Miten eroon sisaruskateudesta?

Taitaa olla luonnekysymys pitkälti. Itsellä sama ikäero lapsilla ja ei oikeastaan lainkaan mustasukkaisuutta.Nyt ovat jo isoja ja hyvin menee tämän suhteen vieläkin.

Olisi kiva kuulla miten kauan mustasukkaisuutta on ilmennyt tai kauan se kesti alussa tai yleensä muita samantapaisia kokemuksia av

Mutta sen määrään ja ilmenemismuotoon voi vaikuttaa. Meillä lasten ikäero on vajaa kaksi vuotta ja välillä he leikkivät pitkiä aikoja sulassa sovussa ja välillä riitelevät tauotta. Ilmapiiri paranee, kun välillä lähtee vain toisen lapsen kanssa jonnekin retkelle tms. Kahdenkeskinen aika vanhempien kanssa kohottaa lapsen itsetuntoa. Käyttäytymisestä voi myös keskustella lasten kanssa. Lapsesi ovat vielä tosi pieniä ja mustasukkaisuus kuuluu asiaan, kun kuopus on vielä vauva. Meidän lapset ovat jo 4 ja 6 -vuotiaita ja jo muutaman vuoden olen ollut todella iloinen heidän pienestä ikäerostaan. Parhaimmillaan heillä on äärettömän hauskaa keskenään ja sisko on kuitenkin se paras kaveri ja aina matkallakin yms. on seuraa.



Eli summa summarum: koeta antaa esikoiselle kahdenkeskistä aikaa mahdollisimman paljon, kuuntele häntä, kehu häntä. Kun aika kuluu, oppivat lapset tulemaan toimeen keskenään yhä paremmin ikäeron kutistuessa. Lopulta olet onnellinen, kun lapsilla on aina tuki ja turva toisissaan.

esikoisesi lähestyy uhmaikää, joten ihan ilman pikkusisarustakin hän olisi tässä vaiheessa suht hankala.. Eli käytä vaan maalaisjärkeäsi kuten tähänkin asti niin hyvin menee :-)

kaiken aikaa.



Onko poika muuten ollut päivähoidossa, kun sinä olet vauvan kanssa lomaillut kotona?

että tosiaan tuo sisaruskateus on luonnekysymys ja se jatkuu vielä varmasti kun lapset ovat isompia. Voisiko poika jotenkin huomata, että kohtelette tyttöä eri tavalla (siis tietenkin poikaa ja tyttöä ei voi millään kohdella aivan samalla tavalla) ja poika tuntee siksi kateutta. Ehkä poika kaipaa samanlaista hellyyttä ja rakkautta kuin tyttökin vaikka olisikin vilkas poika. Ehkä poika ei ymmärrä, että koko ajan ei voi olla täydellisen tasapuolinen.

nyt vasta pääsin taas koneelle lukemaan. Ja 6, poika ei ole ollut päivähoidossa vaan kanssani kotona (ei todellakaan lomailua minkä varmaan tiedätkin jos sinulla lapsia on). Poika on aina ollut paljon huomiota vaativa/haluava ja ei varmaan ymmärrä ollenkaan, miksi vauvaa(11kk) täytyy hoitaa niin paljon ja kohdella väkisinkin eri tavalla koska poika puhuu hyvin, mutta vauva tietysti ei.



Toivon, että tilanne tasaantuu kun vauvakin oppii puhumaan ja ymmärtämään. Poikaa tuntuu myös ärsyttävän huonolla tuulella ollessaan, että vauva melkein aina naureskelee ja iloitsee asioista riehakkaasti. Siitä päättelinkin, että ehkä myös luonnekysymys. AV

jotkut lapset vain kaipaavat niin paljon huomiota, että toiselle annettu on väkisin itseltä pois.



Ja miksi aina oletetaan, että päivähoidossa oleminen aiheuttaisi mustasukkaisuutta? Yhtä lailla lapselle voi olla rankempaa se, että on päivät pitkät kotona vanhemman kanssa, jonka huomio on kuitenkin suurimman osan ajasta sidottuna pikkuvauvaan. Joskus voi olla toimivampaakin, että esikoinen on jokusen tunnin hoidossa ja parhaimmillaan vauva nukkuu ja saa esikko saa äidin jakamattoman huomion, kun tulee kotiin.