Lue keskustelun säännöt.
en pärjää 5v:n kanssa
09.07.2009 |
kirjotin tän tekstin jo perhe.fi- sivulle mutta siellä ei oo ollu mitään alotuksia viimiseen 20 min niin siirsin tämän tänne:
mä en enää jaksa 5v tytön kanssa, pinna palaa ihan samantien ja täysillä. syy on se että lapsi on "pahan kuuloinen".(eli siis normaalit kiukuttelut menee vielä viilipyttynä, mutta äänen kuullessani räjähdän). kun esim. rangaistaan, alkaa rääkyminen, joka ei siis ole itkemistä vaan kurkusta asti rääyntää. tytön mummokin ilmaisi paheksuntansa(ei lapsen kuullen) "onpas pahan kuuloinen lapsi". tyttö itse aiheuttaa eripuraa sisarusten kesken ja "kiusaa" ja ärsyttää muita, ja kun annetaan takaisin taikka aikuinen rankaisee asiasta, alkaa rääkyminen. tai oikeastaan tyttö rääkyy ja narisee jo siinä vaiheessa kun veli tai sisko tuuppaa tönivän ja päälle työntyvän tytön takaisinpäin omalle paikalleen sohvalla tai ruokapöydässsä.
ja jäähyt ja arestit(esimerkiksi parhaillaan rääkyy ja viskelee isoja tavaroita omassa huoneessaan, 15min mennyt jo)menee rääkyessä. jäähyllä tyttö istuu monta kymmentä minuuttia, koska en päästä pois sieltä ennenkuin rääkyminen loppuu.
mä olen täysin hukassa tuon tyypin kanssa, paljon konsteja olen kokeillut, mutta se mikä on toiminut siskoon ja veljeen ei tähän tyttöön toimikaan. mitä ihmettä mä teen!!!!!!!!
Kommentit (6)
suosittelen kuulosuojaimia. Ihan oikeasti.
Muuten tuon ikäisen kanssa käyttäisin jo positiivista lähestymistapaa (vrt. muksuoppi) eli sen sijaan, että kauhistellaan rääkymisongelmaa, rääkymisen lopettamisesta tehdään harjoiteltava taito.
Lapselle sanotaan, että sinun pitäisi nyt harjoitella rauhoittumaan, kun tulee hankala tilanne. Keskustellaan siitä, miten tilanteen voi hoitaa myönteisin keinoin. Sitten sovitaan palkintosysteemi. Esim. näin: kun rääkyminen meinaa alkaa, äiti näyttää jotain merkkiä. Jos lapsi rauhoittuu, hän saa vaikka kukan johonkin listaan. Kun kukkia on 10, saa jotain kivaa. Aikaa myöten tämmöiset yleensä jää itsestään pois tai voidaan vaihtaa harjoiteltavaa taitoa.
Tuon voi tehdä monella muullakin tavalla, keinot pitää sopia perheen toimintaan sopivaksi. Mutta itse olen todennut tuon toimivan jo 4-vuotiaalla. Aina välillä voi tulla takapakkia, mutta sitten taas uudella innolla eteenpäin.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvällä hetkellä selitin hänelle, että en saa mitän selvää hänen puheestaan silloin. Että jos pojalla on minulle jotain asiaa, se pitää sanoa normaalilla äänellä, koska en kuule muuten.
Tämän jälkeen en ollut kuulevinani muunlaista kuin normaalia puhetta. Poika saattoi roikkua vaikka jalassani ja vinkua ja kitistä, mutta jatkoin pokkana sitä mitä olin tekemässä. Saatoin vain todeta hänelle, että kuuntelen sitten, kun puheääni on normaali.
Pikkuhiljaa viesti meni perille ja poika alkoi puhua minulle normaalilla äänellä, jos halusi minun kuuntelevan. Normaalin äänen käytön palkitsin niin, että lopetin heti mitä olin tekemässä ja polvistuin hänen tasolleen ja keskityin kuuntelemaan häntä ja kiitin ja kehuin, kun sanoi asiansa sievästi.
Aikaa tähän toki meni ja piti olla tosi tiukkana siinä vaiheessa kun poika vielä yritti kitinää, mutta olin jo ilmoittanut, että en kuuntele sitä.
Eli pointtini on se, että lapsen huono käytös ei saa vanhempaa reagoimaan millään tavalla, koska huomiotahan se sillä hakee. Hyvä käytös palkitaan (ihan kiitos, hymy, hali riittää) ja huonoa käytöstä ei huomioida.
Eli kun lapsi rääkyy tai käy sisarustensa päälle, niin pue tilanne sanoiksi. Kerro lapselle, että häntä harmittaa, kun hän tahtoi sitä ja sitä, ja kun hän ei saanut sitä, niin häntä alkoi kiukuttamaan. Tai toisessa tilanteessa, sanot että onpa sinulla nyt paha mieli. Halusit siskon leikkivän juuri tietyllä tavalla, mutta sisko ei totellut, ja sinua alkoi se suututtamaan ja turhauttamaan.
Ja kun olet osoittanut, että ymmärrät miltä lapsesta tuntuu, niin lapsi on vastaanottavaisempi kuuntelemaan. Eli sitten voit kertoa, että kun sinä suutuit, niin sinä löit siskoasi. Tai että kun sinä et saanut haluamaasi, niin sinä aloit rääkymään. Mutta niin ei saa tehdä. Sen sijaan että lyöt / rääyt, sinä voisit tehdä näin: ....
Meillä rääkymistä on vähentänyt tämä keskustelumalli. Samalla siinä tulee itselle selväksi se, miksi lapsi rääkyy tai lyö, ja aikuinenkin alkaa ymmärtämään paremmin, että lapsen ei ole aina helppo keksiä hyväksyttävämpää toimintatapaa. Kyllä nimittäin joskus aikuisenkin on oikein mietittävä, että miten se lapsi siinä oikeasti voi toimia, jotta löytyisi kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu esim. tilanteeseen joka aiheutti lyömisen.
Tääkin on vain yksi keino muiden joukossa. Kyllä meillä on ollut palkitsemiset ja jäähyt samaan aikaan käytössä.
Ei olisi nimittäin ensimmäinen eikä toinen kerta, kun yksi lapsi vaikuttaa kiusaajalta, vaikka todellisuudessa toiset on ensin härnänneet, hyljeksineet, sulkeneet ulkopuolelle, komennelleet, tms. Jos tilanne sattuukin olemaan teillä tämä, niin ei ole ihme, jos viisivuotias vetää pultit jouduttuaan jäähylle, kun perimmäinen syy onkin muissa.
Mutta tää on vain hakuammuntaa, voihan olla, että se 5-vuotias on teillä se varsinainen riidan haastaja. Mutta kannattaa tosiaan selvittää nää tilanteet edes välillä perin pohjin.
Meillä poika täytti jo 6 v. Samat ongelmat meilläkin. Olen huomannut kiukuttelun lisääntyvän ns. tylsinä päivinä, kun ei ole harrastanut mitään erityisen fyysistä ja rasittavaa.
Meillä siis lääkkeenä kiukuttelun estoon on liikunta ja muut aktiviteetit.
Oletan tilanteen rauhoittuvan kun syksyllä eskari alkaa ja päivät täyttyvät siitä ja muusta mieleisestä touhusta.
Voimia sinulle ja muille samassa tilanteessa oleville, kyllä se menee ohi. :)
Lyö ja potkii siskojaan vaikka kuinka kieltäisin. Ei auta palkitsemiset, jäähyt ja muut kommervenkit.... Vastauksia odottelen minäkin mielenkiinnolla :)