Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
APUA uudelle äidille&äitipuolelle!!!
08.04.2009 |
Eli mun tilanne on se,että minulla on 1kk ikäinen poikavauveliini JA olen uusi äitipuoli... Tai siis uusi ja uusi,olemme me asuneet mieheni kanssa yhdessä jo 2 vuotta,mutta aiemmin mieheni poika (4,5v) asui joka toisen viikon miehellä ja joka toisen äidillään. Nyt tilanteen pakosta (ja ihan meidän halustakin) poika asuu meillä,on asunut nyt 5kk,mutta tämä vauvaperhetilanne on meille siis aika uusi...
Hulluinta ja vaikeinta tässä on mun miehen suhtautuminen: Hän alkoi Nina Mikkoseksi... ;D ihan tosi kuitenkin siis kyseessä.
Yhtäkkiä nyt kun vauva on syntynyt hän haluaakin poikansa olevan kotihoidossa :O
On hän aiemminkin ollut äitinsä kanssa ja siis meillä meidän kanssa mutta käynyt 3 krt viikossa osapäivähoidossa...
Nyt mies on palannut töihin ja minä,vauva ja poika olemme kotona. Kaikki menee kyllä ihan ok,poika on kiltti ja vauva nukkuu paljon,mutta mun mielestä kaikki on vähän pyllyllään kuitenkin?!
Me ei nimittäin TEHDÄ mitään. Mun mielestä tuon pojan pitäisi jo saada TEKEMISTÄ ja enhän mä saa mitään tehtyä.. aamulla menee klo 12 ennenkuin oon saanut vauvan (ja itseni) päiväkuntoon (aamulla annan pojalle aamupalaa ja sit se leikkii yleensä legoilla),sitten käydään kävelyllä (noin 1h) jolloin poika vaan kävelee mukana ja välillä pysähdytään (tyhjään) leikkipuistoon jossa hän laskee vähän mäkeä ja takaisin kotiin..
Teen päiväruokaa,poika piirtelee,välillä imetän jne
Sitten illemmalla mieheni tulee kotiin ja leikkii pojan kanssa ja sit käyvät kylvyssä ja poika menee nukkumaan.
Tyytyväisen oloinen ja rauhallinen ihan luonteeltaan hän on,mutta minusta aktiviteettia puuttuu ja syytän siitä tilannetta JA itseäni.
Auttakaa,mitä voisin tehdä parantaakseni arkeamme????
Kommentit (17)
Kuulostat hyvältä äidiltä. Te elätte arkea yhdessä ja se riittää. Hienoa, että voitte kävellä yhdessä ja käydä leikkipuistossa ilman aikataulua. Näin kevään tullen kävelyretkellä löytyy yllin kyllin ihmeteltävää mm. ötökät, lehtien puhkeaminen, luonnon muutokset. Kiikari voi olla kiva lisä kävelyretkille. Kiva, että poika voi olla rauhassa. Varmasti ehtii suorittaa ja touhuta tarpeeksi sitten, kun on kouluiässä. Etenkin, jos on rauhallisensorttinen kaveri.
Itselläni on 2v ja 4v villihköt pojat ja päivämme sujuvat suht koht noin. Isompi on innokas pyöräilemään, joten välillä otan pienemmän rattaisiin ja iso suhaa pyörällä saman reitin. Eväsretki lähipellolle on päivän kohokohta, jos jaksaa laittaa voileivät pakettiin ja kaakaon termariin. Käymme lisäksi leikkipuistoissa, avoimessa päiväkodissa ja isompi poika kerran viikossa kerhossa.
Luota itseesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyörän voisikin jo hankkia :) edellinen oli ilmeiesti jo pieni tai en itseasiassa oo varma oliko pojalla äidillään "oikeaa" pyörää,kiitos vinkistä:)
ap
En osaa auttaa mutta tsemppiä toivottelen.
mahdollisia kerhoja missä voisi pojan kanssa käydä?
Hankkikaa pojalle jokin harrastus, liikuntakerho tms. tai jokin päiväkerho. Tunnetko ketään äitejä, joilla olisi suurinpiirtein samanikäisiä lapsia kuin miehesi poika?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis eihän voi ajatella, että tuo on minun ja tuo sinun. Kyllähän perhe on perhe ja kaikki lapset tasapuolisesti sen jäseniä. Jos teillä olisi yhteinen 4,5 v. lapsi ja sinusta olisi luontevaa, että hän on kotona sinun ja vauvan kanssa, niin miksi se ei ole luontevaa miehesi pojan kanssa. Jos hän asuu teillä, niin ei voi olla sellaista asetelmaa, että hän on jotenkin vain isin poika ja otinen lapsi yhteinen.
Jos ongelma on vain tekemisen puute, niin harrastakaa jotain. Menkää sellaiseen puistoon, jossa on paljon porukkaa, äiti lapsi kerhoon, jumppaan, jjärkkää pojalle joku kerho tms.
No juuri uusperheessä näin ei voi ajatella. Ensinnäkään, ap:lla ei ole MITÄÄN valvollisuutta kotihoitaa miehensä lasta (voi hyvänen aika!! miten voit suostua tällaiseen??), toisekseen tuo "jos teillä olisi yhteinen..." on maailman ontuvin vertaus! Kun ei ole yhteistä 4,5-vuotiasta. Ei ole sinun asiasi ap järjestää miehesi jälkikasvulle yhtään mitään tekemistä (kerhoja sun muita), naurettava ajatuskin :D
[
i]Siis eihän voi ajatella, että tuo on minun ja tuo sinun. Kyllähän perhe on perhe ja kaikki lapset tasapuolisesti sen jäseniä. Jos teillä olisi yhteinen 4,5 v. lapsi ja sinusta olisi luontevaa, että hän on kotona sinun ja vauvan kanssa, niin miksi se ei ole luontevaa miehesi pojan kanssa. Jos hän asuu teillä, niin ei voi olla sellaista asetelmaa, että hän on jotenkin vain isin poika ja otinen lapsi yhteinen.
Jos ongelma on vain tekemisen puute, niin harrastakaa jotain. Menkää sellaiseen puistoon, jossa on paljon porukkaa, äiti lapsi kerhoon, jumppaan, jjärkkää pojalle joku kerho tms.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
poika voi olla sinun ja vauvan kanssa kotona. Älä turhaan kuluta energiaa siihen, että tämä on minun lapsi ja tämä on tuon lapsi. En siis väitä, että niin olisit nyttenkään tehnyt.
Kuten moni muukin neuvoi, niin ota selvää, onko jotain kerhoja (seurakunnan tms.), joihin poika voisi mennä 1-2 krt/viikko. Tai siten sellainen kerho, jonne sinä voisit vauvan ja kanssa mennä pojan mukaan.
Mutta sekin on totta, ettei lapsi välttämättä kaipaa mitään sen ihmeempää tekemistä. Ihan normaali vauvaperheen arki voi olla ihan miellyttävää pojallekin.
että mieheni ei osallistuisi minun lasteni arkeen täysipainoisesti.
Jos lapset asuvat meidän kanssa, on aivan päivänselvää, että heitä kohdellaan kuten ydinperheessäkin. Loukkaantuisin verisesti, jos mieheni ei veisi eskarilaista kouluun tms. iltavuoroviikoilla, vaan vetoaisi siihen, että ei ole poikani isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isomman lapsensa tarhaan, kun haluavat sen saavan virikkeitä tai haluavat olla rauhassa vauvan kansas?
isomman lapsensa tarhaan, kun haluavat sen saavan virikkeitä tai haluavat olla rauhassa vauvan kansas?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen myös subjektiivisen päivähoito-oikeuden vastustaja.
Olen pitänyt omat lapseni aina kotona, kun vauva on syntynyt, ikäerot kolmen lapsen välillä 4 vuotta ja 1,5 vuotta.
t. se, jonka mielestä "sun ja mun" lapsia kohdellaan tasa-arvoisesti
ihan tavallisia arkipäivän asioita. On ihan ymmärrettävää, ettet pysty tuossa tilanteessa nyt järjestämään valtavaa viriketoimintaa lapselle. Mutta esim. joku kerho voisi olla hyvä vaihtoehto.
Helppoa sinulla ei todellakaan ole, joten toivotan sinulle jaksamista.
Ja teille tilanteen kauhistelijat voin kertoa, että olen itse ollut kokopäiväisenä äitinä mieheni pojalle vuodesta 2004, jolloin poika oli alle kaksi-vuotias. Lapsia meillä on kolme, joista kaksi siis YHTEISIÄ. Äiti olen heille kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitipuoli on HUONO ja ITSEKÄS yleisen käsityksen mukaan AINA, jos hänelle tulee yhtään ainoaa negatiivista ajatusta miehen lapsesta. Itse asiassa tässäkään apllä ei edes ollut ainoatakaan negatiivista lausetta, silti hän sai ryöpytystä.
Äideillä on kaikki oikeudet kaikkiin tunteisiin, äitipuolilla vain positiivisiin tunteisiin. Miksiköhän niin? Selitys "istepä valitsit" ei kelpaa- ovathan äiditkin valinneet oman lapsensa hankinnan..
Niinpä...mutta ap olisi huono äitipuoli jos niin tekisi...se on vain biologisen äidin oikeus!
tai kaksi viikossa paikkakunnan avoimeen leikkipuistoon, jossa hoidossa esim. 9.00-12.00. Meillä päin maksaa 2,5 euroa kerta. Tai MLL:n paikkakunnan perhekahvilat, sisarusryhmät, muskarit jne. Seurakunnan kerho on tosi hyvä. Avoimessa päiväkodissa voi koko perhe käydä leikkimässä ja löytyy äidillekin vertaistukea. Me ollaan myös vaihdettu lähileikkipuiston yhden äidin kanssa puhelinnumeroa, jotta satuttais samaan aikaa puistoon, kun aluellamme on vähän lapsia.
Tarkoitin,että en ole tottunut tällaiseen arkeen... Ja,että jos fiksummat osaisi sanoa,että mitä voisin lisäksi vielä tehdä.
Ja kiitos fiksusti vastanneille,sainkin pari vinkkiä. Pitää ottaa selvää onko meidän pikkupaikkakunnalla tuollaista avointa leikkipuistoa... ei minulla ole tuollaisista tietoa :D
Seurakunnan kerho on liian kaukana kun kuljemme ihan jalan/rattailla.
Siis minustakin on aivan kivaa olla pojan kanssa ja tosiaan menee ihan hyvin :D olen suorastaan ollut yllättynyt.
Minusta vain tuntuu,että nyt kun hän on minun kanssani niin osaakohan poika itse olla "normaalisti",ettei hän nyt vaan luule,että mun kanssa täytyy olla kiltisti&nätisti jne.
Ollaan miehen kanssa kyllä juteltu pojalle vaikka miten mutta jotenkin mulla on sellainen fiilis..
Enkä tiedä osaanko minä olla sellainen kuin poika haluaisi... hän ei siis puhu paljoa. Mutta on kyllä ollut aina sellainen,hiljainen "mietiskelijätyyppi".
ap
Alue: Aihe vapaa
juuri sellaisena kuin olet ja poika varmasti viihtyy kanssasi. Ei sinun tarvitse yrittää olla minkäänlainen. Iloisia päiviä sinulle!