Kun lapsi otetaan huostaan, niin minne lapsi silloin joutuu?

lapset pyritään sijoittamaan perheisiin ja ne perheet ovat silloin ihan tavallisia ihmisiä. Kaikille perhepaikkaa ei löydy ja silloin heidät sijoitetaan perhekotiin, lastenkotiin, koulukotiin tai muuhun laitokseen (joskus myös sairaalaan) ja silloin hoitajat ovat viranomaisia (joko lastenhoitajia tai sairaanhoitajia)

on paikka minne lapsi viedään. On olemassa ns. kriisiperheitä, joilla valmius ottaa lapsi vastaan vaikka viikonloppuna keskellä yötä.

Luuleeko joku tosiaan että ne sossut niitä lapsia hoitaa jossain sosiaalitoimiston tiloissa??

ja päästäisiin. Ihan liian usein niissä potkotaan potkittuja lapsia vaan lisää.

lastenkodit eivät mitenkään eroa esim. päiväkodeista.Lastenkodissa vaan ollaan 24 h, kun vanhemmat ovat kykenemättömiä omaa lastaan hoitamaan. Kyllä siellä ihan on tavoitteena HOITAA lapsia. Minulla on kokemusta myös nuorisokodista, jossa myös oli ihan mielettömän hyvä henki, kodinomainen ilmapiiri, jossa kaikki puhalsi yhteen hiileen. tehtiin viikonloppuretkiä, mökkeiltiin, laitettii yhdessä ruokaa jne. Monille vanhimmille kun päihteet on parempi vaihtoehto kuin omien lasten kanssa touhuaminen!

ja kyllä, se ei ollut lapsen kehitykselle mitenkään eduksi. Lapsi oli otettu huostaan psykiatrisen oireilun takia, mutta ei niitä oireita siellä mitenkään hoidettu. Lapsen mukana tulleista papereista voi lukea, että mitään niistä keinoista, joita hänen diagnoosillaan varustettujen lasten kanssa tavataan käyttää (tiedän niistä kun kävin itse kurssilla lapsen tultua meille) ei oltu käytetty. Päin vastoin. Lapsi joka olisi tarvinnut tukea ja opastusta tunteiden oikeassa osoittamisessa ja tulkitsemisessa yritettiin "panna kuriin" eristämällä ja rangaistuksilla. Tuloksena oli sitten niiden tunne-elämän ongelmien paheneminen entisestään.



Voin vielä kenenkään yksityisyyttä levittelemättä sanoa, että vaikka tämän lapsen äiti (isää ei ollut kuviossa) ei ole kykenevä hoitamaan lasta kuntoon, se ei tietääkseni johdu päihteiden käytöstä (olen tavannut äidin monta kertaa kun hän käy hakemassa ja tuomassa lastaan kotilomille) vaan ilmeisesti hänelläkin on jotain psykiatrista ongelmaa ja pystyy juuri ja juuri pitämään itsensä pinnalla. yhteisvaikutus lapsen ja äidin ongelmilla oli sitten katastrofi. En sano, että lapsen olisi parempi olla ollut kotonaan, mutta se laitossijoitus ei todella myöskään ollut hänelle eduksi!

Lapsi sai neuropsykologilta suosituksen kuntouttavasta päivähoidosta ja erinäisiä ohjeita kuinka hankalissa tilanteissa toimitaan, ohjeet ennakoinnista, syömistilanteista ja istumapaikasta jne.



Päiväkodissa sitten toimittiin niinkuin siellä on jo 50vuotta toimittu, eli täysin väärin tämän lapsen kannalta! Uskomattomia jääriä sitä vielä saakin olla töissä, yritysmaailmassa vastaavat tapaukset olis jo saaneet kengänkuvan takalistoonsa.

Millaisia korvauksia nuo sijaisperheet saavat? Siis varsinkin tuollaisissa kiireellisissä tapauksissa? Onko jollain tietoa?

Tai pääse, miten sen nyt ottaa. Lapsi laitetaan ehkä ensin ns. vastaanottokotiin, jossa perheen ja lapsen tilanne kartoitetaan. Sen jälkeen katsotaan missä lapsen on parhainta kasvaa ja elää, se voi olla oma koti, lastenkoti tai heti suoraan joku pääseen sijaiskotiin.

aluksi vastaanottokoteihin, jotka ovat siis laitoksia. Kriisiperheitä ei riitä eikä aktiivisesti haeta, vaikka perhe olisi parempi vaihtoehto ihan tutkitustikin.



Vastaanottokodissa lapsi on sen aikaa kun perheen tilannetta selvitetään. Joka kolmannessa tapauksessa lapsi menee vastaanottokodista takaisin perheeseensä, muissa tapauksissa on kyse pitempiaikaisesta sijoituksesta ja lapselle etsitään sijaisperhe tai lastenkotipaikka. Voi mennä pitkäänkin kun tilannetta selvitellään.

Sijoitetussa lapsessa on paljon enemmän työtä kuin biologisessa; on lapsen omat ongelmat, biologisesta perheestä tulleet ongelmat, sopeutumisen vaikeus, tapaamiset biologisten vanhempien kanssa, yhteistyö sosiaalitoimen kanssa etc.



Arvostan kovasti sijaisvanhempina toimivia.

Sijoitetussa lapsessa on paljon enemmän työtä kuin biologisessa; on lapsen omat ongelmat, biologisesta perheestä tulleet ongelmat, sopeutumisen vaikeus, tapaamiset biologisten vanhempien kanssa, yhteistyö sosiaalitoimen kanssa etc.

Arvostan kovasti sijaisvanhempina toimivia.

koska perheen tilanne o nhuostaanottovaiheessa jo perin pohjin selvitetty. Vain kiireellisissä huostaanotoissa selvittelyyn ryhdytään enää tässä vaiheessa, muuten on kyllä kaikki selvitykset tehty, tilannetta seurattu ja usemmiten lapsille annettu jopa aikaa totutella ajatukseen ja ehkä tutustua paikkaan, johon ovat menossa.

aluksi vastaanottokoteihin, jotka ovat siis laitoksia. Kriisiperheitä ei riitä eikä aktiivisesti haeta, vaikka perhe olisi parempi vaihtoehto ihan tutkitustikin. Vastaanottokodissa lapsi on sen aikaa kun perheen tilannetta selvitetään. Joka kolmannessa tapauksessa lapsi menee vastaanottokodista takaisin perheeseensä, muissa tapauksissa on kyse pitempiaikaisesta sijoituksesta ja lapselle etsitään sijaisperhe tai lastenkotipaikka. Voi mennä pitkäänkin kun tilannetta selvitellään.

Jos on aikaa valmistella huostaanottoa niin että lapsi on valmistelun ajan kotona, voi päästä suoraan sijaisperheeseen. Korvauksen riippuvat lapsen hoidettavuudesta. Eli siitä onko hänellä jokin erityishoitoa vaativa juttu. Korvauksen vaihtelevat myös paikkakunnittain. Helsingissä on ihan erilaiset korvauksen kuin pienissä kunnissa. Itse saan palkkiota yhdestä lapsesta noin 300 euroa ja kulukorvausta suunnilleen saman verran. Sekä korvaus että palkkio ovat verotettavaa tuloa.

Meillä n. 350 € hoidosta ja n. 300€ kuluihin.

Ne "hoitajat" koulukodeissa ja lastenkodeissa ja perhekodeissa eivät todellakaan ole mitään alansa ammattilaisia, sairaanhoitajia tai sosiaalialan ihmisiä.



Olen itse ollut kyseisissä paikoissa ja siellä jopa opettajina toimi henkilöitä, jotka oli suoraan noudettu jostain pubin perukoilta jakelemaan numeroita hatusta.



"Hoitajina" oli muun muassa kielitaidoton maahanmuuttaja, entinen r-kioskin myyjä, täysin kouluttamaton entinen kotiäiti, puuseppä...



Ja niissä paikoissa ei ole valitettavasti useinkaan kyse mistään kodinomaisuudesta, turvallisuudesta, päihteettymyydestä tai väkivallattomuudesta jne. Päinvastoin, siellä vasta ne hurjimmat jutut sitten oppii kun kanssa-asujat koostuvat pääosin häiriintyneistä pikkurikollisista.

Ne "hoitajat" koulukodeissa ja lastenkodeissa ja perhekodeissa eivät todellakaan ole mitään alansa ammattilaisia, sairaanhoitajia tai sosiaalialan ihmisiä. Olen itse ollut kyseisissä paikoissa ja siellä jopa opettajina toimi henkilöitä, jotka oli suoraan noudettu jostain pubin perukoilta jakelemaan numeroita hatusta. "Hoitajina" oli muun muassa kielitaidoton maahanmuuttaja, entinen r-kioskin myyjä, täysin kouluttamaton entinen kotiäiti, puuseppä... Ja niissä paikoissa ei ole valitettavasti useinkaan kyse mistään kodinomaisuudesta, turvallisuudesta, päihteettymyydestä tai väkivallattomuudesta jne. Päinvastoin, siellä vasta ne hurjimmat jutut sitten oppii kun kanssa-asujat koostuvat pääosin häiriintyneistä pikkurikollisista.

Sijoitetussa lapsessa on paljon enemmän työtä kuin biologisessa; on lapsen omat ongelmat, biologisesta perheestä tulleet ongelmat, sopeutumisen vaikeus, tapaamiset biologisten vanhempien kanssa, yhteistyö sosiaalitoimen kanssa etc. Arvostan kovasti sijaisvanhempina toimivia.

Olen itse ollut sijaislapsi, ja väitän etä olin kyllä aika helppo. Aikuisena toki kävin oman kriisin. Nykyisin 2 lasta ja työskentelen terv.alalla ja kivasti menee. En todellakaan ole kiitollinen sijaisperheilleni _sillä vaikka he eivät miljoonia tienanneetkaan, olin täysin puhdasta tuloa heille. Tavalliselle duunarille se oli iso raha. On olemassa hyviä sijaisperheitä , mutta pahimmat kriisini aiheutti kaikki 5 sijaiskotia ei äitini mielenterveysongelmat!Sijaislapset nykyiset ja entiset ovat yleensää näillä palstoilla hiljaa.

Sanouduin irti hyväpalkkaisesta työstä ja jäin kotiin vauvaa hoitamaan. Tulot putosivat reilusti. Nyt sitten tilapäistöitä ja ehkä joskus tulevaisuudessa jopa työttömyyskorvaus tuon "huiman" korvauksen lisäksi. Mutta jotenkin me oltaisiin lapsi hoidettu, vaikka kokonaan ilman palkkiota. Olisin vaikka kerjuulla käynyt, ennemmin kuin luovuttanut.

perhkodin tyntekijöiltä ei vaadita sen kummepaa koulututa kuin sijaisvanhemmiltakaan. Paljon on kiinni omasta motivaatiosta. Toisaalta ei se lähihoitajan tai edes lastenhoitajan koulutuskaan nyt oikeasti ihan hirveän kattava ole, kun kuitenkin on otettava huomioon, että jokaisella lapsista on omat erityisongelmansa - tulevat ne sitten esiin ylikiltteytenä tai haastavuutena tai vetäytyvyytenä tai minä hyvänsä.



Opettajina on tietysti milloin mitäkin väkeä - ja joskus se on pelkstään hyvä - mutta nämä kouluttamtattomat henkilöt eivät saa antaa numeroita. Sitä varten perhekotien oman koulutuksen numeroista vastaa joku lähikoulu ja sen virkamiehet, koska vain virkamiehet voi antaa arvosanoja. Toisaalta tämä taas johtaa siihen, että arvosanoja anta joku, joka ei lainkaan tunne oppilasta, eikä siksi ehkä osaa arvioida oppimisen kokonaisuutta (esim sitä, jos joku ei osaa ilmaista osaamistaan kunnolla kirjallisesti, mutta oikein hyvin suullisesti)



Minä saan yhdistettyä palkkiota ja kulukorvausta 510 euroa kuukaudessa. Lisäksi voi joskus saada lisäkorvausta esim lääkekuluihin tai silmälaseihin.Harrastukset, polkupyrät, vaatteet jne menee teoriassa tuosta 510 eurosta, mutta taitaa siitä vähän jäädä mun itse maksettavaksikin (pojan harraste on aika kallis, mutta se on inusta hänelle niin kuntouttava, ettei siitä rahapulan takia luovuta). Lisäksi meidän tapauksssa lapsen äiti antaa välillä vaatteita tai harrastevälineitä ja kerran kännykän - mitä pystyy, paljon se ei ole.

Yleensä sosionomi tms. Lastenkotiinkaan ei muulla koulutuksella nykyisin pääse.