuneena useita tunteja kun tietää ettei vanhemmat kuitenkaan sano muuta kun että "nyt heti takas sänkyyn" vaikka heräis ja pyytäis apua.
On se joo kiva ettei vanhempien vaan oo tarvinnu turhaan vaivautua nukuttamaan ja silittelemään, mutta vähemmän kivaa että vielä 25-vuotiaanakin nukkuminen ahdistaa ja on masennuslääkkeet käytössä yms...
lapsesta joka saa kauhukohtauksia? jos ei, ole hiljaa
Mutta menee kyllä kiltisti nukkumaan. Sai myös kauhukohtauksia jossain vaiheessa, 2-3 vuotiaana. Mutta kyllä mä uskon, että rauhoittuminen ennen nukkumaanmenoa ja rutiinit auttaa, ei tule ongelmia. Ei meillä telkkari pauhaa illalla, eikä muutenkaan enää kasin ( kesällä ehkä myöhemmin) jälkeen tehdä mitään kauhean aktiivista. Sukulaispoika on usein meillä yötä, ja nukahtaa pian oman lapseni jälkeen, kotona ei kuulemma mene ennen yhtätoista nukkumaan.
lapsesta joka saa kauhukohtauksia? jos ei, ole hiljaa
Olen ihan samaa mieltä ap sinun kanssasi!!
menevät kiltisti nukkumaan, mutta miten voisin pitää tiukkaa linjaa 1-vuotiaan kanssa???
Meidänkin nuoremmallla lapsella oli kauhukohtauksia 2-3-vuotiaana, mutta ne tosiaan eivät liittyneet nukahtamiseen vaan tulivat keskellä yötä ja menivät sitten ajan kanssa ohi. Niihin toki on syytä reagoida mutta se on ihan eri asia, kuin illalla nukkumaan menon kanssa temppuilu.
mutta kyllä pienikin nopeasti oppii.
minä kuulun niihin pakolla yksin nukkumaan opetettuihin.,
Ja vieläkin 40v nukkuminen ahdistaa, pelkään kummituksia enkä suostu nukkumaan pimeässä. Että kiitti vaan vanhemmat hyvästä kasvatuksesta!
osaa sekin temppuilla ja myös ymmärtää että nyt on nukkumaanmenoaika. Vielä siitä pienempikin ymmärtää kun on rutiinit olemassa ja aina tehdään samoin.
pissalla lapset saavat käydä yölläkin jos on tarvetta mutta ei ole mitään pompottelua
siltikin kestää välillä pari tuntia iltatoimista ennen kuin nukahtavat.
Ei lapset ole unikoneita niin kuin eivät kaikki aikuisetkaan
Ja muutenkin, nukkumisongelmia ei hoideta jättämällä vastaamatta lapsen kutsuun, huutoon tai itkuun. Päikkärit lyhyemmäksi, aikaisemmaksi tai jopa kokonaan pois, paljon touhua päivällä, illalla syöttö, pesut, yöpuvun pukeminen, sadut, tuutilaulut ym. rutiinit vasta kun lapsi on oikeasti väsynyt... kyllä keinoja löytyy, jolla saadaan lapsi nukahtamaan normaalisti ilman muistoja yövaloista ja yksin pimeässä valvomisesta tms.
Isompi on nukahtanut itsekseen n. 2 vuotta (omasta halustaan) sitä ennen nukutettiin.Yövalo on päällä ja kuuntelee unilauluja.
Pienempi nukutetaan joka ilta.Tykkää kun silitellään selästä tai mahasta.
Tähän mukutukseen menee 5-15 minuuttia ja lopun yötä nukkuu hyvin. Isompi nukahtaa puolen tunnin sisään sänkyyn menemisestäja nukkuu myös hyvin.
Molemmat nukkuvat viimeistään ysiltä yleensä heti kasin jälkeen joten meille vanhemmille jää oikein mukavasti aikaa kaksin iltaisin.
En ymmärrä siis käsitystä ,että nukuttamiseen menisi koko ilta!
Itse en pystyisi käskemään lasta yksin sänkyyn jonne tämä jää itkemään.
Tosiaan ihmettelen myös vanhempia jotka tekevät lapsia ja kehuvat sillä miten vähännäidenkanssa vietetään aikaa!