Kysymys petetyksi tulleille

Mitä noita hautomaan...

Vieläkin joskus tulee mieleen vaikka asiasta on kulunut 4 vuotta.

Näin ainakin minulla tilanne. Mieheni petti minua, mutta halusin vielä uskoa, että asiat voivat kääntyä parhain päin. Halusin uskoa avioliittoon ja siihen rakkauteen, jota oli ollut ennen pettämistä. Eihän rakkaus sinänsä heti katoakaan, mutta mutta...

En ole ainakaan itse pystynyt enää samaan tunnetasolla, kuin aikaisemmin. En luota mieheeni, mutta toisaalta en epäilekään. Minua ei itseasiassa enää asia kiinnosta.

Olen tuota pettämistä pohtinut ja miettinyt, miksi mieheni sen teki. Oli syyt mitkä tahansa, niin se miten tuollainen teko loukkaa on ihmeellistä sinänsä. Näin olen asiaa pohtinut:

- minä ja perheemme olemme yhdentekeviä miehelleni - miksi hän muuten riskeeraisi kaiken?

- hän ei arvosta minua naisena, koska ilmeisesti uskoo saavansa saman vieraaltakin

- hän on empatiakyvytön ja tunteeton - miksi kukaan muuten haluaisi tietoisesti satuttaa "rakastamaansa" ihmistä



No joo...tuo lista voisi jatkua ja jatkua. Mutta vaikeaa on liiton pelastaminen pettämisen jälkeen.

mutta et voi koskaan unohtaa...! Tämä ei kuitenkaan tarkoita ettetkö voisi jatkaa suhdetta "normaalisti":)



Eli pitää siirtää taka-alalle se oma tuska ja vähätellä pettämistä...! Jos ajattelet niin, että itsekkin voisit samaan sortua, on prosessi helpompi. Ehkä sinun jopa kannattaisi pettää miestäsi...? (TIEDÄN että ehkä tyhmä vinkki, mutta toiminut monella!;)



Ja yksi mitä kannattaa myös tehdä on seksin aliarvostaminen; totuushan on se, että seksi on vain osa parisuhdetta. Joillekkin suurin osa, mutta mielestäni hyvässä suhteessa sillä "ei ole merkitystä" =suhde olisi ihan hyväkin vaikka toinen ei esim. sairauden vuoksi voisi rakastella.

Eli enemmän loukkaisi se jos mies ei olisi seksiä harrastanut vaan muuttanut pois kotoa toisen naisen vuoksi, koska se olisi RAKKAUTTA. Seksiä sen sijaan voi harrastaa "kenen kanssa vaan" mutta se ei ole muuta kun pikainen tyydytyksen saaminen.

todennäköisesi ei. Jos itse voi olla sinut ajatuksen kanssa ja jatkaa teillä on mahdollisuus mutta pettämisessä on kuitenkin suhteen perusta rikottu eikä sitä saa enää koskaan korjattu. Voi mennä aikaa ja voi jopa tuntua hyvältä mutta jotain on niin muuttunut että useimmat eivät jaksa sitä elämää kuitenkaan. Xmieheni petti, meillä oli 2 lastakin. Yritettiin kauan, ja mielestäni meillä olikin ihanaa taas yhdessä - kuitenkin se jotain ilmestyi suhteeseemme mörkönä joka ei hävinnyt - voi mennä kuukausia tai niin kuin meillä vuosia - jolloin eletään "onnellisina", ja sit kaikka kaatuu. Me saatiin jopa kolmannen lapsen tämän jälkeen mutta 3v pettämisen jälkeen kun kuopus oli 1v erottiin. Jälkeenpäin kun kävin kaikki läpi totesin että "alamäki" alkoikin jo silloin kun mies petti, se oli se ratkaiseva tekijä. Tästä on nyt jo 12 vuotta ja meillä on kaikki hyvin. Lapset jo teinejä ja mulla ja xmiehellä uudet perheet. Tsemppiä teille molemmille, pettäminen on suurempi asia / suru kuin moni antaa ymmärtää.

Kiitokset, että jaoitte omia kokemuksianne! Kertokaa lisää! Kummasti näistä saa voimaa, vaikkei kaikki olekaan pystyneet suhdettaan jatkamaan...

Mutta palatakseni kuitenkin tuohon koskemiskysymykseen, milloin pystyy taas käpertymään kainaloon, saatika rakastelemaan?

Pystyin kyllä koskemaan pian, koska päätin niin. Ja suhteen jatkuminen ja onnistuminen on myös ihan päätöksestä ja tahdosta kiinni. Ei mikään ulkopuolinen voima voi nyt tehdä teidän suhteestanne toimimatonta, vaan se on tasan teistä kiinni. Omasta tarinastani on 8 vuotta, enkä ole unohtanut, eikä sitä mielestäni tarvitsekaan unohtaa, vaan sen kanssa on vain opittava elämään. Olen joka päivä onnellinen siitä, etten tuolloin jättänyt miestä. Olemme onnellisia ja virheistä oppineita. Meillä on hyvä suhde. Mutta on tärkeää ymmärtää, että samaa vanhaa suhdetta et voi saada takaisin, se on nyt haudattavaj ja suru surtava (siinä menee pitkään, vähintää vuosi, pari...). Nyt sinulla vain samanaikaisesti alkaa uusi suhde saman ihmisen kanssa. Pitkä tie on edessä, mutta ainakin meillä se kannatti.

Minulla ongelmana vain se, että he näkevät toisiaan joka päivä töissä. En ole idiootti, joka uskoo, että ihastus noin vain tahdon voimalla katoaa. Ja tässä tapauksessa, kun tapaavat joka päivä, ihastuksen laantuminen voi kestää. Ei tunteilleen voi mitään. Tiedän, että mieheni rakastaa minua. Minäkin olen aina rakastanut miestäni, vaikka olenkin saattanut olla hetkellisesti ihastunut johonkin toiseen. Ikinä tosin en ole tehnyt mitään ihastuksien suhteen. Tiedän, että sellaisia tulee ja menee, eikä niihin tule langeta. Tässä kohdin mieheni teki virheen.



En kuitenkaan usko, että kykenen koskemaan mieheeni, ennen kuin hänen tunteensa tätä toista kohtaan ovat lopullisesti ohi.