Läheisiäni häiritsee meidän kodin sotkuisuus, minua ei.

Mutta älä ihmettele sitten puheita tai sitä että jos vieraat ei viihdy. Mä en käy yhdellä kaverilla enää ollenkaan syystä että siellä on niin likaista. Itse en ole mikään siivousneurootikko, mutta joku raja sitä paskasuudellakin pitää olla. Mä en voi mennä kaverilla edes vessaan, pönttö ja lavuaari on niin likaiset, käsipyyheettä ei oo vaihdettu aikoihin, paperiin mä käteni pyyhin. Keittiö on kun hävityksen jäljiltä, ruokaa lattioilla, tasoilla, pöydällä. Likaiset astiat tiskipöydällä, vaikka konekin on. Kaakelit, jääkaappi ja kaapinovet täynnä jotain roiskeita. "Parasta" oli vauvan kakkavaipat tiskipöydällä. Lisäksi taloudessa iso koira joka kuolaa joka paikkaan ja syö missä sattuu. Parveke täynnä roskapusseja ja yleinen kaaos joka huoneessa. YÖK!

Kyllä hirveä sekasotku ja likaisuus kertoo jostain henkisestä ongelmasta ja puutteista elämänhallinassa. Kuka haluaa elää paskassa kun pienellä vaivalla voi pitää asuntoa siistinä?

mutta sotku voi kerota myös mielenterveysongelmista eli olisiko huoli enemmänkin sitä?

Sillä Siisti -tyylinen asumus.



Ja tosiaan masennus mulla, miehellä ja kai lapsillakin.

Käykö teillä kylässä hänen ystäviään, jos ei, hän häpeää mutta ei kerro. Mä olen aina ollut tosi sotkunen, kotona vaan jäkätettiin koita siivota mutta siivouksesta ei tehty mukavaa vaan yksin puurtamista. Sinkkuna en voinut avaa ovea aina kun oli niin sotkuista. Sitten tuli mies ja yhdessä alettiin pitää kotia kunnossa, nyt äitinä tajuan että annan esimerkilläni mallia. Haluatko että lapsellasi tulee olemaan yhtä sotkuinen koti ?

Mä voin kertoa että tulen olemaan lopun ikäni sotkuinen, välillä on vaan siistimpää. Mulla on pieni pelastus siinä että omistan ison kellarin. Se on täynnä, n 50 banskulaatikkoa täynnä roinaa ja käyn siitä välillä läpi. Käyn myymässä kirpparilla, kerran vuodessa myyn huutiksessa n 100 tuotetta ja yritän rajoittaa ostamista. Suuri kompastuksen kivi mulla on alennusmyynnit, ostan sille ja tolle joululahjoja seuraavaksi 5 vuodeksi, jotka hukkuu eivätkä ikinä mene oikeisiin osoitteisiin. Tämän lopetin. Saan ostaa lahjoja ainoastaan jos annan ne eteenpäin tänä vuonna, lisäksi minulla on vihko mihin laitan ostokset ylös ja paikka missä niitä säilytän. Esim yli puolet joululahjoista on jo ostettu. Nytkin siivoan vaatehuonetta, ideana on kaivaa sieltä 50 tuotetta pois. Esim ostin Nykistä itselleni vuosi sitten kauniita huiveja joita en ole käyttänyt. Nyt laitoin ne lahjalaatikkoon, annan 3.lle ystävälleni ne joululahjaksi ensi jouluna, löysin 15 vaatetta joita en ole käyttänyt koko viime vuonna, nämä kirpparikasaan. Katsoin yleltä tuhlaajista kertovaa ohjelmaa ja siitä opin yli 30 euron ostoksista soitan miehelleni. Ja tämä toimii. Paljon on jäänyt ostamatta kun olen soittaessa tajunnut etten tarvitse tätä. Ja kertaakaan ei ole kaduttanut.

Jos asuntosi on kuin telkkarista. Silloin asuntosi on myös aikamoinen terveysriski. Varsinkin lapselle.

sairastavansa masennusta, samoin kuin mieskin? Olitko tosissasi vai veetuilitko sille, joka moista epäili.



Eihän se epäsiisteys nimittäin mikään SAIRAUS ole, herranen aika. Aika outoa ruveta ketään sen perustella "diagnosoimaan". Kyllä täysin normaaleillakin ihmisillä on erilaisia siisteyskäsityksiä ja saa ollakin!



JOS epäsiisteys ei ap:tä tai hänen lastaan haittaa, mitä väliä? Kyllä se mieskin voi siivota, jos se häntä haittaa.



Tuskinpa ap nyt sentään mistään terveyttä vaarantavasta hygieniahaitasta puhuu. Hänhän puhuu SOTKUISUUDESTA, ei likaisuudesta.

Jos on koko ajan niin sotkuista, että muut huomauttelee, niin ei silloin mitenkään pysty pitämään yllä sellaista siivoustasoa, ettei olisi samalla likaista.

Meillä on sekaista ja mies vihjailee, että pitäisi keräillä niitä leluja kasaan. Ei se kannata, olen yrittänyt. Eilen imuroin ja keräsin duplot laatikkoon. Kappas vaan, ennen kuin olin imuroinut loppuun, 1,5 v vanha nassikka oli levittänyt ne uudelleen. Tästä huolimatta pesen vessan säännöllisesti eli ei meillä ole likaista.

Juuri lapsiperheissä voi olla hyvinkin sotkuista olematta likaista. Esimerkiksi meillä minä siivoan perusteellisesti kodin kerran viikossa ja imuroin eteisen, keittiön ja olkkarin 1-2 kertaa viikossa.



Ja silti kestää about tunti, kun kaikki on taas hujan hajan. Likaista ei ole, mutta hyvinkin sotkuista...



Lapset, ne joka paikkaan ehtivät tavarain ripottelijat!

Meillä oli ennen tokan lapsen syntymää saman näköistä, kuin jossain sisustuslehdessä , sitten raskauden aikana erottiin lasten isän kanssa ja jäin yksin kahden pienen lapsen kanssa. Ja voin kyllä sanoa, että täällä näyttää tasan yhtä ankealta, kuin mun päässäkin...

Se riippuu ihan sun sotkuisuuden tasosta, kuuluuko asia pelkästään sulle vai muillekin.



Itse olen sotkuinen ihminen,mutta lapsella on oikeus kasvaa siistissä kodissa. Siksi siivoan järjestelmällisesti kahdesti viikossa ja kerran viikossa miehen kanssa. Ei se nyt niin vaikeaa sentään ole.



Joku aiemmin kertoi kaverinsa sotkuisesta kodista, ja minulla oli myös samanlainen kaveri. Lapsilla ei ollut edes vuodevaatteita, ettei niitä tarvitse pestä, kaikkialla haisi, vessa oli niin kauhea etten koskaan käynyt siellä ja roskapussit tosiaan oli hänelläkin parvekkeella haisemassa. Ei hän pitänyt lapsistaan eikä lemmikeistäänkään sen parempaa huolta, lapsilla oli rasvaiset hiukset, heitä ei käytety parturissa, vaatteet oli likaiset ja koiran turkki harjaamatta.

kunnossa (liikaa tavaraa) eikä näköjään ole omena pudonnut kauas puusta.. Tosin mun lapsuudenkoti oli iso ja nyt taas syynä epäsiisteyteen on asunnon pieni koko. Tavaroilla vaan ei ole omia paikkoja kun eivät mihinkään mahdu.