Kuinka kauan teillä on mennyt, että aikuinen koira on sopeutunut? ov

eli jättäkää leluja, puruluita aktiivipalloja, ja käytäkää kunnon lenkillä ennen kotoa lähtemistä. Auttoi meillä.

eli jättäkää leluja, puruluita aktiivipalloja, ja käytäkää kunnon lenkillä ennen kotoa lähtemistä. Auttoi meillä.

Koiralle on jätetty kaksi lelua (tennispallo ja köysilelu) sekä yksi puruluu, jossa riittää askaretta pitemmäksikin aikaa. Mutta täytyy käydä huomenna eläinkaupasta ostamassa joku puuhalelu. Ja tuota lenkittämistä voisi kanssa kokeilla. Tätä ennen ollaan käytetty tuo vaan pikapissillä ennen lähtöä.

sillä oli eroahdistusta. Ostin sitruunapannan kun naapurit hikeentyivät ja se poisti koko ongelman. En tiedä onko koira vielä ahdistunut mutta pääasia että se on HILJAA sisällä.

voi myös auttaa, laittakaa yhteen huoneeseen. Sitruunapanta auttaa, samoin d.a.p. haihdutin. Yleensä koira järkyttyy omistajansa hylkäämäksi joutumisesta (näinhän koira kokee kodinvaihdon) niin paljon että takertuu aluksi voimakkaasti uusiin omistajiin epävarmuuttaan, helpottaa kyllä.

Noin suunnilleen? Ja mistä tuota haihdutinta saa ostaa (apteekista vai eläinkaupasta)?

Täytyy ehkä hankkia joku lapsiportti tai vastaava. Meidän kämpästä, kun ei löydy kuin kolme ovea (=vessan, parvekkeen sekä ulko-ovi).

kannattaa ehdottomasti ensin kokeilla, koska maksavat noin 100 €. Meillä panta ei auttanut mitään, ulvoi sen tyhjäksi ja jatkoi samaan malliin.



Meidän koira on kärsinyt voimakkaasta eroahdistuksesta, eikä mitkään lelut taikka lenkitykset sitä lievitä, ei myöskään panta.



Kärsi siitä jo noin 1v. lähtien, mutta rahoittui. Tilanne paheni huomattavasti kun muutimme :(. Eli vaikka ihan samalla porukalla, tutut tavarat jne., niin koiraa ahdisti muutos niin paljon, että meni lähemmäs vuosi siihen että pystyi taas olemaan jotenkin yksin kotona. Piti aivan helvetillistä ulvontaa yksin jäädessään.

Nykyisinkin kuulen joskus kun tulen kotiin, että ikävä on taas iskenyt, mutta ei onneksi enää siinä määrin kun puolivuotta sitten vielä. Harkistin vakavasti koirasta luopumistakin. Muutosta on nyt noin 1,5 v.



Eli heikkohermoisemmalle koiralle riittää pelkkä muuttaminen laukaistakseen pahan eroahdistuksen, joten ei ole mitenkään ihme, jos perheen vaihtaminen saa koiran ahdistumaan. Eli ei välttämättä ole aiemmalla omistajallaan sellaista tehnyt. Miksi koirasta muuten luovuttiin? Minkä ikäinen se on?



Meillä eroahdistukseen liittyy myös tuhoaminen, eli koiran on oltava teljettynä/kuonokopassa jos ei halua kämpän olevan silppua.

Viitisenkymppiä taitaa sekin apteekissa maksaa. Ja olisiko täyttöpullo noin 20 €.

T: 7.

Edellisen omistajan mukaan koira on todellinen sylivauva ja rakastaa ihmisiä. Mikä kyllä pitää paikkansa.

Luopumisen todellista syytä en tiedä (luultavasti nuorempi koira ei ole sopeutunut vanhempaan, edellisellä omistajalla oli myös 9kk ikäinen tanskandoggi, joka on kuulemma aika raisu ja villi).

Olen nyt yksin kotona ja pari kertaa kokeilin mennä oven taakse ja laittaa oven kiinni. Ekalla kerralla koira vinkui, vikisi ja ulvoi välittömästi. Palasin takaisin enkä huomioinut koiraa ollenkaan.

Kun koira oli rauhoittunut (melkein välittömästi, kun palasin), taputin koiraa. Kokeilin kaksi kertaa uudestaan ja kummallakin kerralla kuului pientä vikinää, joka sitten loppui parin vikinän jälkeen kokonaan. Ja kun avasin oven, koira tuli makkarista (meni luultavasti sänkyyn nukkumaan) ja silitin koiraa.

Tepsihköhän tällainen "unikoulumainen" systeemi koiriin? Eli siis huomisesta lähtien tuota yksinoloa pidennettäisiin kerta kerralta ja itse vaikka istuisi rappusissa tai oven takana? Ja kun koira on hiljaa, antaisi koiralle jonkun namin tai vastaavan. Onko kukaan kokeillut tuollaista?



Ja onhan meillä kyllä tietty vaatehuonekkin, jossa on ovi, mutta ei koiraa kyllä tuonne voi jättää, ei edes pariksi tunniksi.

eli saattaa kuunnella ja kuulostella että olet todella häipynyt. Eli kannattaa käydä kolauttamassa alaovea ja olla rapussa todella hiljaa, ettei koira ymmärrä että oletkin oven takana.

Kauhean huolestuttavalta tuo tilanne ei kuulosta. Pientä vikinää voi aina olla erotilanteessa, mutta jo se, että koira on mennyt makkariin kertoo siitä, että osaa rentoutua eikä hysteerisenä kyttää milloin tulette takaisin!



Tuo pikkuhiljaa totuttelu ja palkitseminen on ihan jees. Kunhan muistaa ettei mene sisään silloin kun koira uikuttaa!

Vaatehuoneeseen portti tms. Ihan pimeä koppi ei ole hyvä mut oma paikka tuo turvaa. Meidän koiralla on n. 2neliön aitaus rappujen alla ja tykkää paikastaan niin että menee sinne aina unille, sinne menee myös yöksi ja jos ollaan poissa kotoa. T. Viitonen

Laitoin siis sisäoven sekä ulko-oven kiinni ja kävelin rappusia kohti. En viitsinyt ravata ulko-ovelle ja takaisin (asutaan kolmannessa kerroksessa).

Mutta aikaisemmin tuo on siis ulvonut kurkku suorana, ulos asti on kuulunut (ikkunat auki, muuten ei kaiketi kuuluisi).

Mutta ehkäpä taidetaankin jatkaa tätä konstia ja jos ei tepsi, niin sitten otetaan kovemmat aseet käyttöön.

(sinne ei esim. mahtuisi petiä, koska hyllyt ottaa vastaan), mutta jospa tuohon hankkisi jonkun lapsiportin tai vastaavan.

Kylppärissä olisi kyllä vähän enempi tilaa ja siinä olisi ikkunakin, mutta ei oikein huvittaisi raijata tuota koiran petiä sitten sinne ja takaisin. Ja tuohon ei oikein viitsisi laittaa porttiakaan.

jos teitä ei siis häiritse se että koira liikkuu vapaasti asunnossa. Siis jos koira itse viihtyy niinkin.

Tietysti joku oma paikka missä on oma patja tmv. on hyvä, mutta ei sen tosiaan tarvitse olla mikään pieni taikka suljettu tila!

Toiset koirat ahdistuvat taas telkeämisestä, jos ovat ihan vapaasti tottuneet kotona kulkemaan.

pitkin kämppää. Sillä on myös vapaa pääsy lastenhuoneeseen.

On erittäin ihmisrakas koira ja tykkää olla siellä, missä muutkin on. Ei kuitenkaan enää seuraa neuroottisesti meidän jokaista askelta kuin silloin kun tuli (silloin ei päässyt edes vessaan rauhassa).

Meidän pojat saavat ihan rauhassa leikkiä lattialla koiran lähellä eikä koira tee mitään. Saattaa joskus mennä jomman kumman viereen makaamaan. Meidän pojat on nyt 2 ja 4v ja ovat tottuneet koiriin.

Koiralla on oma olkkarin nurkassa, jossa se nukkuu päivisin. Öisin se siirtyy makaamaan meidän makkariin, sängyn viereen, välillä siirtyy poikien huoneeseen.

Onnea uuden perheenjäsenen johdosta :).

Eihän koira voi tietää miksi yhtäkkiä sen lauma ja ympäristö on vaihtunut ja se jätetään yksin.

Ihme olisi jos ei regoisi mitenkään.



Eroahdistuksessa tehdään ns, siedätyshoitoa. Vaatii paljon kärsivällisyyttä ja aikaa.

Menette ovesta ulos ja tulette hetken kuluttua sisälle. Ulos ja sisälle. Sitten pidennätte aikaa, mutta älkää missään tapauksessa menkö sisälle kun koira ulvoo vaan sitten vasta kun se lopettaa. Koira oppii että kyllä se lauma tulee takaisin ajallaan eikä enää ulvo perään.

joka tuli meille kolmikuukautisena. Olimme keväällä viikon lomareissulla ja koiralla oli tuttu hoitaja (perheen vanhin poika), mutta niin vain oli ikävöinyt meitä. Oli kulkenut pää riipuksissa viikon ja ovella käynyt välillä uikuttamassa, mitä ei tee normaalisti koskaan, vaikka meidän töissä ollessa onkin yksin kotona päivät. Eli varmaan teidän tapauksessa vielä ikävöi entistä kotiaan. Täysin ymmärrettävää ja voi mennä jokunen kuukausikin ennenkuin tottuu teihin ja uuteen kotiin. Tsemppiä!

Itselläni on eroahdistuksesta kärsivä koira. Erosimme mieheni kanssa koiran ollessa 7kk. Koira oli tottunut pienen elämänsä siihen, että mies, joka oli iltatöissä, oli hänen kanssaan päivät ja iltaisin minä olin kotona. Yhtäkkiä kun päivisin ei ketään ollutkaan paikalla, oli alkanut itku ja hammastenkiristys.



Itse en tietenkään ollut asiasta tietoinen ollessani päivät töissä. Ystävällisen naapurin infottua asiasta pystyin reagoimaan. Laitoin alakerran ilmoitustaululle viestin naapureille, missä kerroin että nyt olen tietoinen asiasta ja alan kitkemään tätä vaivaa pois. Hetkessä se ei tietenkään tapahdu ja pyysin kärsivällisyyttä naapureilta ja pyysin, että tulevat tarvittaessa soittamaan ovikelloa, mikäli häiriköinti jatkuu, että pysyn ajan tasalla.



Kasvattajalta sain paljon hyviä vinkkejä. Tilan rajaaminen, sälekaihtimien kiinnipitäminen, radio auki, erilaisia tehtäviä (vessapaperirullan sisään nakinpala/muu nami ja päät taitetaan kiinni tai tyhjän voirasian sisään sama juttu & kansi kiinni, nappuloita piilotettuna pitkin poikin ja selkeät rutiinit. Vaikka olimme lenkkeilleetkin 1,5-2,5h iltalenkkejä, pidin entistä enemmän kiinni lenkin pituudesta. tähän päälle vielä aamu. ja iltalenkit.



Päivät lähtivätkin sujumaan hyvin (toiset naapurit ovat tarkkailleet tilannetta päivisin), mutta iltaisin yksinolo ei vielä onnistu (koira nyt 10,5kk). Tätä pitää harjoitella seuraavaksi ja koska päivisin yksinolo lähti luonnistumaan kohtuullisen nopeasti, uskon, että illat lähtevät myös sujumaan, kunhan teemme paljon harjoitteita.



Mietin myös sitruunapantaa / muuta haukunestopantaa kokeiltavaksi - saatan kokeilla "iltamenoihin". Ymmärrän täysin, että naapureilla varmasti alkaa tatti otsassa kasvamaan, jos räksytystä kuuluu - olipa se sitten päivällä tai illalla. Senpä takia yritän kaikin mahdollisin tavoin kitkeä tuota vaivaa pois ja koska tiedän, että illat eivät vielä suju, järjestän koiralle hoitopaikan, mikäli iltamenoja on.



Uskon, että sitkeällä ja pitkäjänteisellä / periksiantamattomalla työllä koirasta saa vielä *yksinolijan*. Tsemppiä teille!

Petsafe tuotteet toimii meillä

Meillä myös eroahdistusongelma. Ei saatu koskaan korjattua. Koira alkaa aina ulvoa hullunaan, jos jää yksin. Sama oli varmaan ollut aiemminkin, mutta silloin asuttiin keskellä maaseutua ilman lähinaapureita, joten ei vaan tiedetty siitä. Kun muutettiin ihmisten ilmoille kesti yli puoli vuotta, ennenkuin yksi naapuri uskalti kertoa ongelmasta (lapulla postiluukusta). Kertoi, kun sitten mentiin puhumaan asiasta, että eräs painostaa porukkaa tekemään meistä eläinsuojeluilmoituksia ja varoitti tuosta. Yllättyi myös, kun kerrottiin koiran olivan 5 vuotta vanha, kun eläinsuojeluilmoitusta järkkäävä kertoi kyseessä olevan pennun, ja ettei meille ole kukaan kertonut asiasta, kun järkkäri valehteli kertoneensa meille (ja sillä esti, ettei kukaan kerro meille). Ihmiset ovat pahoja, etenkin "hyvää tarkoittavat".

Kokeiltiin sitruunapantaa, mutta koira vaan haukkui pannan tyhjäksi. Sama pippuritäytteellä. Mikään näistä muistakaan neuvoista ei toiminut. Eipä sitä vuosien käytösmallia enää millään saanut kumottua.

Tällä tarinalla ei ole hyvää loppua. :(