Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin ihastua
20.06.2009 |
Onmohan minulla joku kriisi?
Meillä on pitkä ja hyvä avioliitto ja rakastan miestäni. Mutta viime aikoina on monesti tullut mieleen, että olisi ihana ihastua.
Siis sellaista teinimeinkinkiä.
Meillä ei alku ollut kovin romanttinen elämäntilanteesta johtuen ja ensimäinen lapsikin tuli aika äkkiä suhteeseen. Mies rakastaa lapsia ja minua ja meillä ei suurempia ongelmia ole ollut ja olen ollut liittoomme tyytyväinen.
Mutta joskus on alkanut salaa hiipiä jonkinlainen kuolemanpelko, että tässäkö tämä elämä oli. Että minun kohdalle ei tullut koskaan mitään teinimäistä ihastumista ja rakastumista ja kiihkeää kutinaa mahanpohjassa. En ehtinyt elää miehen kanssa sitä vaihetta, että odottelen kosintaa ja suunnittelen häitä ja taas mahassa kutkuttaisi jännitys jne...
Alkuvaiheemme johtui anopin sairastelusta ja isäni pään sekoamisesta. Oli niin kaikkea muuta murhetta siinä vaiheessa myös rahasta, koska olin taannut vanhemmilleni lainan ja isäni sekoamisen johdosta se jäi minun maksettavaksi.
Alkuvuodet oli rankkoja ja rahapula oli kova, mutta yhdessä selvisimme. Mutta arki oli heti alussa meidän elämässämme.
Tiedän, että haukutte minut lapselliseksi ja niin kai olenkin. Elän kai jotain 50 kriisiä ja tosiaan kuolemanpelkoa, että tämä oli sitten tässä ja kaikki vaikeudet kun olemme voittaneet niin elämä oli siinä. Jotain jäi kokematta.
Myönnän olevani kateellinen kun perhetuttumme muistelevat, kuinka he alussa tekivät sitä ja tätä ja kuinka mies siellä kosi ja kuinka oli perhosia mahanpohjassa ja kuinka kaikki oli niin ihanaa.
Me painiskelimme umpihullun isäni kanssa ja yritimme saada äitiäni selviämään ja maksoimme velkaani ja hoisimme anoppia siinä vaiheessa ja aloittelimme perhe-elämää.
Meneeköä 50 kriisi oli joskus ja tämä tyhmä kaihoilu menee ohi. Olen kohta vanha nainen ja elämä on ohi. Apua.
Kommentit (12)
joilla oli romanttinen ja kipinöivä suhteen alku. :)
Ainahan voit hankkia jonkun salaihastuksen ja haaveilla hänestä, KUNHAN pidät kaiken vain ajatuksen tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja rakastan miestäni, enkä halua häntä pettää.
Mutta joku kaihertaa mieltä. Haluaisin olla nuori vähän aikaa ja elää huoletonta teinimeininkiä.
En osaa selittää. En ole pettämässä miestäni ja en siihen pystyisikään, enkä oikeasti pystyisi edes ihastumaan kehenkään.
Mutta....
Onko minun alettava lukea harlekiinejä vai mitä. Kuuluuko tällainen vanhenemiseen vai onko nämä vaihdevuosien ensioireita.
Vai hommaisinko jonkun rocktähden ihastukseksi niin kuin huorena:)
Kuvia seinälle ja haaveilisin siitä illalla:)
ap
oman miehesi kanssa.. jotain romanttista juttuu. voisittehan te vaikka tehä "ensitreffit" jonnekin jne. :) why not?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta tulen sitten katsomaan, mitä olette minulle vastanneet.
Ehkä ensiavun sain jo sinulta, joka kerroit, että ihastumisesta haaveilee myös ne romanttisen alunkinkokeneet.
Olen kokenut syyllisyyttä siitä, että välillä tulee halu suuriin tunteisiin. Kun kaikki on kuitenkin hyvin.
Ja olen monesti miettinyt, että olenko musta sielultani ja kateellinen paska kun kaihoilen joskus muunlaista kuin meillä alkuvuodet oli. Hyvinhän meillä on mennyt, mutta....
Tämä alkaa kuulostaa jo aika typerältä, mitä enemmän selitän.
Ehkä etsin seinälleni komean näyttelijän kuvan *huoh*
Vai onko tämä nyt sitä, että kun elämä on helpompaa, on aikaa tyhjää kohkata ihan epäolennaista.
ap
Ja voithan tosiaan hankkia jonkun julkkisihastuksen. Minäkin olen ollut AIKUISENA ihastunut mm. Ben Affleckiin. :))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minkä ikäisiä lapsia teillä on? varmaan jo siis isompia?
joo kaikki haaveilee ihastumisesta, ei siinä mitään outoa..
mut entäs jos puhuisit miehelles, että sulle on tullut hirveä romantiikankaipuu ja ikäkriisi, että voisitteko yhdessä kokeilla jotain jänniä asioita? lähtekää rakkauslomalle, lähetelkää rakkaustekstareita ja meilejä... tee joku muuttumisleikki itsellesi, aloita harrastus vaikka kalliokiipeily tms... elämään voi keksiä hienoja juttuja ilman pettämistäkin....
itse petin ja kaduin kyllä katkerasti kun olin sängyssä tunteettoman ääliön kanssa joka ei sit osannutkaan tehdä mulle mitään... ihan vaan ihastumisen tunteen takia. mieheni antoi anteeksi ja meillä on paljon kivempaa yhdessä...
Hienoa kuulla, että muillakin on ollut samoja tunteita.
Olen itse koko ikäni elänyt aika kovaa elämää. Isäni oli alkoholisti ja lapsuuteni meni tasapainotellessa kodin tunnelman kanssa, ettei äitini saisi kovin useasti turpiin.
Sen jälkeen kun muutin kotoa niin huoli äidistä jatkui. Lisäksi lainan takaus ja rahahuolet.
Nyt kun lapset ovat isompia ja elämä helpottanut, on tullut tosiaan sellainen vanhuudenpelko. Katson itseäni ja näen vanhenevan naisen, kenellä elämä on kohta ohi. Siksi kai rintaa kouristaa kun tuntuu, että elämä meni hukkaan toisista huolehtiessa ja kantaessa vastuuta muista.
En ole miehelle puhunut tunteistani, koska pidän niitä ihan hulluina ja lapsellisina aikuiselle naiselle. Tässä iässähän pitäisi jo ostaa keinutuoli ja opetella kutomaan sukan kantapäätä ja alkaa valmistautua elämän loppuun. Minun aikani on ohi ja täti-ihmiset ovat näkymätöntä massaa.
Jossain sisällä huutaa nuori nainen, että olen vielä voimissani ja elän ja hengitän.
Ehkä olen vain tyhjän päällä kun olen ikäni huolehtinut muiden hyvinvoinnista ja nyt en osaa olla itseni kanssa kun elämäntilanne on muuttunut.
Ehkä puhun miehelle asiasta ja alamme treffailla:)
Kiitos sinulle vinkistä. Ehkä kelaankin suhdettamme takaisin päin ja alamme hellustamaan.
Kasvukipuja aikuisella naisella. Voiko nolompaa enää olla kun muut tuntuvat niin tasapainoisilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvukipuja aikuisella naisella. Voiko nolompaa enää olla kun muut tuntuvat niin tasapainoisilta.
Se ei vain näy päällepäin. :)
eikös se ole miehilläkin tyypillinen juttu, että aletaan vähän kurkkia vihertääkö ruoho enemmän aidan toisella puolen. Ja kun on seikkailut seikkailtu, palataan häntä koipien välissä kotiin.
Älä ap ota tuosta itseesi. Halusin vain kiteyttää ensi ajatukseni aloituksestasi. Kiva kuulla, ettet halua pettää etkä halua vaarantaa avioliittoasi. Sellaiset ajatukset tuntuvat olevan aika harvassa tänä päivänä, kun ihmiset ovat valmiita pelaamaan erilaisia pelejä myös ihmissuhteilla...
Minusta sinä ap voisit hyvin "hankkia" itsellesi jonkun ihastuksen. Ehkä voisit vaikka aloittaa surffailemalla netissä, esim. suomi24:lla, ja katsoa, millaisia miehiä siellä on tarjolla. Voit hyvinluoda itsellesi uuden persoonallisuuden ja kirjoitella jonkun miehen kanssa anonyymisti. Voit jopa käydä kahvilla tms., jos olet varma, että pystyt olemaan pettämättä.
Netissä on paljon liikkeellä varattuja miehiä, ja sellaiseen tutustuminen voisi olla sinulle turvallista. Jos sinulla on olo, että touhusi vaarantavat liittosi, kerrot sitten miehellesi kaiken a:sta ö:hön.
Minä peräänkuulutan itse 100 % uskollisuutta parisuhteessa, mutta tiedän kyllä tunteen, kun on sellainen olo että "elämä on jo ohi". Ihastuminen on ihanaa. Muistan, mille se tuntuu, vaikken ole 10 vuoteen enää kehenkään ihastunut... menetin kyvyn siihen :(
tuntuisi toisaalta pahalta kirjoitella jonkun kanssa ja tapailla.
Minä taidan olla todellinen ongelmakimppu ja haihattelija. En pystyisi tekemään miehelleni sitä, että tapaisin jotain muuta, vaikka en menisi pidemmälle. Olisi itselläni liian paha olo.
Eli yhteenvetona, olen ihan sekopää. Haluaisin kokea vielä ihastumista, mutta en haluaisi oikeasti.
Kylläpä tämä menikin monimutkaiseksi kun aloin tätä kirjoittaa. Alussa asia oli minusta niin selkeä, mutta kun luen näitä vastauksia ja kirjoitan ja tätä kautta pohdin asiaa niin se ei olekaan enää niin selkeä.
Jos tämä onkin vain nuoruudenmenettämisen kaihoilua. Sitä, että en ole vielä sopeutunut olemaan aikuinen nainen. Kaihoilen jotain tyhmää teinimeininkiä kun en ehtinyt sitä tehdä silloin aikanaan.
Marssin kauppaan ja ostan legginsit ja lähden rock-festivaaleille ja häpäisen lapseni:)
No ei vaitiskaan. Kiitos teille, että sain avautua. Tämä kirjoittaminen selkeytti minulle hyvin paljon tätä raskasta tunnetta, mikä minulla on ollut rinnassa pitkin kevättä ja kesää.