Voi voi tätä tyhmyyden määrää. Ei lapsia osata hoitaa
tai ei viitsitä edes opetella. Mitään ammattia ei voi osata tosta vaan eikä sitä äitiyttäkään. Kehitysmaissa asutaan isovanhempien kanssa tai isommissa yhteisöissä joissa kaikki osallistuu lasten kasvatukseen ja neuvoo nuorempiaan. Koska näin ei ole täällä pitäisi meidän opiskella KIRJOISTA. Mutta mitä tekee mammat? Lähes kaikki sanoo että "mitään kasvatuskirjoja ei pidä lukea, ne vaan sekottaa pään. Kyllä se äidinvaisto opettaa". Moni mamma on minulle näin sanonut. Ja ongelmia heillä on heti jo pienen vauvan kanssa. Saatikka kun uhma tulee! Valitetaan ja vingutaan ja lykätään lapset tarhaan kun ne on niin hankalia! Miksi ette vaan voi opiskella vähän miten pienten lasten aivot toimii, mitä ne tarvii ja miten ongelmista selvitään? Yliopistossa kyllä opiskellaan vuosia mutta lapsipsykologiaan ei viitsitä paneutua ollenkaan. Minulla on 3 lasta, jokainen erinlainen. Jokaista on myös pitänyt kasvattaa eri tavalla. Kyllähän se vaisto jotain sanoo mutta kyllä ne kirjat ja lapsen mielen tuntemus auttavat eniten.
Kommentit (7)
MIkähän se kirja on, joka osaisi neuvoa lapsenkasvatusta edes lähellekään samalla pätevyydellä kuin kokenut lähihoitaja?
sellanen joka ei ole mitään lukenut. Ne kirjat nimittäin ei kumoa toisiaan vaan pienet lapset toimii vaistonvaraisesti koska heillä ei ole vielä ymmärrystä. Näin ollen käytöstä on helppo hallita kun vaan ensin lukee miksi ja mistä joku tietty käytös johtuu.
... edes lähellekään samalla pätevyydellä kuin kokenut lähihoitaja?
Lähihoitaja... ;D
en ole monia kirjoja lukenut, mutta esim Anna Wahlgren (vaimikäsenytoli?) kehottaa huudatusunikouluun ja Elizabeth Pantley taas on kehittänyt nukuttamismenetelmän, jossa ei tarvitse huudattaa ollenkaan. Kyllä ne mielestäni kumoavat toisensa..
Toki vauva/lapsi aiheisia lehtiä olen lukenut useastikin sekä paljon keskustellut erilaisten ihmisten kanssa lapsista ym.
Siltikin on lapsistani kasvanut hyvin toimeen tulevia :D
Ja myös meillä kaikki 4 ovat erilaisia persoonia.
Itselläni on myös 3 lasta, jotka ovat kaikki täysin erilaisia luonteita. Heitä on pitänyt kasvattaa eri tavalla, sillä kohtelu, joka sopii yhteen lapsistani, ei sovikaan toiselle.
Välillä olen ollut ymmälläni, joten olen hakenut tietoa kirjoista, netistä, lehdistä jne., ja olen myös saanut hyviä vinkkejä, miten toimia. Suosikkejani ovat ehdottomasti Jari Sinkkosen ja Ben Furmanin kirjoitukset.
sanohan nyt mikä niistä sadoista kirjoista on juuri se oikea. Ne kun ovat ristiriidassa keskenään ja uutta tietoa tulee koko ajan.