miten pelastaa suhde?

nälviminen on ei toivottua

auttaa kummasti.

Ja siellä ei sanaakaan suhteestanne.

Vain hyvää ruokaa, plösimistä ja pelleilyä altaassa ;-)

Toimii ainakin meillä. Välillä pitää katkaista arki.

Ihan turha luulla että kukaan mies edes itse tietää miltä siitä tuntuu.

oltiin viikko helsingissä kahdestaan. Mies tosin teki töitä suurimman osan ajasta, mutta kuitenkin se oli ihan erilaista, kun tää arki. Silti asiat on ennallaan..

auttaa kummasti.

Ja siellä ei sanaakaan suhteestanne.

Vain hyvää ruokaa, plösimistä ja pelleilyä altaassa ;-)

Toimii ainakin meillä. Välillä pitää katkaista arki.

Ihan turha luulla että kukaan mies edes itse tietää miltä siitä tuntuu.

Meillä sama perustilanne kuin ap:llä. Lisäksi meille tulee usein nykyään riitaa. Arki uusperheessä neljän lapsen kanssa (joista vanhin esiteini ja nuorin 3v) on aika puuduttavaa ja rankkaa. Eikä minua huvita seksi yhtään. Tilanne aina pikkuhiljaa ajautuu riitaa kohti ja lopulta räjähtää, usein lasten kasvatuksesta. Riita kestää aina sen illan ja lopulta mennään kumpikin pahoilla mielin nukkumaan.

Nyt tullaan siihen keskusteluasiaan; mies ei koskaan, vahingossakaan viittaa riitaan sanallisesti! Jos minä haluan alkaa siitä keskustelemaan, mies suuttuu uudestaan ja on sitä mieltä, että minä vatvon ollutta ja mennyttä. Jos riita on ollut erityisen inhottava ja mies sanonut pahasti, hän usein "hyvittää" seuraavana päivänä ostelemalla jotakin herkkuruokaa tms. ja on taas lapsille erityisen kiltti, jos on tullut lapsille huudettua. Lapsille saattaa joskus harvoin jutellakin riidasta, mutta yleensä antaa asioiden vain "unohtua". Minua ärsyttää tämä suunnattomasti! Niin, yleensä myrskyn jälkeen on taas seesteisempi jakso...

mies ei koskaan ala puhumaan mistään riidasta jälkeen päin ja se on niin raivostuttavaa. Kaikki pienet riidat pitäisi unohtaa tuosta vaan ja olla niin kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan :( En myöskään koskaan saa häneltä mitään "hyvityksiä" esim. ruusua tai muutakaan vastaavaa. Minä tykkään muistaa ihmisiä ja miestänikin muistin aina suhteen pari ekaa vuotta, mutta kun en saanut koskaan pientäkään elettä takaisin niin en sitten itsekään sitä enää jaksanut tehdä. Pari vuotta sitten miehen syntymäpäivänä yllätin hänet esineellä jota oli toivonut. Kiitokseksi sain haukut ja se ostamani asia ei kelvannutkaan.

Pitäisikö ottaa tuo sähköposti nyt puheeksi kun tulee kotiin vai olla hiljaa ja taas odottaa?

T. ap

Nyt tullaan siihen keskusteluasiaan; mies ei koskaan, vahingossakaan viittaa riitaan sanallisesti! Jos minä haluan alkaa siitä keskustelemaan, mies suuttuu uudestaan ja on sitä mieltä, että minä vatvon ollutta ja mennyttä. Jos riita on ollut erityisen inhottava ja mies sanonut pahasti, hän usein "hyvittää" seuraavana päivänä ostelemalla jotakin herkkuruokaa tms. ja on taas lapsille erityisen kiltti, jos on tullut lapsille huudettua. Lapsille saattaa joskus harvoin jutellakin riidasta, mutta yleensä antaa asioiden vain "unohtua". Minua ärsyttää tämä suunnattomasti! Niin, yleensä myrskyn jälkeen on taas seesteisempi jakso...

Toiseks miehet nyt ei vaan ole koskaan puhunet tunteistaan, paitsi homot, ja niistä taas ei ole sitten muuten niin hirveästi iloa, fyysisessä mielessä. Mistä yleensä naisille on juolahtanut mieleen että kaikesta pitää puhua. Miehet, ihan pienemmät pojatkin, toimii kuten isommatkin, ja ahdistuu kun niiltä alkaa tivaamaan tunteita, niillä ei oikeasti ole siihen valmiuksia, että osaisivat niitä analysoida. Eihän sotiakaan käydä keskustelemalla vaan "mäiskimällä", eli älä ahdista ja vaadi selaista mitä toinen osapuoli ei edes ymmärrä, naisystävät on eriasia.

Todella naivi ja typerä kommentti! Tuollako se kommunikointi korjaantuu!!! Kaikkein tärkeintä suhteessa on se, että pystytään puhumaan ja kumpikin tulee kuulluksi. Pystyisikö ap muka nauttimaan viikonlopusta, jossa ei "sanaakaan suhteesta" vaikka kova tarve on päästä henkisesti lähemmäs miestään ja saada kommunikaatiokanava auki!



Olet onnellisessa tilanteessa, kun sinun ei tarvitse ymmärtää, ettei kaikkien suhteet eivät ole niin hyvin, että jollain kylpyläviikonlopulla asiat korjaantuvat.

Mä kyllä lämpimästi neuvoisin kaikkia naisia lukemaan niitä "Miehet ovat Marsista, Naiset Venuksesta" kirjoja... Osa sisällöstä on kyllä amerikkalaista hömppää, mutta kirjoissa ON vissi totuus myös!!



Jos muistaisimme arkielämässäkin, että miehet ja naiset ovat yhtä erilaisia kuin jos olisimme eri planeetoilta kotoisin, niin arkielämä olis OIKEASTI paljon helpompaa.



Naisena ymmärrän TÄYSIN sua ap. Kyllä muakin risoisi, jos mies olis riidan jälkeen ihan tosta noin vaan taas ok, tai lupais puhua tunteista, ja jättäis sen(kin) sitten tekemättä.



Mutta kun miehesi on mies :-) Mies EI kertakaikkiaan ajattele tunteita eikä varsinkaan analysoi niitä, kuten me. Tämä ei tarkoita, etteikö hänellä olis tunteita! Mutta hän käsittelee ne vaan todella eri tavalla kuin nainen.



Olis hyvä kuulla jonkun miehen mielipide tähän, mutta mun mielestä sun pitäs vaan odottaa että mies ehkä joskus vastaa siihen sähköpostiin, mutta oikeasti en usko että vastaa. Johan hän olisi vastannut jos se olis jotain mitä hän a) pystyisi tekemään b) kokisi niin, että se pitää tehdä.



Hän VARMASTI on miettinyt asiaa, mutta ei näe mitään järkeä kirjoittaa vaimolleen, VARSINKIN kun hänen mielestään teillä on kaikki hyvin.



Osaatko ap sanoa kolmella, lyhyellä ja ytimekkäällä lauseella, mikä sinua tässä nyt eniten vaivaa /harmittaa/satuttaa/loukkaa.



Miehelle pitää puhua selviä yksinkertaisia lauseita. Ja oikealla hetkellä. Ei missään nimessä silloin kun mies tulee väsyneenä töistä kotiin ja nälkäkin on! Tai kun hänen lempi tv-ohjelmansa on alkamassa.



Sano, kultaseni haluaisin kertoa sulle jotain, onko nyt hyvä aika? Jos on, hyvä. Jos ei, kysy milloin on, ja silloin sitten sanot hänelle. Älä ehdota "juttelemista", koska jos mies ei tähän asti (kuinka monta vuotta olittekaan olleet yhdessä?) niin ei hän kyllä nytkään ala. Miehet yleensä ahdistuvat "juttelemisesta", jos ei se johda mihinkään. Naisystävät ovat sitä varten, että heidän kanssaan voi pohtia syntyjä syviä ja parantaa maailmaa.



Älä syytä miestä, älä käytä sanoja "aina", "ei koskaan", tai aloita "Sinä..." vaan aloita "Minä..."



Esimerkiksi:

Minä en valitettavasti osaa heti riidan jälkeen olla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Minua auttaisi, jos ottaisit vaan mut kainaloon ja paijaisit vain siinä. Ei tarvitse sanoa mitään, vain olla.



Naisen ei ole helppoa puhua miestä! Yks naispuolinen kaverini kerran vinkkas mulle, että puhu niinkuin puhuisit ulkomaalaiselle joka osaa vain vähän suomea. Ja tämä ei ole alentaakseni miestä! Vaan jotta muistaisin, miten erilaisia me olemma.



Ja vielä .. jos mies ei ole koskaan muistanut sua oma-aloitteisesti tai tuonut esim kukkia, niin miksi ihmeessä kuvittelet että mies yhtäkkiä sellaiseksi muuttuisi? :-)