Lue keskustelun säännöt.
Miksen iloitse siitä että poikani viihtyy taas isällään, ja haluaa lisää tapaamisia?
05.04.2009 |
Haluaisin myös tietää, että miksi lapsen ja isän välisestä hyvästä suhteesta ei voida iloita vaan se pitää tuhota.
Kommentit (6)
Miehelleni sanon syyksi harmitukseen sen että mulla on ikävä poikaa. On sekin totta, viikonloppu menee kivasti mutta viikko on kamala. Mutta mun fiiliksillä tässä ei ole merkitystä, pojan onni on tärkein. En tosin luota siihen että onni kestää kauan.. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli kertaalleen menetettyä luottamusta (isän juomisen ym. vuoksi) ei saa ihan helposti takaisin. Pienetkin takaiskut heittävät sinut taas alkupisteeseen. Enkä tiedä, missä määrin lapsen tapaamisilla pelleilleeseen ihmiseen tarvitseekaan luottaa...
Minä olen antanut itselleni luvan olla katkera exälle, joka kohteli minua huonosti liittomme ajan ja pisti lapset eromme jälkeen hirvittävään myllyyn, jossa naiset ja kodit vaihtuivat ja lasten hätäännys oli silmin havaittavaa. En ole leppynyt, vaikka exän olot ovat olleet nyt noin vuoden verran suhteellisen vakiintuneet ja muksut eivät enää reagoi tapaamisiin niin voimakkaasti (eli viihtyvät selvästi paremmin isänsä luona).
Lasten ja isän suhdetta pitää mielestäni tukea ja jossakin määrin edesauttaa - mutta myös tässä meidän tapauksessa; tarkasti harkiten, varovaisesti ja lasten hyvä mielessä pitäen. Meillä on mm. odotettavissa, että ex hylkää lapset sitten kun häntä ei enää tapaamiset kiinnosta, sillä on helposti lempannut elämästään jo muutamia lapsiaan. Siksikään en osaa siihen ihmiseen luottaa pätkän vertaa, vaan "varaudun pahimpaan" ihan alitajuisesti. Näkisin ap sinun tilanteessasi vähän tätä samaa...
isä on pettänyt äidin, äiti on katkera. Äiti tahtoisi olla perheenä, eikä jakaa tapaamisia.. Äiti ei halua jäädä kakkoselle isälle, jne..
isä on pettänyt äidin, äiti on katkera. Äiti tahtoisi olla perheenä, eikä jakaa tapaamisia.. Äiti ei halua jäädä kakkoselle isälle, jne..
Taustaa: poikani on kolmasluokkalainen, meillä molemmilla vanhemmilla on uusperheet, mulla 4-vuotias tyttö uuden mieheni kanssa ja pojan isän avovaimolla 8-vuotias poika. Poika tulee kaikkien osallisten kanssa hyvin toimeen. Meillä on aika tiukat säännöt, mm. pelaaminen, tv ja herkut on säännösteltuja, isällä taas ei pahemmin sääntöjä ole. Ennen pojan isän vakiintumista isäsuhde oli huonohko, sillä isä perui tapaamisia ryyppyputkien takia. Nyt on hoitanut kaikki tapaamiset hyvin, joten kaiken pitäisi olla kunnossa mutta..
Miten mä saan tän kamalan katkeruuden pois?? Miksi musta tuntuu siltä että poika pettää mut kun pyytää että voisko viikonloppujen pe-su tapaamisia pidentää päivällä ym.. Miksi en voi iloita isäsuhteen korjaantumisesta..
Meidän ero oli riitaisa, ex mm. pahoinpiteli mut 3-vuotiaan pojan nähden. Lisäksi kohteli mua alentavasti koko avoliittomme. Mutta ei mulla ole syytä olla katkera, mulla on nyt kaikki asiat upeasti. Miksi olen näin alhainen ihminen....