Auttakaa kiltit tämän ihastumisen kanssa...

Mulla on sama tilanne. Mä saan nyt jotenkin voimaa tästä ihastuksesta. Leijun aina ainakin viikon, kun ollaan tavattu. Tätä ihastumista on kestänyt nyt reilun kolme kuukautta. Mun edellinen ihastuminen kesti yli kolme vuotta.

miten tuo edellinen ihastuksesi loppui? Hiipuiko vaan ajan myötä? Joo, en tosiaan ole tätä ihastusta edes nähnyt kuuteen viikkoon enkä varmaan tule enää näkemäänkään, mutta ei helpota millään...

Enää ei tunnu miltään, kun näen hänet. Ei ihastumisessa mitään pahaa ole, kun ei etene sen pitemmälle. No, mies tuskin ymmärtäisi, mutta eihän sitä tarvi eikä kannata kertoa. - 2

ihan teinimeiningiltä kuulostaa.

Olen 34, ylijärkevä kolmen lapsen äiti, naimisissa 8 vuotta... Tähän asti on mieltä hallittu ja kuviteltu, ettei mitään tällaista voi tulla vastaan. No nyt tuli, eikä ole keinoja käsitellä sitä :( Ja juu, en tässä asiassa pysty ajatuksiani hallitsemaan vaikka kaikessa muussa pystykin...

toivottavasti tämä ei kestä ihan kolmea vuotta, muuten olen hermoraunio...



Ap

meitä on tunne-elämältämme monenlaisia. toiset hallitsee tunteensa, toisia hallitsee tunteet. näin se vaan on, ihmisiä on erilaisia, joka muuta väittää on väärässä.

mutta miten voi olla mahdollista, että vain tämä yksi tunnetila on hallitsematon...?



Olen ennen kaikkea järki-ihminen (sellainen perustylsä insinööri), ja nyt tämä tunne on lyönyt meikäläisenkin ihan aseettomaksi...



Ap

...mutta aina ne on ohi menneet. Mitä niitä nyt suremaan (ja muiden "teinittelemään"), jos kerran niiden eteen ei mitään tee vaan ihastus on ihan omien korvien välissä vaan.



Saman miehen kanssa olen ollut 13 vuotta, josta 7 vuotta naimisissa, 2 lasta. Suhde hyvällä mallilla ollut aina, ihana mies!



"Pahin" ihastus oli ennen lapsia, mutta en kuvitellutkaan että se vaikuttaisi parisuhteeseeni mitenkään, mieltä vain vähän piristi välillä :) Kesti ehkä puolisen vuotta.



Viimeisin oli pari vuotta sitten, ennen toisen lapsen odotusta. Ei kestänyt ihan noin kauaa.



Mutta pointti on se, että ihan kaikki tapahtui omien korvien välissä, ainakaan en pyrkinyt edellä mainituille osoittamaan ihastustani. Se olisi liian loukkaavaa omaa miestäni kohtaan. Enkä halua loukata miestäni, koska TAHDON olla hänen kanssaan jatkossakin. Tämä on ap:llekin mielestäni tärkein pointti! Ihastuksia tulee ja menee...

tämä antaa toivoa, että tästäkin vielä yli mennään :)



Joo, en ole syöksymässä mihinkään sivusuhteisiin ja varmaan kaikki on ihan omien korvien välissä... Mutta tämä tunne on vaan niin järjettömän ikävä ja ristiriitainen, eikä ole keinoja, miten saisin asian pois päiväjärjestyksestä...

minulla oli parisuhde tosi työläässä ja huonovointisessa vaiheessa (oikeastaan oltiin juuri erottu), kun ihastuin toiseen. Olin ensin tosi onnellinen tämän uuden kanssa, kun hän oli monin tavoin hengenheimolaiseni. Hän oli leppoisa ja huumorintajuinen, kun taas exäni oli helposti tulistuva, herkkänahkainen ja vihamielinen.

Uuden kanssa kaikki tuntui aluksi niin helpolta, hauskalta ja ihanalta, mutten lopulta voinut unohtaa exää. Tajusin, ettei se helppous ehkä ollutkaan se tärkein juttu. Lopulta turhauduin, kuin elin periaatteessa oman kopioni kanssa..säpinä hiipui nopeasti. Tajusin, että vaikka exän kanssa oli vaikeaa, oli meidän välillämme sitä kemiaa..lopulta parhaiten kasvan itse sellaisen kanssa, joka on erilainen ja jossa on särmää. Palasimmekin takaisin yhteen. Eikä tuo "suuri ihastus" ole ollut enää millään lailla mielessäni vaan olen rakastunut vain tuohon omaan mieheeni, jonka kanssa on vaihtelevaa ja onnellista+2 ihanaa lasta (sitäpaitsi kyllä hänestäkin löydän nykyään huumoria, hellyyttä ja leppoisuutta, kun ei ole kriisi päällä).

En tiedä, onko tällä mitään tekemistä ap:n tilanteen kanssa, mutta kerroinpahan vain.

Rankkaa on parisuhteessa ollut, ehkä jonkinmoinen kriisikin. Taas kun järjellä ajattelen, niin tämä ihastus voi hyvin olla vain vastine tuohon omaan tilanteeseen... Mutta kun ei silti helpota, vaikka kotona asiat nyt ovatkin paremmin, silti olisin valmis varmaan mihin vain, jos aloite tulisi tältä ihastukselta...



Ap

Lopeta ajattelemasta. Toki hallitset oman mielesi!

Eihän se nyt ollenkaan näin toimi. Mitä enemmän yrittää olla ajattelematta jotain kohdetta, sitä enemmän sitä väkisinkin ajattelee. Tästä oli jonkun aikaa sitten juttu Tiede-lehdessä, joka tietysti ei ole ihmeellinen auktoriteetti, mutta mutu-tuntumalta uskon tuohon tulokseen kyllä täysin.

Rankkaa on parisuhteessa ollut, ehkä jonkinmoinen kriisikin. Taas kun järjellä ajattelen, niin tämä ihastus voi hyvin olla vain vastine tuohon omaan tilanteeseen... Mutta kun ei silti helpota, vaikka kotona asiat nyt ovatkin paremmin, silti olisin valmis varmaan mihin vain, jos aloite tulisi tältä ihastukselta...

Ap

Tämä viimeinen lause on vähän paha. Mieti nyt vielä kerran haluatko oikeasti lopettaa nykyisen parisuhteesi??? Jos "olet valmis ihan mihin vain" tämän toisen kanssa, niin se voi olla lopullinen niitti nykyiselle parisuhteellesi, valitettavasti. Itse en ole missään ihastuksessani ajatellutkaan olevani valmis mihinkään vaikka aloite olisi tullut toiselta osapuolelta. Eli kannattaa todella miettiä asiaa.

t.11

tämä on tietysti sikäli hypoteettista, että tämä ihastuksen kohde on "äärimmäisen kunnollinen", eli ei varmasti tule oikeassa elämässä mitään ehdottelemaan... Ja oma ajatusmaailmani ei anna myöten mitään ehdotteluja.



Ap

Eiköhän se sitten ohi mene :) Tsemppiä vaan!

Nyt täytyy lähteä nukkumaan...

t.11