kertokaa miten nykypäivän KYLÄILY-kirjoittamattomat-SÄÄNNÖT
*SOITETAANKO JA PYYDETÄÄN JOKU KYLÄÄN?
*ODOTETAAN, ETTÄ JOKU KUTSUU?
*KUTSUTAAN ITSE ITSENSÄ (KERTA TOISENSA JÄLKEEN?)?
*KUN JOKU SITTEN KIELTÄÄ TAI PERUU, ETTEI JUST VAIKKA TÄNÄÄN SOVIKAAN- MITÄ TEHDÄ a)suuttua, eikä ikinä mennä vaikka pyydettäis b)yrittää kysyä heti uutta kyläilypäivää C)jotain muuta?
*PARHAAT KYLÄILEVIEN ESTO-TEKOSYYT? mökillä ja kotona?
Kommentit (20)
ja vauva tulossa. Meillä ei ole käynyt vieraita kovinkaan paljon, emmekä itse käy kovin usein. Nyt "pelottaa" kun vauva syntyy, kun kaikki hyökkää tänne katsomaan...olen jo aiemmin kyllästynyt kommentteihin "onpas teillä pieni asunto, kauanko meinaatte tässä vielä asua" jne...ystävillämme on isot omakotitalot, meillä "vain" vuokrakaksio kerrostalossa. Lievää kateuttakin varmaan, mutta ei kivaa...
oli ihanaa kun ihmiset tuli katsomaan vauvaa, mutta kommentteja piisas, 40 neliötä ja 3 henkeä. Asuttiin 4 kk vauvan syntymän jälkeen.
-Soitan ja pyydän kylään. Ehdotan jotain tiettyä/tiettyjä päiviä tai kerron että voivat laittaa viestiä/soittaa ja ehdotella kun heille sopii.
-Odotan joidenkin kohdalla että kutsuvat, mutta tarvittaessa ehdotan myös että kävisikö että tulisimme heille käymään. Tästä hienomuotoisemmin yleensä ehdottelen sopisiko se tai tämä ja kummin päin: Tulisivatko he meille ja me heille.
-Kun joku kieltää, niin uskotaan. Ei painosteta. Jos peruu, niin ehdotan jotain toista aikaa. Jossei onnistu, niin palataan sitten joskus asiaan. Tämän jälkeen aloite on toisella, ehkä vain joskus pitkän ajan jälkeen (useita kuukausia
-puoli vuotta) voin ehdotella taas.
- Kieltämättä hieman voin loukkaantua, jos toisille ei tunnu koskaan sopivan ja keksivät vain syitä. Tuntuu että ystävyys ei ole heille niin arvossaan. Yleensä nämä ihmiset ovat sellaisia että viihtyvät itsekseen, eivätkä paljoa muidenkaan kanssa ole tekemisissä.
- Parhaita tekosyitä en tiedä, mutta näitä olen kuullut: On niin kiire kotona/töissä (tämä jatkuu aina vuodesta toiseen), väsynyt (vuodesta toiseen), odottaa tietoa omasta terveydestään kun jokin asia vaivaa, ei ole aikaa kun on hierojakäynti, oli viisaudenhampaan poisto 2viikkoa sitten ja vaivaa vielä liikaa, sunnuntai on huono kun seuraava päivä on koulupäivä lapsilla, haluaa vaan olla perheen kesken, täytyy tehdä pihahommia yms.
Eli meillä tuttavat, jotka tulevat meille poikkeuksetta "hoitoon". Eli joko iskä+lapsi, tai äiskä+lapsi iltoja. Haetaan lapsi tarhasta, sitten meille ruokapöytään, sieltä lapset leikkimään (=kaikki lelut lattialle), kahvipöytään, lisää leikkiä, iltapala ja poistuminen noin klo 9.
Kodin raivaus jää isäntäväelle ja isäntäväki rättiväsynyt...
Vastavierailulle olemme yrittäneet lukemattomia kertoja, vastaus aina sama eli "tai mitä jos me tultais teille..." Nyt oon vetänyt ihan kylmän linjan, et meille ei oo mitään asiaa ennenkuin olemme kyläilleet heillä täyskestityksessä jokusen kerran. Alkaa vaan pikkuhiljaa tuntumaan hyväkskäytöltä ja olis joskus kiva kun joku huomiosisi että mäkin oon ihan viimeisilläni, olis mukava olla välillä passattavana...
Tulipahan tilitys...
jotka haluavat väkisin lapseni hoitoon (koska heillä ei ole sukulaisia lähellä, minulla on), jotka väkisin tarjoavat ruokaa (lapset ei malta syödä kylässä eli niille jää nälkä).
Ei siinä mitään mutta tämän jälkeen odotetaan vastapalvelua ja suututaan kun. En ole lähtenyt tähän, koska minulla ei ole halua alkaa lastenhoitajaksi (omissakin liikaa) tai ruoanlaittajaksi (omassa perheessäkin liikaa).
sua ei ainakaan kukaan halua kylään...
onko noin vaikea hyväksyä se?
ja mukava niin kyllä sut kylään kutsutaan.
Jos taas kutsut itse muita kylään ja joku ei pääse niin ei kannata valittaa siitä muille ja haukkua poissaolevia.
Väkisin ei kannata myöskään mihinkään ängetä. Voithan soitella ja kysyä kuulumisia niin kyllä varmasti siinä tulee puheeksi että nähtäiskö ja tuutko kylään.
Jos joku ei pidä koskaan yhteyttä niin anna olla. Sellainen ihminen ei kaipaa seuraasi.
mutta lisäisin alla olevaan, että minulla on muutama ystävä, jotka tietyssä elämäntilanteessa eivät vain jaksaneet toimia minkäänlaisten yhteisöllisten normien ja sääntöjen mukaisesti. Välillä teki mieli motata ainakin noin niinkuin kuvaannollisesti, mutta ystävyys on ystävyyttä, joten harmin nieltyäni tein niinkuin toivoin ystävän tekevän myös minun kohdallani, jos joskus
toimin "epäsosiaalisesti": eli painoin villaisella ja otin ystäväni avosylin vastaan kun hän taas jaksoi olla sosiaalinen.
ja mukava niin kyllä sut kylään kutsutaan. Jos taas kutsut itse muita kylään ja joku ei pääse niin ei kannata valittaa siitä muille ja haukkua poissaolevia. Väkisin ei kannata myöskään mihinkään ängetä. Voithan soitella ja kysyä kuulumisia niin kyllä varmasti siinä tulee puheeksi että nähtäiskö ja tuutko kylään. Jos joku ei pidä koskaan yhteyttä niin anna olla. Sellainen ihminen ei kaipaa seuraasi.
kakkonen on selvästi sellainen epämiellyttävä ihminen, että jos tämä ei vastaa kutsuusi, niin onnittele itseäsi - kukaan meistä muistakaan ei häntä halua kyläilemään. Eikä muutenkaan olemaan ihmisten ilmoille. Onkohan hänen noin vaikea hyväksyä se?
sua ei ainakaan kukaan halua kylään... onko noin vaikea hyväksyä se?
enempää ihmisiä kun me. Eli käymme harvakseltaan ystävillä ja tuttavilla kylässä. Ehkä noin 10 kertaa vuoden aikana. Ja viemme aina tuliaisia sekä rentoa mieltä. . emmekä viivy kauaa.
Mottona; jokainen hoitaa omat lapsensa.
siis todellakin pieni. Ja varsinkin, jos sitä vertaa saamaamme palkkoihin. Mutta näin olemme päättäneet: me annamme lapsillemme ja toisillemme aviopuolisoina aikaa ja kokemuksia, emme asuntolainoja. Emme siis voi pitää samalla tavalla kutsuja kuin moni muu tuttavapiirissämme, jotka ovat hankkineet suuret kodit.
Jotkut tuttavista ovat lopettaneet kutsumasta meidät kutsuillensa - "eihän vastakutsua koskaan tule" - vaikka tietävät tilanteen ja vaikka tuomme aina, siis AINA runsaat tuliaiset viineineen, konjakkeineen, kukkineen sun muineen. Toiset tuttavat ymmärtävät tilanteen ja iloitsevat, kun sitten silloin tällöin kutsumme heidät ravintolaan syömään, mikä muuten on huomattavasti kalliimpaa kuin koti-illalliset ovat.
Jokainen hoitaa kyläillessä vain omat lapsensa
Kukaan ei odota mitään ihmeen vastavierailuita heti kyläilyn päälle
Ei yllätysvierailuita
Kaikki ystävät saavat halutessaan pitää tapailussa minkä pituisia taukoja hyvänsä, kaikki tämän hyväksyvät eikä vedetä herneitä nenuun
Ei huomautella toisten kotien siisteydestä eikä tarjoiluista.
niissä on järkeä eikä tarvi turhia jännittää
esim. jotkut eivät milloikaan itse pidä yhteyttä ystäviin, odottavat vain vierailukutsuja.
Minulla on yksi tällainen (entinen) ystävä, joka saattoi pitää vuosienkin taukoa yhteydenpidossa. Yleensä se olin minä, joka piti yhteyttä.
Onhan ihan selviö, että ilman vastavuoroisuutta ystävyys ei pysy hengissä.
ovat ilmeisesti itsekkäitä ja kykenemättömiä sitoutumaan.
Sillä ystävyys on myös sitoutumista, ei vain sitä, että pitää yhteyttä kun se sattuu itselle sopimaan, jättää ystävän yksin kun hänellä on vaikeaa.
En olete että ystäväni jatkuvasti ovat yhteyksissä minuun. Onhan niitä kiireellisiä ja muita elämäntilanteita. Uusi harrastus, vauva tai uusi suhde voi viedä ajan ja huomion. Ja kyllä tykkään näistä ystävistäni silti ja otan heidät avosylin vastaan kun heillä taas paremmin aikaa. Tajuan kyllä etten voi jatkuvasti olla ystäväni mielessä päällimmäisen. En koe ystävyyttä kahleena, vaan ystävien kanssa vietetään aikaa kun se molemmille sopii ja molemmat nauttivat. Ja jaan huoliani jos ystävä on sellaisessa elämäntilanteessa että se niitä pystyy kanssani jakamaan. En odota heiltä mitään vastapalveluksia tai vastakutsuja yms. Ihan vaan rennosti ollaan yhdessä silloin tällöin ilman pakkoja. Ilman sitoumuksia.
Itselläni on ollut suuria vaikeuksia elämässä viime aikoina, ja siksi en ole jaksanut pitää vastavuoroisesti yhteyttä ystäviin. Olen kyllä ollut aina iloinen ja kiitollinen, kun ystävät ovat jaksaneet pitää yhteyttä minuun. Moni on yhteydenpidon jättänyt.
Kun tarvitaan muuttoapua, lapsenvahtia yms?
Eräs kaverini piti minuun päivittäin yhteyttä kun kärsi masennuksesta ja tarvitsi kuuntelijaa.
Sitten nämä avuntarvitsijat unohtavat totaalisesti, kun eivät tarvitse mitään.
kiittää teitä mukavia jotka vastasitte asiallisesti-
ja viihtyy hyvin lasten kanssa kotona, vaikka meitä juhannukseksi pariin paikkaan pyydettiinkin, on vaan helpompi hoitaa lapsia kotona näinkin huonolla säällä...
lapsiperheeseen. Ja tietenkin herättää lapset päiväunilta.
ja vauva tulossa. Meillä ei ole käynyt vieraita kovinkaan paljon, emmekä itse käy kovin usein. Nyt "pelottaa" kun vauva syntyy, kun kaikki hyökkää tänne katsomaan...olen jo aiemmin kyllästynyt kommentteihin "onpas teillä pieni asunto, kauanko meinaatte tässä vielä asua" jne...ystävillämme on isot omakotitalot, meillä "vain" vuokrakaksio kerrostalossa. Lievää kateuttakin varmaan, mutta ei kivaa...