Terveellä lapsella (5 v) pakkoliikkeitä?

esikoisella oli samantyyppistä innostuenssaan. Ihan normaalia ja menee ohi iän mukana.

Hyppii innostuessaan tasajalkaa eikä itse edes huomaa sitä. Olen meinaa joskus sanonut että nyt loppu toi hyppiminen, ja poika katsoi ihan h.moilasena et "anteeks mikä pomppiminen"?

3-vuotiaana alettu tutkimaan neurologisella puolella, silloin oli kuvioissa vielä jatkuva varvaskävely ja käsien heilutus jännittäessä/innostuessa. Nyt melkein 6v jäljellä vain tuo tasajalkaa hyppiminen, eiköhän sekin ajan kanssa mene ohi :)

mutta en ole huolissani.

Hänellä oli siis sekä tuota pomppimista että käsien heiluttelua innostuessa. Veljelläni tuo ei mennyt ohitse varsinaisesti itsestään, vaan vasta vähitellen kouluiässä (lähinnä kai sosiaalisen paineen vuoksi). Eli luulen, että veljeni oppi vähitellen hillitsemään tuota pomppimista siksi, että kaverit kiusasivat siitä.



Veljeni on aina ollut hyvin älykäs ja etenkin matemaattisesti lahjakas. Hän on myös musikaalinen ja tosi hyvä piirtämään. En tiedä, liittyvätkö nämä mitenkään pomppimiseen, mutta ajattelin vain tuoda esiin sen, että vaikka olisikin tällainen pomppija, niin se ei välttämättä merkitse jotain vammaa muilla osa-alueilla. Nyt veljeni on siis jo aikuinen, valmistunut diplomi-insinööriksi yli 10 vuotta sitten ja ollut koko ajan koulutustaan vastaavissa töissä sen jälkeen.

teille kommenteista. Minäkin olen miettinyt tuota kiusaamisjuttua, eli jos pomppiminen jatkuu vielä kouluiässä. Mutta annetaan siis ajan kulua.



ap