Lue keskustelun säännöt.
pienet lapset, pienet ikäerot, jaksaminen?
20.07.2009 |
Itsellä on kaks pienellä ikäerolla syntynyttä. Mä haaveilin saavani vielä yhden tai jopa peräti kaksikin lasta tähän samaan putkeen. Mies on ollut eri mieltä. Nyt vauvavuosien ollessa ohi (lapset 3 ja 2), mun on ihan pakko myöntää ja tunnustaa, etten jaksais enää millään uutta vauvaa. Siltikin haluaisin! Miks ihmeessä ajatukset on niin ristiriitaiset. Ajattelen, että, jos se vauva syntyis, niin tottakai me taas jaksettais. Ja tietysti niin kävisikin, mutta, kun nyt jo tuntuu, että välillä on niin rankkaa. Miten ihmeessä te äidt selviätte monen pienen kanssa? Mä katson salaa kateellisena, kun joiltain kolmen pienen pyörittäminen sujuu kuin tanssa ja vielä on kenties neljäskin mahassa. Kannattaako vauvahaaveet vaan unohtaa, jos nyt jo miettii jaksamista. Halu vaan ois niin kova!
Kommentit (10)
ja jaksaminen on erilaista eri tilanteissa.
kun kuopus syntyi oli siis kolme alle 2,5v lasta, kaikki vaipoissa (okei kakoset sain päiväkuiviksi pian sen jälkeen, mutta onhan siinäkin hommaa käyttää potalla helatiden..)
mullakin on välillä vielä vauvakuume. ennen jopa sanoin niin kuin sinäkin, että ehkä vielä kaksi.
lapsista on seuraa toisilleen! se tekee asiasta helpompaa. asenne lastenhoitoon ja oman ajan vähyyteen vaikuttaa myös. ja tietysti jos on hoitoapua!!!
itse aion nyt elää elämää eteenpäin ja miettiä joskus sitten uudelleen muutaman vuoden päästä haluanko lapsia lisää vai en. voi olla että lapset on tässä ja voi olla että vielä 1 vauva syntyy (ellei sitten tule toiset kaksoset ;) ).
sanoisin että ei kannata vauvahaaveita ainkaan täysin haudata!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin se kolmas kaikkein vaativin. Kaikkeen tottuu.
Välillä aamulla toivoin, että oliis jo ilta ja pääsisi taas nukkumaan.
Nyt nuorinkin 9v ja on helppoa.
jos vain ikä antaa myöten. Meillä on lapset kahdessa sarjassa, välissä viisi vuotta, ja tosi hyvä juttu ollut jaksamisen kannalta. Ja toisaalta kuitenkin kaikilla on myös se lähellä itseään oleva sisarus.
että jos ois edes pienikin mahdollisuus saada joskus apua, mut ei ole. Ois kiva, vaikka saada kerran kuussa pariks tunniks lapset hoitoon, mut sekään ei onnistu, joten sen vuoksi jaksaminen mietityttää. Lisäks miehen työ on niin vaativaa, ettei kotona juuri ehdi auttaa. On lasten kanssa, mut kotityöt jää mulle. Nämä seikat ovat sanelleet se, että en uskaltautunut kuitenkaan vielä kolmanteen lapseen. Lisäks meidän lapset ovat tosi huonoja nukkujia. En vaan haluais katua myöhemmin. Lapset on kuitenkin niin tärkeitä ja ihania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
et mun jaksaminen loppui just siinä kohdassa, kun esikoinen lopetti päiväunet eli se viimeinenkin hetki tehdä rauhassa kotitöitä tms. katosi. Tuntuu, että on tosi vaikea sopeutua siihen. Milloin ne kotityöt ehtii edes enää tehdä. AP
meillä lapset on nyt 1,5v ja pian 4kk. Haluasin ainakin yhden vielä. Mutta jos on pitkä väli näihin kahteen niin hänellä ei sitten ole kaveria... Onko 2,5v jo liian pitkä väli??
Omaa jaksamista mietin minäkin. Välillä nyt jo pinna tosi kireellä. Nyt on kyllä alkanu helpottaa toinen kuukausi oli vaikea.
Mies ei ole innostunu ajatuksesta, ite ajattelen josko ens kesänä alkais yritttää... Kakkonen olis noin 2v kolmosen syntyessä...
En tiedä. Mies ajattelee että meidän parisuhde ei kestä enään kolmatta lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tee kotityöt lasten hereillä ollessa, yhdessä lasten kanssa. niin mä oon aina tehny. Päikkäriaikaan joko nukun ite tai sit roikun tääl koneella, kesällä otan ulkona aurinkoa. Hyvin harvoin teen kotitöitä. Joskus jos jotain isompaa siivousta.
Nuorimmat ovat monikkoja, ja ekat pari kolme vuotta olivat äärimmäisen raskaita. Nyt nuorimmatkin ovat jo isoja leikki-ikäisiä, mutta silti vanhemman tarve on 100%. Eli edelleen aika - ja välillä myös jaksaminen - on kortilla ja arki viritetty lasten, kotitöiden, työn yms. tarpeisiin.
Musta siis tuntuu, että vaikka haluaisit pian kolmannen, kannattaa odottaa sen verran, että voit myös uskoa jaksavasi.
Ekat vuodet olivat tietysti työläitä, mutta sitten helpotti todella nopeasti. Kolmas lapsi oli vieläpä todella vaivaton. Itse en olis jaksanut samaa määrää lapsia vaikkapa 3 vuoden ikäeroin. 10 vuotta vaippoja! Ei kiesus!