Transsukupuolinen perheenjasen
Kysyn onko kellaan kokemusta lahisukulaisen transsukupuolisuudesta?
Kuinka olette suhtautuneet tilanteeseen? Oletteko kertoneet lapsille? Jos niin, kuinka he ovat suhtautuneet "uuteen tatiin/enoon/setaan? Onko tilanne mielestanne shokeerava pienelle lapselle, vai olisiko parempi salata asia?
Sisarukseni on lapikaymassa sukupuolenkorjaus/vaihdos prosessia. Todellakaan en tieda kuinka selvitan asian lasteni kanssa, kun en itsekaan kykene tilannetta hyvaksymaan ja ymmartamaan.
Toivonkin mielipiteita asiaa vahan valoittamaan ja uusia nakokulmia mietittavaksi.
Mielellaan asiallisia vastauksia.
Kiitos teille!
Kommentit (5)
On tärkeätä että sinä osoitat hyväksyväsi sisaruksesi ja korostat, että tärkeintä on se että ihminen ei muutu varsinaisesti, vaikka sukupuoli muuttuu. Eli ihan yhtä rakas ja tärkeä on tämä sisaruksesi yhä, vaikka sukupuolta vaihtaakin.
ap ei taida itsekään ajatella näin.
Luulisin kuitenkin, että sun kannattaa kaikessa rahassa tutustua itse ensin aiheeseen ja ymmärtää asia. Ja sitten vasta kertoa lapselle rehellisesti mutta ikätasoisesti.
Prosessissa menee aikaa joten kyllä sulla aikaa on sulatella.
T. Ohis, jolla ei kokemusta transsukupuolisuudesta, äidin syövästä kylläkin.
ja trans-tukipisteestä saat varmaan hyvä neuvoja.
Minulla ei ole omaa kokemusta transsukupuolisuudesta ja perheemme homo- ja sateenkaariperheystävät - siis "normista poikkeavat" - ovat olleet lastemme elämässä aina, joten he eivät näitä ihmettele. Tietävät vain, että ihmiset elävät monilla tavoilla.
Avauksestasi tuli mieleen, että tärkeä, ehkä tärkein asia on se, millainen suhde lapsillasi on tähän sukupuolta vaihtavaan läheiseen. Jos he ovat rakastaneet setää, niin varmaan he jonkin ylimenokauden jälkeen rakastavat setää tätinäkin.
Seuraava rinnastus ei ole suora, ja varmaan turhan rankkakin, mutta kerron sen silti. Hoivasin joitakin vuosia sitten syöpään kuolevaa ystävää. Hän muuttui paljon sairauden myötä, myös ulkoisesti. Yhtenä aamuna joimme kahvia ja ystäväni pieni ele sai minut tajuamaan, että hänhän on aivan sama ihminen kuin ennenkin, hän on minun ystäväni, ei Syöpä tai Kuoleva. Tuo ele hänellä oli ollut aina. Tajusin silloin, että sairastamisen, vanhenemisen ja ehkä sukupuolenkorjauksenkin jälkeen me olemme sisimmässämme samat ihmiset. Tunteemme, kiintymyksemme ovat samat. Tajuatko yhtään, ap? Pelkään olevani epäselvä.
Kuolemaan johtava sairaus tai vanheneminen eivät ole suoraan verrannollisia sukupuolenkorjaukseen. Viimemainitun jälkeenhän ihmisellä on todella mahdollisuus tulla ensimmäistä kertaa elämässään onnelliseksi.
Mutta siis: se, jolta sinun tulisi ensimmäisenä kysyä, on tämä sukupuolensa korjaava läheinen. Miten hän aikoo lapsillesi asiasta puhua/ haluaa sinun puhuvan lapsillesi?
hakisin tuossa tilanteessa tukea ihan ammatti-ihmiseltä. Uskoisin, että sitä on kyllä tarjolla. Ammattilainen osaa kertoa miten on parasta selvittää tilanne lapselle. Lapsihan on avoin kaikelle, kysymyksiä toki varmasti esittää. On tärkeätä että sinä osoitat hyväksyväsi sisaruksesi ja korostat, että tärkeintä on se että ihminen ei muutu varsinaisesti, vaikka sukupuoli muuttuu. Eli ihan yhtä rakas ja tärkeä on tämä sisaruksesi yhä, vaikka sukupuolta vaihtaakin.
Ottaisin yhteyttä tilanteessasi Setaan, sieltä varmasti saisit hyviä neuvoja.