Lue keskustelun säännöt.
Miksi mies ei käsitä että ei riitä että on hyvä isä vaan kotitöihinkin on PAKKO osallistua?
10.04.2009 |
Mies viettää lasten kanssa aikaa, leikkii ja erityisesti lukee satuja jne. Tekee kotona remonttihommaa ihan näppärästi ja on muutenkin kunnollinen; ei juuri kännää tms.
Mutta KOTITYÖT mättää ja urakalla. Minä laitan ruoat, käyn kaupassa, siivoan, hoidan pyykit, järjestän, pesen ja imuroin autot jne. ; aivan kaiken ja aivan yksin. ( no joo, saattaa mies kerran viikossa laittaa astiat koneeseen ja kerran kuukaudessa laittaa ruoan) Lapset on vielä pieniä, joten he eivät juurikaan voi auttaa. Kumpikin ollaan kokopäivätöissä ja tienataan saman verran eli mies ei millään lailla ole edes pääelättäjä, siihen hän ei voi vedota.
Ja tästä on keskusteltu, tapeltu ja väännetty koko 15-vuotisen yhteiselonajan, asia ei muuksi muutu. Miehen raja siihen että olisi pakko siivota ei ole tullut ikinä vastaan ja minä en kestä sotkua yhtään. Mies on ilmoittanut ettei minun mielikseni ala siivoamaan tai noudattamaan minun "määräyksiäni". Pari kertaa vuodessa olen sillä rajalla että mietin eroa tämän kotityöasian takia :( Minua uurastus uuvuttaa, suututtaa ja kiukuttaa eikä mies tajua että hän laiskuudellaan on asiaan yhteyttä. Ahkeran kotiäidin kasvatti ja minusta elää kuin murrosikäinen aikanaan kotonaan eli hoitaa omat vaatteensa pyykkikoriin ja nostaa omat astiansa tiskikoneeseen, mutta siihen se loppuu. Joku pöydän pyyhkiminen kunnolla puhtaaksi asti on aivan mahdoton tehtävä samoin kuin pyykkikoneen päälle saaminen ja edellisten pyyykkien kaappiin vienti.
Me ei tunnuta mitenkään löytävän toimivaa kompromissia tässä asiassa ja sekin jo ärsyttää. Onko kukaan eronnut vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (10)
kamppeensa ja hoitaa niitä lapsia :)
Minusta et voi alistaa toista töihin joista hän ei pidä. Vapauta itsesikin, hanki teille siivooja-kodinhoitaja parina päivänä viikossa. Saa tehdä teille niin isot lastit ruokaa, että syötte välipäivätkin. Ei ole liian kallista perhesovusta ja kaikkien mukavasta olosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin laita mies maksamaan ns. omistaan siivooja tms.
Mä en pysty kauheasti tuohon asiaan kommentoimaan. Mies osallistuu kiitettävästi kotihommiin. Nytkin tuolla laittaa ruokaa :)
Suosittelen hankkimaan siivoojan (esim. kerran kahdessa viikossa) joka helpottaa vähän hommia. Miehen rahoista, omistasi, yhteisistä, se on mielestäni yhdentekevää. Kunhan saat sitä apua.
nyt ei tarvitse kaikkia viikonloppuja tapella siivoamisesta. Mutta hän siivoaa siis vain pinnat; mitään isompaa en ole hänellä teettänyt vaan ne hoidan itse ( lattian vahaukset, ikkunanpesut jne.) Eikä siivooja siivoa kaappeja tai kirjahyllyjä tms. ylläpitosiivouksen lisäksi tehtäviä asioita. Kodinhoitaja olisi ihana, mutta siihen ei ole varaa - kotitöitä on koko ajan ja aina vaan-
Mutta minusta tässä on kyse periaatteesta; pitääkö kaikkien kotona ylittää oma mukavuusalueensa ja tehdä niitä vähemmän mukavia hommia yhteisen viihtyvyyden eteen vai ei? En minäkään pidä siivoamisesta ja järjestämisestä ja tavaroiden lajittelusta tai ruoanlaitoista -suorastaan vihaan niitä kaikkia- mutta ne on silti PAKKO jonkun tehdä.
Erotuksella, mies tekee kun pyytää/käskee ja meillä ei oma-aloitteisesti edes leiki lasten kanssa tai lue heille. Koen myös miehen elävän kuin teini...itse harrastaa ja oma vatsakin on ensin täytettävä, tuntuu että aina ne omat tarpeet tulevat ensin, sit jos jää aikaa.... Ja meillä ei edes aina likaiset vaatteet löydä tietään pyykkikoriin. Mies kyllä huolehtii auton siivoukset, mutta mielestäni nekin hiukan suurpiirteisesti (itse olen tarkempi). Tietysti olen nyt kotona äitiyslomalla, mutta tilanne on aina ollut sama olenpa kotona tai töissä. Koen arjen raskaaksi tämän takia. Juhlapyhien erikoisuudetkin (kuuset, rairuohot, ilotulitteet yms.) ovat minun varassa tai ainakin niistä täytyy muistuttaa ja patistaakin...huoh. Ärsyttää olla "yksin" vastuussa kaikesta... Jos mies katsoo lapsia, kun käyn asioilla, on huusholli mullin mallin, kun palaan. Joskus tuntuu, että mies on tietokoneen kanssa naimisissa ja jutustelee ystävien kanssa enemmän kuin meidän :( En osaa sinua neuvoa tai muutakaan, samassa veneessä tunnutaan olevan...tsemppiä sinulle!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
valita kivat hommat kuten lasten kanssa leikkimisen ja vaimolle jäisi kaikki loppu? Eikö sellainen asetelma tee miehen roolista kodissa ei-aikuisen, vain puolivastuullisen olennon?
olen tosin samaa mieltä muiden kanssa että aika haastavaa saada totaalinen muutos 15 v:n jälkeen aikaan - mutta eikö hän voisi nipistää omista harraste- tai vaaterahoistaan ja maksaa teille siivoojan?
kysyy ei-ap
taustata löytyy tietokone/internet/riippuvuus? meillä rauhaa on tuonut se, että on sovittu että tietokone ja telkkari on kiinni arkisin klo 18-21
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli ylläpitosiivous on ulkoistettu, mutta se on vain pieni osa kokonaiskotityöpalettia, esim. pyykkihuoltoon menee varmaan puolituntia päivässä eikä mies tajua asiaa ollenkaan ettei ne pyykit kävele likapyykkikorista puhtaina kaappiin itsekseen vaan välissä on monta työvaihetta.
En osaa sinua neuvoa, mutta kerron, miten meillä kotityöt hoidetaan. Ehkä näet siitä hiukan perpektiiviä asioihin.
Mies kuskaa lapset hoitoon ja kotiin, hoitaa autonpesut yms. huollot, hoitaa perheen raha-asiat eli laskujenmaksut yms.
Minä teen arkiruoan ja päävastuun pyykinpesusta.
Yhdessä teemme siivoukset, tiskit, viikonloppuruoat, kauppaostokset, lastenhoidot (hammaspesut, syömiset, pöydänsiivoukset, pyykit pesuun...), kuivat pyykit kaappeihin, lasten kanssa olemisen, harrastukset yms.
Nyt olemme sitten hankkineet myös siivoojan, jotta perheelle jäisi enemmän yhteistä oleskeluaikaa. Koska olemme molemmat opettajia, iltapäivällä meillä on myös kahdenkeskistä aikaa. Tällä hetkellä täytyy sanoa, että kotityöt hoituvat todella mukavasti ja vähällä stressillä.
Tsemppiä sinulle ap! Puhukaa asiasta, vaadi miestäsi kuuntelemaan sinua!
Me ollaan oltu naimisissa 5 vuotta, joten mun koulutus ei oo ihan vielä edes siinä pisteessä, että mies veisi likaiset vaatteensa pyykkikoreihin asti. Mutta joskus sentään jo vie, kun ennen ei vienyt ikinä. Lasten vaatteita ei oo vielä ikinä liikuttanut edes kylppäriä kohti. Joten tuo pyykkiasia on teillä jopa paremmin kuin meillä.
Mutta meillä sitten vuorostaan mies kokkailee useammin, ehkä jopa kerran viikossa, ja tiskikonetta täyttää useinkin.
Mutta muuten siivouksessa se raja ei todellakaan tule vastaan, ja minä taas pidän siisteydestä. Joulusiivoihin mies suostuu osallistumaan, kun minä pakotan, ja silloinkin tietenkin koko ajan venkoilee, että ei kai nyt enää mitään hommaa ole jäljellä! Eli silloinkin on ihan koko ajan patistettava, ja kyllähän sellainen keittää.
No meillä minä olen kyllä kotiäitinä, joten minulla on enemmän aikaa tehdä, joten siten mun vaatimukset miehestä ei oo ihan niin kovat. Mutta mies sitten puolestaan tekee 7-päiväistä työviikkoa, jossa työpäivät ovat viikonloppunakin 7 tuntia, viikolla sitten enemmän eli 12 - 16 tuntia, noita pisimpiä päiviä sesonkiaikaan. Joten tuollaisten työmäärien kanssa se mun vastuu kodista jää aika suureksi, vaikka kotiäitinä olenkin. Lapset on pieniä ja kasvatusvastuu ja kaiken opettaminen on sataprosenttisesti mulla.
Raskaalta joskus tuntuu, mutta yrittäjän vaimona oon kyllä tiennyt mihin olen ryhtynyt. Ei siitä tiedosta kylläkään paljon voimia saa, kun välillä tuntuu, ettei vaan selviä kaikesta.
Tuo siivouspulma on meillä ratkaistu niin, että meillä käy siivooja. Sama ihminen käy myös kerran viikossa lapsenvahtina, jotta pääsen edes kerran lenkille. Mun mielestä tuollaisen syyn takia ei kannata erota, sillä ongelma on ratkaistavissa. Mutta se siivoojan käyminen ei auta siihen, että miehen luistaminen kotitöistä suututtaa.
Ennen eroamista suosittelisin teille kuitenkin jotain pariterapiaa. Ulkopuolisen avulla sunkin mies uskoisi paremmin, että sua ihan oikeesti suututtaa, ettet nalkuta vain huviksesi. Kirkolla on perheasiain neuvottelukeskuksia, joissa ainakin täällä päin on hyvin vapaita aikoja. Olin joku aika sitten luennolla, jossa tuota palvelua esiteltiin, ja siellä sanottiin, että silloin oli vapaita aikoja seuraavalle viikolla. Rohkeasti toimeen vaan!