Mietitkö koskaan, millaista olisi elämä ilman lapsiasi?

kovin on ollut hiljaista. Onneksi tulee jo huomenna kotiin.

sillä tiedän hyvin. Olin 36vuotias saadessani esikoisen, joten se lapsettoman arki ehti tulla hyvinkin tutuksi. Nyt kaksi lasta, enkä oikeastaan kaipaa sitä vanhaa elämää enää.

kovin on ollut hiljaista. Onneksi tulee jo huomenna kotiin.

kauniisti.

Nyt kolme hurjaa ympärillä, kuten aina. JA yksin laitan nukkumaan, kuten aina.

välillä haaveilen omasta ajasta.

Että tätäkö se on loppuelämä? Että mitä kaikkea menetän lapsettomana.

aivan ihanaa on ollut. oikeasti en kertaakaan ole halunnut valittaa mistaan, se on 'ihan kunnia-asia'. paras paatos oli saada lapsi ja toiseksi paras etten halunnut useampia.

tylsää. Jos olisin mieheni kanssa kaksin, ehkä lomailtaisi ja harrastettais jotain paljonkin. Mutta luulen että tylsäksi kävisi. Aina kun mulla on kolmen pienen kanssa vaikeaa, ajattelen että mulla sentään on lapset! Sillä jaksan aina eteenpäin, iltaisin nukkumaan mennessäni olen heistä niin onnellinen.

mietin että kuinka ihanaa ois ku sais olla niin ku ite haluaa....mutta aikansa kutakin

Olen tullut siihen tulokseen, että harrastaisin sitä ja tätä ja tuota ja kotimme olisi aina tiptop....



mutta elämäni olisi pohjimmiltaan tyhjää ja merkityksetöntä. Luultavasti saattaisin istua kauniin kotini kalliilla VALKOISELLA? sohvalla kädet ristissä ja miettisin, mitä järkeä tällaisessa elämässä on.



Muiden lapsia tod.näk. inhoaisin enkä haluaisi heitä ylisiistiin kotiini sotkemaan.

tulee mietittyä, että olis aika hiljaista jos ei olisi lapsia.



Vaikka joskus (viimeksi tänään) tuntuukin, että *hu0h*, kun saisi hetkeksi oman rauhan..



..Niin silti olen onnellinen, että meillä on nuo kolme pientä höppänää tuomassa elämään sisältöä ja iloa.



Vanhin lapsista kohta kolme, keskimmäinen 2 ja nuorin 3kk niin on aivan ihanaa seurata jokaisen kehittymistä ja muistella minkälaisia minkälaisia olivat minkäkin ikäisenä ja mietiskellä mitä tulevaisuus tuo tullessaan :)

Kummallista että monet ihmiset kuvittelee, että valkoiset huonekalut ja lapset eivät sovi yhteen! Meillä ainakaan ei mitään ongelmia ole ollut.

Tai sit vaan töitä ja bilettämistä. Eli mitään sanomatonta. Onneks on lapsia. Esikoinen jo 9vuotias ja toista odotellaan saapuvaksi minä hetkenä hyvänsä =)

ja juuri tänään pohdin, että jos näin jatkuisi... ihan kiva olla ilman, mutta ikävä tulisi pidemmän päälle

Lapsemme ovat minulle erittäin rakkaita ja kovasti toivottuina saatuja. Silti joskus mietiskelen huvikseni millaista elämä ilman heitä olisi. Jos olisimmekin valinneet vilkkaan dinc-elämän.



Asuisimme tyylikkäässä kodissa. Pienemmässä kuin nykyinen, mutta vimpanpäälle hienossa. Kalliita koriste-esineitä olisi esillä ja viherkasvit kukoistaisivat kun kukaan ei olisi repinyt niitä.



Harrastaisin kaikenlasta kehittävää. Lukisin laadukkaita kirjoja ja kuntoilisin 4 x vko. Laittaisin rahaa ulkonäkööni ja olisinkin tosi hehkeä misu (en mikään roikkumaha). Miehen kanssa harrastettaisiin estotonta seksiä vähintään 10 kertaa viikossa. Kaikissa huoneissa ja äänekkäästi. Matkustelisimme usein niin kaupunkilomille kuin eksoottisiin paikkoihin. Rahaahan olisi reilusti.



Nukkuisin hyvät yöunet. Varsinkin viikonloppuisin heräilisin vasta puoleltapäivin. Ruokana ihan mitä mieleen tulee. Välillä voisin olla tekemättä "oikeaa ruokaa" päiviin.



Jne.



(Paitsi että olen elänyt aikuiselämää ennen lapsia. Ihan tavallista arjen raadantaa se silloin oli. )

Olin kuukausi sitten työmatkalla viikon pois kotoa. En ole tässä välissä ollut töissä ollenkaan. Löysin itseni kaiken sen kotipyörityksen seasta vasta väistyttyäni sivuun hetkeksi.



Täytyy myöntää, että mielessä käväisi ajatus siitä, mitä elämä olisi ilman lapsia. Kun palasin kotiin, ymmärsin, että tyhjää. Sen oivalsin kuitenkin, etten tule onnelliseksi pelkästään kotona olemalla. Tein päätöksen palata töihin pienimmän ollessa kolme vuotta. Sen verran sain kiksejä työstäni :)

Samaten mietin millaista olis jos oliskin mennyt opiskeleen eri alaa, olis hankkinu ekan kesätyöpaikan muualta niin ei olis jumiutunut nykyseen, mietin millaista elämä olisi jos en olisikaan pyytänyt miestäni uudestaan treffeille kun ensin jätin sen..



Kaikkea saa miettiä! Seksiä toisen kanssa, hakea toista työpaikkaa, vaihtaisko uraa 40- vuotiaana, hankkisko uuden lapsen vai jättäiskö perheensä.



Itse tykkään kuitenkin elämästäni. Ja lapsia ilman olisi todella outo elää!



Meille syntyy neljäs kun esikoinen 5- vuotias. Hyvä taukokin ehdittiin pitää välissä! :D

Kummallista että monet ihmiset kuvittelee, että valkoiset huonekalut ja lapset eivät sovi yhteen! Meillä ainakaan ei mitään ongelmia ole ollut.

Sanotaanko, että MEIDÄN lapset ja valkoiset huonekalut (saatikka valkoiset vaatteet!) eivät sovi yhteen. Eivät todella. Nahkainen ehkä vielä pysyisi valkoisena, mutta kankainen ei.

ihanaa olla kotona kahdestaan. POika on mummolassa 4 viikkoa. Kaksi viikko olemme pojan

kanssa mummolassa.

Töitä on tehty ympäripyöreet päiväat ja nautti

olutta tänäänkin terassilla.

KUinka ihanaa voi olla elämä.

Nyt kun kotona odottaa neljä lasta niin työpäivät pysyy kurissa.

Ilman lapsia olisin kyllä urakeskeisempi.

Mutta ehdottomasti kuluttaisin vähemmän.

Nyt on pakko silloin tällöin käydä lasten kanssa shoppailemassa.