Saako juuri synnyttänyt kieltäytyä vieraista?

Mä olen ollut jo niin kauhea et olen ilmoittanut kaikille, et meille ei tulla kahteen ensimmäiseen viikkoon. Sairaalassa saa käydä katsomassa ja sit 2 viikon päästä kotonakin, mut siinä välillä ei.



Minusta oli ainakin niin kauheaa maitoa tuli niin solkenaan, että koko ajan jos luutus perässä, niin sitten ei kukaan liukastunut lattialle jne. Niin hehkeessä kunnossa jaksoin vain oman perheen.

jos joku siitä ottaa nokkiinsa, niin osoittaa vain oman tyhmyytensä.

Ei oikein ole sellaisia kavereita ainakaan montaa, jotka tulisivat edes käymään.

Yksi nyt varmaan muuten voisikin, mutta hänelläkin on la samoihin aikoihin.

Sukuani näkee varmaan vielä vähemmän (olemme "mustalla listalla").

Miehen puolelta löytyy sisko 230km päästä ja vanhemmat n.80v 250km päästä.

Eli aika rauhassa saa olla.

Kävisi sitten edes joku niin ei tarvitsisi mökkihöperöityä tänne...

juuri niin kuin haluaa ainakin kuukauden ellei kaksi. Pelkästään hormonien takia siinä vaiheessa on niin pimeä, että voi vaatia ihan mitä vaan. Ja jos joku ei sitä ymmärrä, niin olkoon ymmärtämättä. Tärkeintä on se, että synnyttäneellä on kaikki asiat ympärillään juuri niin kuin haluaa.

Mitään mutinoita siitä, että ennenkin ihmiset ottivat vieraita vastaan ja pälä pälä ei tarvitse kuunnella. Muissa tilanteissa pitää voida vähän luovia, mutta vastasyntyneen kanssa äiti saa levätä ja oma perhe tutustua tulokkaaseen rauhassa. Ennen kaikkea vastasyntynyt ansaitsee rauhallisen kodin ensimmäisten elinpäiviensä aikana. Joka ei tätä ymmärrä on todella huono katsomaan omaa napaansa pidemmälle.

synnytyksen jälkeen...Mennään pyhäpuvuissa hienoina kylään parin viikon päästä ja katsotaan päästä varpaisiin kun äiti on kotona verkkareissa ja vanhassa t-paidassa tukka likaisena. Miulla meni kuukausi ennenkuin pystyin edes istumaan, saati että olisin alkanut siinä ehostamaan ja leipomaan vieraille!

Saan näistä voimaa kieltäytyä yövieraista :-)



Yöthän voi mennä valvoessa, lasta kanniskellessa ja imetystä opetellessa eikä silloin halua edes muita kuin omaa perhettään nähdä :-)

Toiset haluavat olla monta kuukautta rauhassa tutustumassa lapseen, toiset taas odottavat, että vieraat tulevat kylään. Yksi kaverini loukkaantui, kun emme tulleet vauvaa katsomaan. Meidän suvussa vauvalle perheineen on annettu aikaa jonnekin kastajaisiin saakka ja odoteltu perheeltä jotain signaalia, milloin haluavat ottaa tervehtijöitä vastaan.



Muutamat kaverit ovat tehneet kivasti, kun ovat ilmoittaneet, mistä alkaen ottavat vieraita vastaan. Tällaista käytäntöä suosisin muidenkin käyttävän!



Itse koin positiivisena asiana sen, että meitä ja vauvaa haluttiin muistaa ja tulla katsomaan. Osa toi itse herkut, mutta välillä tuntui, että päivä menee melko lailla vieraiden ehdolla. Enemmän meillä aiheutti pään vaivaa kämppä, joka ei pysynyt kunnossa. Muutto oli kesken ja kaikki jotenkin levällään.

yövieraista tai vieraista muuten vaan! Ei siihen synnytystä tarvita. Jokaisen perheen elämässä voi olla tilanteita, jolloin vieraat - yövieraista puhumattakaan - eivät ole tervetulleita. Toki sosiaalinen elämä on tärkeää, mutta en usko vieraidenkaan viihtyvän, jos isäntäperhe on liian väsynyt, poissoleva tai jopa ärtynyt vierailusta. Älä suotta murehdi sitä, mitä ihmiset ajattelevat. Jos he ovat ystäviänne, he ymmärtävät. Jos eivät ymmärrä, se on heidän ongelma ei sinun tai teidän perheen. Itselläni on mennyt kaksi vuosikymmentä opetella se, ettei oikeasti muiden mielipiteillä ole väliä, jos ei tahallaan ketään loukkaa. Kaikkia ei vaan voi miellyttää. t. entinen kympin tyttö ;)

Mulla ekan synnytyksen jälkeen anoppi soitti kotiutumispäivänä ja kutsui itseään kylään. Yritin estellä, mutta anoppi lupasi, että olisivat vain hetken. Sitten, kun tulivat, niin kysyi, että eikö se Lauri ole vielä tullut. Oli kutsunut vielä mieheni veljen perheineen meille samalla kertaa. Siinä sitten keittelin kahvia ja väsytti niin hiivatisti. Jossain vaiheessa anoppi kysyi, että miksi olin tavallista hiljaisempi. Vastasin totuudenmukaisesti olevani hemmetin kipeä ja väsynyt. "No eihän sun olisi tarvinnut kahvia keittää", oli hänen kommenttinsa.



Omasta mielestäni koko porukka olisi voinut tulla myöhemmin. Niin kaikilla olisi ollut kivempaa. Tai ainakin mulla.

(Paisti sairaala-aikana saisi käydä etukäteen sopimalla).



No rakas ja aina niin kuunteleva isänihän yritti jo synnärille. Kätilö tuli harmissaan sanomaan että joku kyselee minua ja kun mieheni on jo paikalla, ei ole toivottavaa että tulee muita vieraita... isäni on vielä välillä aika rasittava enkä todellakaan toivonut häntä sinne. Mieheni sai sitten passittaa hänet tiehensä.. (En olisi halunnut että kenellekään kerrotaan synnärille lähdöstä kun siihen ei ollut mitään tarvetta mutta mies oli soittanut ensimmäisen tunnin aikana noin 15 ihmiselle että nyt sitten lähdettiin... Siksi hän sai tehtäväkseen myös hoitaa yli-innokkaat pois)



Eli kieltäytyä voit toki, toivotan onnea että tuttavasi myös kuuntelevat toivettasi!

Sukulainen soittaa tai laittaa viestin, että voisko tulla kylään huomenna/ylihuomenna. Minä vastaan vain, että meille sopisi paremmin viikolla se ja se tai päivä se ja se.



Eihän ko sukulainen voi tietää, jos meille on vaikka jo tulossa vieraita päivänä jota ehdotti. Ja siksi toisekseen en koe olevani tilivelvollinen, miksi hänen ehdottamasa päivä ei sovi.



Lisäksi vastauksessani tuon esille, että todella haluan nähdä hänet/heidät, koska kysyn heti sopivaa toista ajankohtaa, enkä jätä asiaa vaan ilmaan.



Vaikka minusta synnytyksen jälkeen voisi oikeutetusti sanoa, että otamme vieraita vasta kun lapsi 2 viikkoa. Eikös tämä ole ihan suosituskin? Kummallista miten jotkut ei tajua. Voihan siihen tietenkin lisätä, että sairaalasta kehotettiin, että kahden viikon päästä vasta ulkopuolisia, niin ei luulis vieraan suuttuvan. Ihme itsekkäitä ihmiset tässäkin asiassa, perhettä pitäisi kunnioittaa ja kysyä MILLOIN saa tulla katsomaan?:)

tämä palsta on siitä jännä, että molemmat puolet ovat näkyvissä. Toisia haittaa kun "ulkopuoliset tunkee vaivoiksi" ja toiset on katkeria kun "mummot ei auta yhtään".

mun mielestä apua tarjoavat mummot, eli tässä tapauksessa jomman kumman äiti, on aivan eri asia, kuin sukulaiset jotka tosiaan niissä pyhävaatteissansa änkeää kylään ja kahvit kyllä kelpaavat, mut mitään apua ei koskaan tarjota. Meillä kaikki miehen sisaruksetkin tälläsiä! Mummot kyllä huolisin auttamaan. Ihan eri asia!

Saahan niistä kieltäytyä, mutta jos ovat muita kuin suomalaisia, niin tulevat joka tapauksessa :-) Meillä oli esikoisen syntymän jälkeen käynyt kylässä varmaan puolet kaupungin afrikkalaisista ennenkuin ensimmäiset suomalaisystävät ja -sukulaiset alkoivat vienosti kysellä, joko kehtaisi tulla kylään :-D

Todellakin: kieltäytyä saa ja pitää, jos siltä yhtään tuntuu. Minulla ollut vähän sama juttu aina synnytysten jälkeen (4 kertaa), että haluan olla vähän aikaa oikeasti rauhassa perheen kanssa, tutustua vauvaan ja toipua synnytyksen rasituksista. Kyllä jokaisen tervejärkisen pitäisi tämä tajuta. En tykkää muutenkaan puolivieraista yövieraista. Oma tai miehen lähisuku (vanhemmat, sisarukset) on asia erikseen, koska heitä en todellakaan passaa, vaan osaavat kyllä auttaa jne...

ilmoittanut, että 2 viikkoon meidän kotiin ei saa tulla. Tämä siis lähisuvulle.



Muita ystäviä olen ottanut vastaan noin 2 kk synnytyksistä. Minulla on ollut rankat synnytykset ja olen ollut henkisesti ja fyysisesti aivan rikki pitkään.



Kukaan ei ole loukkaantunut ja jos olisikin, niin ihan sama.

Eikös sitä muutenkin suositella et eka 2 viikkoa olis rauhotettua aikaa. Ei vietäis vauvelia ihmisten ilmoille, eikä kauheesti ravais kotona porukkaa. Onhan se pikkuisellekkin kauhee paikka tulla yht äkkiä maailmaan, pitäähän sitä saada rauhassa tutustua. Ja vissiin vauvelin vastustuskykykin on aika heikko alussa. Ittelle tulossa esikoinen tammikuussa, eikä meille ole kellään mitään asiaa ensimmäiseen kahteen viikkoon. Sairaalassa saa käydä.

Kun lapsi syntyi, isä laittoi viestin n 50 hengelle, joista puolet kysyi milloin voi tulla käymään ja he tulivat ekan kahden viikon sisällä, vilkkaamapan päivänä kävi 5 henkeä.

Mä olin loistavassa lepokunnossa, eli olin puoli-istuasennossa sohvalla, vauva nukkui, mies keitti kahvia, pakkasessa oli pullaa. Vieraat ihasteli vauvaa, toivat paljon syötävää, keksejä vieläkin 5 kk jäljellä on kaapissa ja lähtivät hyvin nopeasti pois.

Joka ikinen vieras kysyi milloin voi tulla ja kun ehdotin jotain, kukaan ei edes kysynyt käykö mikään muu päivä.



Sun ystävät ovat vaan niin tohkeissaan vauvasta, mutta pidä ovi suljettuna ihan niin kauan kuin haluat hyvällä omalla tunnolla.

Mulla ekan synnytyksen jälkeen anoppi soitti kotiutumispäivänä ja kutsui itseään kylään. Yritin estellä, mutta anoppi lupasi, että olisivat vain hetken. Sitten, kun tulivat, niin kysyi, että eikö se Lauri ole vielä tullut. Oli kutsunut vielä mieheni veljen perheineen meille samalla kertaa. Siinä sitten keittelin kahvia ja väsytti niin hiivatisti. Jossain vaiheessa anoppi kysyi, että miksi olin tavallista hiljaisempi. Vastasin totuudenmukaisesti olevani hemmetin kipeä ja väsynyt. "No eihän sun olisi tarvinnut kahvia keittää", oli hänen kommenttinsa. Omasta mielestäni koko porukka olisi voinut tulla myöhemmin. Niin kaikilla olisi ollut kivempaa. Tai ainakin mulla.

Hävyttömästi tehty minusta. Ei mitään kunnioitusta sua kohtaan.