Lapsi tarvitsee lämpöä jä läheisyyttä.

Hänellä on selvästi turvallisempi olo sinun lähelläsi, mikä on aivan luonnollista. Aivan kuten eläinten poikaset, tarvitsee ihmisen poikanenkin emonsa turvaa. Nykyään on vain muodikasta saada lapset itsenäistettyä mahdollisimman pian (nukkumaan omaan huoneeseen, syömään / pukemaan tms. itse ja niin edelleen).



Jos järjestely muuten teille sopii, nukuta ihmeessä lastasi vieressä jos kaikki saatte siten nukuttua. Meillä esikoinen nukkui vieressä (osin "sivuvaunussa", osin sängyssä) 1.5-vuotiaaksi, sen jälkeen nukkui vuoden loistavasti omassa sängyssä omassa huoneessa, mutta sitten tulivat kuvaan vilkkaan mielikuvituksen myötä pelot, jolloin hänen sänkynsä siirrettiin vanhempien sängyn viereen. Siinä nukkui vuoden, nyt nukkuu taas pikkusisaruksen kanssa omassa huoneessa, tosin harva se yö hiipii viereen, koska pelottaa. Usein nukuttiin niin, että lapsi / lapset minun kanssani parisängyssä ja herkkäuninen isä vierashuoneessa.



Ja parisuhteeseen tällä ei ollut yhtään minkäänlaista vaikutusta, seksiä voi harrastaa muuallakin kuin omassa sängyssä keskellä yötä ja meillä mies kyllä ihan itsekin ymmärsi ja oli sitä mieltä, että siinä tilanteessa minun vieressä nukkumista tarvitsivat enemmän lapset, kuin hän. Ei siis heittäytynyt mustasukkaiseksi lapseksi itsekin :-).



No, nyt tuli avauduttua ehkä vähän liikaakin, mutta tämä on aihe jossa en voi ymmärtää näitä "älä vaan pidä lastasi vieressä, ettei se totu siihen" -kommentteja.. Eipä se nyt niin maata mullistavan hankalaa ole myöhemminkään lasta pois vierestä totuttaa ja vaikka olisikin, niin mitä sitten. Onpahan lapsi ainakin saanut lämpöä ja läheisyyttä.



Ja toki kaikille lapsille / perheille tämä ei sovi. Jotkut lapset eivät osaa nukkua vieressä, eivätkä aikuisetkaan, vaan nukkuvat ns. koiranunta. Lähinnä idea on se, että kannustan kaikkia valitsemaan sen nukkumismuodon jossa kaikki saavat mahdollisimman paljon nukuttua, välittämättä muiden mielipiteistä ja arvostelusta!!!