Milloin lapsen puhetta olisi pitänyt ryhtyä korjaamaan?
Pojallamme (5v.) on puheenkehityksen viivästymä. Hän on puheessaan n. vuoden ikätasoaan jäljessä. Ongelmia on sanojen taivutuksissa ("poika näyttää surullinen"), R-äänne puuttuu, sanojen merkitys sotkeutuu välillä (esim. sanat 'unohtaa' ja 'muistaa' menevät joskus sekaisin).
Ensimmäisen kerran viivästymä havaittiin 3-vuotiaana. Kävimme puheterapiassa n. kolme kertaa, jonka jälkeen todettiin että puhe kuitenkin kehittyy, joten jäädään seuraamaan tilannetta ja tarkistetaan tilanne 5-vuotisneuvolassa. Sieltä sitten saimmekin lähetteen uudestaan puheterapeutille.
Puheterapeutti sitten huomautti, että lapsen puhetta olisi pitänyt ryhtyä korjaamaan. En vain älynnyt kysyä että missä vaiheessa ja kuinka paljon sitä olisi pitänyt korjata.
Silloin 3-vuotiaasta eteenpäin teimmekin korjauksia puheeseen. Emme koskaan sanoneet että "Ei hosva, vaan sohva", vaan sanoimme vain sanan oikein. Lapsi kuitenkin sitten jossakin vaiheessa ahdistui siitä ja ylipäätään siitä, ettei häntä ymmärretty. Jos hän sanoi jonkun lauseen mitä emme ymmärtäneet, niin tarkennuskysymykseen tuli vain "Ei mitään, ei mitään". Niinpä korjaaminen jäi pois ja puheentuottaminen reipastui.
Nyt en sitten tiedä pitäisikö korjaamista taas jatkaa, kuten pt kehoitti. Ja miten? Pt kehoitti juurikin aina vain sanomaan sanan uudestaan oikein kuten teimmekin aiemmin.
Lapselle luetaan paljon. Päivittäin rutiineihin kuuluu vähintään iltasatu (sen lukeminen aloitettu kun lapsi oli 2v.). Nykyään jutellaan paljon noin muutenkin, kun kaikenlaiset asiat kiinnostavat muksua ja kysyttävää on paljon :)
Lisäksi leikimme sanaleikkejä. Minä (tai lapsen isä) aloitan, että "Poika ei ole iloinen, vaan..." ja lapsi jatkaa "Vaan poika on surullinen" jne.
Tuo korjaaminen minua pelottaa eniten. Entä jos lapsi taas ahdistuu siitä?
Muita, joiden muksulla on puheenkehityksen viivästymä? Miten sitä on hoidettu?
Kommentit (8)
"mennään yhdessä SOHVALLE istumaan". Ei siis tarvitse vaan toistaa väärinsanottua sanaa.
Ja tsemppiä myös teille!
Meillä taas numerot ja kirjaimet ovat olleet hanskassa jo pitkään. Pt totesi, että jopa ikätasoaan taas edellä. Tämä on vahvuus, jota puheterapiassa nyt pyritään hyödyntämään, mutta en oikein saanut vinkkiä siihen, miten sitä voisi hyödyntää kotonakin. Lapsi ei osaa vielä lukea eikä kirjoittaa (paitsi oman nimensä ja matkimalla kirjaimia).
Eritysryhmiin ei ainakaan vielä ole tarvetta. Eskarin lähestyessä (syksy 2010) katsotaan siltä osin tilannetta uudestaan lähempänä.
mutta pienemmille suositellaan puheen laajentamista ja siinä sivussa korjaamista. Eli jos lapsi sanoo vaikka, että tuolla on tissa, vanhempi sanoo, että niin, siellä on iso kissa.
Hei,
Olen opiskellut erityispedagogiikkaa ja oppien mukaan puheterapiaan pitäisi mennä jo noin 2 vuotiaana, mikäli lapsella on sanavaratossa alle kymmenen sanaa. Tosin nämä suositukset ovat välillä sanojasta kiinni. Älä enää tässä vaiheessa mieti milloin olisi pitänyt tehdä ja mitä. Lapsesi on vielä lapsi ja oppii koko ajan. Keskity tähän hetkeen ja tulevaan. Tärkeintä kuntoutus ja lapsen itsetunnon kehittyminen.
Mainitset, että lapsesi ahdistui sanan korjaamisesta. Olette mielstäni menetelleet oikein, kun ette ole toruneet väärästä sanasta, vaan sanoneet vain oikean. Ahdistusta voisi välttää esim. kannustamalla ja kehumalla, silloin kun lapi sanoo sanan oikein. Tärkeää on, että lapsi oppii luottamaan itseensä ja ilmaisemaan itseään. En haluaisi pelotella, mutta myöhästynyt puheen kehitys voi enteille oppimisvaikeuksia koulussa. On myös mahdollista, että lapsi ymmärtää erilaisuutensa ja häpäee heikkoa puhettaan ja ei siksi puhu lainkaan tai puhuu vähän.
Myöhemmässä viestissä mainitset, että kirjaimet ja numerot ovat hanskassa. Tuo on lapsesi vahvuus, jota kannattaa hyödyntää ja tukea lapsen itsetuntoa. Harjoitelkaa vaikkaa erilaisia loruja, jotka auttavat myös puheen kehityksessä. Lapselle kannattaa ennen kaikkea lukea paljon ja hänen kanssaan kannattaa täytyy keskustella ja jutella. Treenaaminen on tärkeää myös puheen oppimisessa. Apuna voi käyttää erilaisia kuvia, joita löytyy ainakin Papunetin sivuilta (www.papunet.net). Papunet on laaja sivusto, johon kannattaa tutustua ajan kanssa: sieltä löytyy kaiken ikäisille puhevammaisille jotakin kuntoutuksen avuksi. Aloita vaikka kuva-sivuilta, siellä on esim. satuja ja loruja.
Voimia!
Papunetiin tutustuinkin joskus pari vuotta sitten ja muksu pelaili siellä lähinnä palapelejä. Nyttemin se on jäänyt. Pitääkin verestellä sitä uudestaan.
Sadut ovat tosiaan arkipäivää vähintään iltasadun muodossa. Aikaisemman pt:n kanssa meillä menikin tästä asiasta sukset ristiin. Hän nimittäin KIELSI satujen lukemisen (poika oli silloin 3v.). Perusteluna oli se, että lapsi ei saa satuhetkestä mitään jos siinä on sanoja mitä hän ei ymmärrä. Esim. "Nalle Puh istui puun alla ja söi hunajaa.". Jos lapsi ei ymmärrä sanaa 'alla', on satu ihan turha. Kyseinen pt oli vähän erikoinen muutenkin...
Satuhetken jälkeen kertaamme usein sadun. Pyydän lasta kertomaan mitä sadussa tapahtui. 5v. KEHU-testissä tämä vastaava nimittäin sujui heikosti. Lapsi ei osannut kertoa jo kerrottua satua uudestaan kuvien avulla. Pt huomasi sitten, että kyllä hän osaa, mutta hän vaatii jonkin verran apukysymyksiä ja rohkaisuja; "Mitä sitten tapahtui? Mitä Maija sitten teki? Minkä Matti unohti?" jne.
Teillä on tosiaankin ollut outo puheterapeutti, jos on kieltänyt satujen lukemisen.
Minusta kuulostaa siltä, että olette tehneet hyvää työtä lapsenne kielen kehityksen tukemisessa. Puheterapian olisi voinut aiemminkin aloittaa, mutta vielä on onneksi aikaa ennen koulun aloitusta.
Papunetissä on toki materiaalia, mutta parasta harjoitusta on vuorovaikutus. Eli esim. Junior Alias -tyyppiset pelit, joissa puhutaan vuorotellen. Sitä voi pelata ilman pelilautaa ja oikeastaan millä tahansa kuvakorteilla, ihan vain sananselityksenä. Sitten kaikki arvaa mitä ajattelen -leikit, arvoitukset, riimit, lorut. Kaikki, missä täytyy kertoa asioista lauseilla. Kun vuorotellaan, lapsi saa sekä oikean mallin aikuiselta, että pääsee itse tuottamaan puhetta.
Eskarissa voidaan tehdä oma tarkempi suunnitelma siitä, miten puheen tuottamista tuetaan. Puheterapiasta saa usein vinkkejä kotiharjoitteluun ja meilläpäin myös jonkin verran pelejä lainaksi.
Jatkakaa vain lempeää yhdessä harjoittelua ja vaatikaa tarvittaessa tukea, jos sitä ei muuten tunnu saavan. Mukavia yhteisiä hetkiä!
t. ammatikseen näitä asioita miettivä
Tuo Junior Alias kuulosti tosi hyvältä vinkiltä! Pidän itse kovasti aikuisten Aliaksesta, joten tuollaista pelaa itsekin mielellään :)
Ensimmäinen puheterapeutti oli tosiaan aika outo. En tiedä kuinka tarkkoja muut ovat juuri oikeista sanoista, mutta hän laski lapselle (silloin siis 3v.) "virhepisteeksi" esim. sen, että lapsi ei ymmärtänyt termiä "Pane nukke petiin" kun meillä kotona vastaava on sanottu "Laita nukke sänkyyn". Lisäksi lapsi ei ymmärtänyt sanaa 'ruksi' kun meillä se on 'rasti' jne.
tosin hänellä on puheviivästymän lisäksi toinenkin neurologinen diagnoosi.
Käytännössä hoitona on ollut jaksottainen puheterapia 3v lähtien ja myöhemmin e-paikka pk:ssa ja eskarissa puheenkehityksen tukemiseksi.
Nyt tilanne niin loistava, että kielellisen erityisvaikeuden diagnoosi ei enää edes päde. Pahimmillaan puheen kehitys oli 2v jäljessä, nyt ikätasoista (tosin alarajalla). Lisäksi lukivalmiudet oikein hyvät, lapsi jo tavailee sanoja ja tuntee kaikki kirjaimet.
Kotona tukeminen on lähinnä ollut sitä, että kun lapsi sanoo väärin sanon sen perään oikein. Ja sitten esim. riimittelyllä ollaan kehitetty kielitajua. Siis näitä Hiili-siili, Kakka-akka-juttuja.
Meillä ainakin riimittelyt sujuu parhaiten, kun niistä keksii jotain pikkupojan huumorintajuun vetoavaa. Tyyliin "Madon nimi on Lieru ja siltä pääsee-"
Hauskasti ja iloisesti. Siitä se lähtee. Tsemppiä!