Miehen kaveri sanoi, että ei eroa mukavuussyistä

ja lastenhoitaja ja rakastajaa voi pitää sitten erikseen.

siksi, että on yhteistä omaisuutta, velkaa tms. Yhteiset lapset, tukiverkot, koti ja arki rullaa. Ei jakseta rakentaa uutta elämää, vaikka elämä onkin lähinnä kämppisten avioliitto tai rakkaus jossain muualla.

ihan normaalia. Monikaan mies eikä nainen eroa mukavuussyistä. Ei se ihan pikkuhomma ole. Ja lapsiakin pitää ajatella...

tuntuu olevan.

mutta ehkä jotkut niin sanovat ymmärtävät, että se arki nyt vaan on arkea, eikä ero tee loppuelämästä juhlaa sekään

Luulen, että eroamme joskus jos jompikumpi rakastuu. Mutta emme rakasta toisiamme, pyöritämme vaan tätä kotibisnestä. Aika surkeaa oikeastaan.

Siinä on osuva sana:).

Tunteet hukassa, mutta yhteinen lapsi pitää järjen pelissä.

Luulen, että eroamme joskus jos jompikumpi rakastuu. Mutta emme rakasta toisiamme, pyöritämme vaan tätä kotibisnestä. Aika surkeaa oikeastaan.

suurin osa maailmasta tomii aina näin, samoin on mennyt länsimaailman historiasta myös. EHkä se onkin oikea järjestys.

Todella surullista, jos noin moni sen kokee.

Itse en voisi kuvitellakaan olevani rakkaudettomssa liitossa (tai seksittömässä:)).

mä en muuten ymmärrä MIKSI se on surkeaa

suurin osa maailmasta tomii aina näin, samoin on mennyt länsimaailman historiasta myös. EHkä se onkin oikea järjestys.

Onko se loistava vaihtoehto sitten, että lapsia rullataan ees taas kodista toiseen, omaisuus jaetaan, kaikki muuttavat uusiin koteihin, aina on ikävä jompaa kumpaa vanhempaa/vanhemmilla lasta jne.?

Eikös mukavuus tarkoita juuri sitä, että niin on mukavampaa, vaikkei elämä kummoista lemmen karusellia olisikaan?

uusia lapsiakin? Kaikkiko sittenkin saman katon alle?