Miten saada mies kosimaan?

Pyydä miehesi kaveria juttelemaan "äijien kesken" aiheesta. Joku vakiitunut tyyppi, ei mikään villi ja vapaa sinkkupoika. ;)

arvaan etta teilla on jo vanhintaan pari lasta ja talolaina ja muu rumba paalla.

mita se naimisiinmeno enaa muuttaa ?! myohaista nyt rykia kun on paska jo housussa.

asiaa ennen yhteen muuttamista

- monilla on varmaan sama tilanne että jos kerran jo ollaan yhdessä ja saman katon alla niin mitä motiivia siinä sitten on naimisiin enää mennä

tuntuu siltä että nykyään tehdään asiat ihan väärässä järjestyksessä ensin yhteen sitten lapsia ja sitten vasta naimisiin - ei se onnistu niin kaikissa tapauksissa - pitää mennä ensin naimisiin ja sitten yhteen muutto ja sitten lapsia ni onnistuu

mennään naimisiin, jotta lasten tulevaisuus saadaan turvattua. Jos jompikumpi kuolee, ovat aviopuolisot avopuolisoita paremmassa asemassa eläkkeiden yms. suhteen.

jos vaan odottelet sitä karkauspäivää vai mikä se on milloin naiset "saa" kosia... :)



Tietysti voit yrittää keskustella miehesi kanssa ja kysyä, että jos asia on hänelle yhdentekevä niin eikö hän voi sitten mennä sinun mieliksesi naimisiin?



Tai muutat lasten sukunimet sinun kanssa yhteiseksi ja sanot miehellesi, että onko kiva olla "ulkopuolinen" perheessä :D

Teillä on jo lapsia ilmeisesti? Ja yhteiset asunnot hankittu?



Vanhat neuvoni:



- kosi itse. Ehdota pieniä häitä, pienimmillään vain maistraattivihkimisiä. Ehkä miehellä on vain hääkammo, ei avioliittokammoa.



Jos ei suostu, mene asianajajan luokse ja kysy mitä kaikkia papereita teidän täytyy tehdä että avoliittonne olisi lähellekään sitä mitä avioliitto lain silmissä. Ainakin keskinäisen testamentin teko on tarpeen. Lisäksi katso että kaikki omaisuutenne (asunto, auto, kalliit kodinkoneet tms) on merkitty puoliksi sinun nimiisi.



Tuo lasten nimien vaihto omalle nimellesi on myös hyvä konsti. Eroissahan lapset muutenkin usein määrätään äidilleen, joten kätevämpäähän se olisi, että olisit valmiiksi samanniminen.



Tee miehellesi selväksi, että avioliitto ei ole tunnehömppää, vaan ainoa virallinen tapa merkitä sinut ja miehesi toistenne omaisiksi. Avoliitossa olette lähinnä kämppäkaverukset, mitä lainsäädäntöön tulee.



Olisi kannattanut hoitaa tuo avioliitto kuntoon jo ennen lapsia. Itse asiassa siinä vaiheessa kun puhuitte yhteen muutosta, olisi kannattanut selvittää nämä naima-asiat. Nyt olet pelannut itsesi aika lailla pussiin. Ryhdy topakaksi!

Mutta miehen mielestä vielä, vielä eikä vielä ollut sopiva aika. Aina oli jotain muuta. Liian pienet lapset, minä raskaana, talonrakennusta, muuttoa, väsymystä. Ja olin kuitenkin sata varma, että mieheni halusi nimenomaan minut vaimokseni :)



Jo silloin kun esikoinen syntyi, sanoin, että hän saa pitää minun sukunimeni, jos ei olla naimisiin menossa. No, miehen sukunimen sai tyttö.



Kerran vain sanoin miehelleni, että nyt tai ei koskaan. Se oli sitten nyt. Pienet häät vietimme tästä reilun kuukauden päästä ja edelleen olemme naimisissa. Enkä edes koe olevani mikään hirviövaimo, joskus vain tästä miehelleni yhä kuittailen, on vähän niinkuin meidän keskinäinen vitsi ;)



Ei kai naimisiin meno mitenkään juuri suhdettamme muuttanut, mutta se oli itselleni tärkeää. Ja onhan aviopuolison oikeudet eri luokkaa kuin avopuolison. Vaikka mitä joku muu väittäisi!

Meillä tilanne oli sellainen, että itse "kosin". Eli sanoin miehelle, että naimisiin mennään ennen kuin lapsi syntyy tai sitten lapsi tulee minun nimille. Mies oli, että ok. Ei pannut hanttiin tms. Ei vain ollut saanut aikaiseksi kosia.



Jälkeen päin on harmitellut monta kertaa, että kosimisen hoisin minä. On vuosien päästä saanut jostain päähänsä, että kosiminen on miehen tehtävä ja nyt sitten harmittelee sitä, ettei saanut aikaiseksi ajoissa.



Eli älä kosi, koska miehes tulee sitä katumaan.