Jätän lapset ja kodin ja karkaan

sen tosiasian, että sulla on lapsia ja lasten kanssa ei pääse helpolla? Hanki korvatulpat.

Minulla on 3 alle 5v. lasta



Lähes päivittäin menen istumaan ulos portaille kun tuntuu että järki lähtee noiden kanssa

En nauti enää pätkääkään. En edes tunne enää lapsiani kunnolla. En jaksa heidän kanssaan yhdessä mitään. Kahdestaan toisen lapsen kanssa ehkä jotain joskus, häivähtää että joo, tämä kai on niitä hetkiä, mut silti surettaa enempi että sekään hetki ei ole täydellinen, että nauttisin. Se vaan tuntuu vieraalle ja hetkessä ollaan takas arjessa ja kitinässä siinäkin tilanteessa. Toiset kun jaksaa aina ja alati. Ja keksivät kaikki rauhoittumiskeinot lapsille.



Lapsillä on rytmitkin, ja rajat, mutta ne eivät tottele, eikä syö ja ongelmia vaan on kasapäin.



Jos olisi yksi ongelmatekijä eli minä pois lapsien elämästä, ehkä heistä tulisi parempia. Ja minä jaksaisin paremmin. Ehkä voisin erota, ja olla äitinä vain tapaamisissa, mies voisi jäädä yksinhuoltajaksi. En minä jaksa tätä paskaa.



alkuperäinen kirjottaja

ja yritä tehdä mukaviakin asioita lasten kanssa...



itsellä oli sama tilanne jokunen vuosi sitten ja nyt tässä ihmettelen hiljaista kotia, kun molemmat lapset ovat menoillansa, mies töissä ja itsellä on loma - ihmeellinen hiljaisuus ja rauha =)

ja yrität olla positiivisella mielellä. kivaa musiikkia vaikka taustalle ja keksit lasten kanssa yhdessä tekemistä kun olet heidän kanssaan. omalla ajalla sitten rentoudut.



veikkaan että kun olet mukana touhuamassa kivoja juttuja ja yrität pitää positiivista asennetta yllä ja jos tulee kahakoita suhtaudut niihin aikuisen rauhallisesti niin hommat alkaa sujumaan paremmin ja lapsetkin rauhottuu..



lapset on vähän sellasia että ne kokeilee ja niillä on uhmaa jne . SINÄ olet niiden "KOKO" maailma. SINÄ olet niiden äiti, se joka niitä kuuntelee, auttaa, antaa juttuja (esim ruokaa, askarteluapua, mitä vaan).

puolvuotias huutanu eilisen ja tän päivän, kokoajan ja tarkotan kokoajan... Juu hampaat tulossa, mut ei jaksais, enkä kykene koko ajan pitämään sylissä, kun on kaksi isompaa tappelevaa paskiaista... Itku kurkussa koko ajan... mikään ei kelpaa,ei ruoka ei joma ei tutti

Mene lääkäriin ja vaadi paremmat lääkkeet. Vaadi mieheltäsi enemmän. Lähde itse viikon tai parin lomalle yksin.

puolvuotias huutanu eilisen ja tän päivän, kokoajan ja tarkotan kokoajan... Juu hampaat tulossa, mut ei jaksais, enkä kykene koko ajan pitämään sylissä, kun on kaksi isompaa tappelevaa paskiaista... Itku kurkussa koko ajan... mikään ei kelpaa,ei ruoka ei joma ei tutti

JOs ikeniä särkee niin se vois auttaa. Ja kannattaa ottaa huomioon että korvatulehdus tai hengenahdistus tms on kans mahdollisia itkettäjiä...

2 oli poskihammasta yhtä aikaa. oikeesti huusi vaan kokoajan. koeta antaa jotain mitä saa purra, viilennä puruleluja ahkerasti jääkaapissa, ja sit ihan särkylääkettä! toivottavasti pian helpottaa!!

puolvuotias huutanu eilisen ja tän päivän, kokoajan ja tarkotan kokoajan... Juu hampaat tulossa, mut ei jaksais, enkä kykene koko ajan pitämään sylissä, kun on kaksi isompaa tappelevaa paskiaista... Itku kurkussa koko ajan... mikään ei kelpaa,ei ruoka ei joma ei tutti

mullakin 1v,2v. ja 4v. lapset ja jatkuvaa kitinää,tappelua,sotkemista,itkua,

huutamista..hulluksi mäkin kohta tuun!ja nämä on kaikki vielä kotihoidossa..

edellisilläki oli vaikeat hampaat, mutta tää on painajaista, en ole päässyt koko päivänä rauhassa edes vessaan! Syönyt en o mitään,kun en o ehtiny, sen tunnin ku tuo on nukkunu,siivosin... Kun ei toi mies sitä kuiteskaan tee...

en muista nuymeroani

menkää helvetti hoitoon sekopäät!

luulis että niiden kanssa jo pärjää mutta päin vastoin. mulla napsahtaa päässä jo ovella töistä tullessa tai aamulla kun herää ensimmäisenä saa mennä tappeluja selvittämään.



meillä kaikki lapset on todella eläväisiä, näin kauniisti sanottuna..

mulla on lapset hyvässä hoito paikassa joka joustaa että pääsen omille asioille ja saan mennä omia menojani myös viikonloppuna jos mies on kotona mutta en vain kerkeä rentoutua kotoa pois ollessa. se muutaman viikon loma kuulostaisi hyvältä.



välillä tuntuu että paras kun vain lähtisin mutta en kuitenkaan pysyt jättämään lapsia miehen vastuulle.

mulla mies onneksi tekee kotitöitä sen minkä miehen aivoilla vain pystyy kotona lapsia komentaessa tekemään mutta kuitenkin ollaan jo mun sietokyvyn ylä rajoilla..



huudan herkästi ja tiedän kyllä ettei se sillä kummene mutta tuntuu että ääni nousee hyvin opeasti jos heti ei uskota.



tämä mun juttu ei taida paljon ap:ta autaa mutta koitetaan kestää ja hankitaan vahvempi lääkitys jos muu ei auta.