Lue keskustelun säännöt.
Oma äiti kyllästyttää
03.06.2009 |
Olen kärsinyt äidistäni koko ikäni. Nyt kun omat lapseni alkavat olla kouluikäisiä, tulee jonkinlainen deja vu nuoruudestani taas.
Äitini on tunkeileva, suorapuheinen ilkeyteen asti, kurkistelee meille ikkunoista sisään ennenkuin tulee kylään jne. Hän on aina huolehtinut lapsensa ja asiansa, joten siitä ei ole kyse. Tosin on tuntunut joskus siltä, että heitteille jätettyjenkin lasten tilanne ymmärretään paremmin kuin ilkeiden äitien lapsia.
Nyt kun omat lapseni ovat koulussa, hän juttelee kylillä niiden asioita muiden lasten äideille ja mummuille. Olen itse yksityisasioissa pidättyväinen, joten inhoan sitä ylikaiken. Tuntuu taas siltä, että saan niskaani katseita, että tuossa menee "sen pimeän naisen tytär ja lapsenlapset". Koko lapsuuteni sain kantaa sitä taakkaa jo selässäni enkä enää jaksaisi. Puhumattakaan siitä, että lapsenikin joutuvat kärsimään mummustaan. Osa äitini idioottimaisista käytöksistäkin on paljastunut vasta aikuisena, kun joku ihminen on ihmetellyt minuun tutustuttuaan, etten olekaan kuin äitini.
Miten ihmeessä menen eteenpäin? Jos sanon kaiken tämän suoraan äidilleni, välit menevät taatusti poikki. Hienovaraisesti sanottu ei ole tehonnut, olen jo kokeillut. Luulin jo nuorena aikuisena, että pääsen äidistäni yli, mutta nyt omien lasten kautta olen taas samassa jamassa. Tuskin kenelläkään on mitään viisasta sanaa?
Kommentit (5)
.. tai ainakin uhkaa sillä. Jos äitis ei opi tavoille, niin sitten jäähdytä itse välejä.
Teidän perhessä on teidän säännöt ja isovanhempien pitää kunnioittaa niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmalle ihmiselle on aivan turha yrittää keskustella läpi muutostarpeita. Ei siitä mitään tule. Korkeintaan se voi hetken auttaa ja sitten palataan taas vanhoihin piintyneisiin tapoihin.
Ainoa toimiva konsti on, että otat itse etäisyyttä, etkä puhu perheenne yksityisasioista mitään äidille. Pienen kylän juoruilusta pääsee muuttamalla muualle, isommalle paikkakunnalle.
Hän nuuskii kaikki paikat, oli varastanut esikoiseni eskarioppaan ja valokuvat ja jauhaa ja levittelee ja juoruaa kaikki asiamme. Selittää kaikille, kuinka en selviä ilman häntä jne.
Sitten kun emme ole hänen kanssaan tekemisissä, hän valittaa kaikille kuinka kylmä tytär hänellä on.
Meillä ainoa tapa on katkaista välit. Mikään muu ei toimi, jos haluaa säilyttää oman mielenterveytensä. Yritetty on.
Hän on kuitenkin sinun äiti. Ainoa ja paras. Se asia ei muutu.
Hän varmasti kaipaa(hyvä asia) teitä kun on välimatkaa ja huomaa mitä tuli tehtyä ja sanottua ja ehkä yrittää muuttaa tapansa tai tietää menettävänsä teidät.
Lapsilla hyvä olla mummo, eikö vain?
sen, että et halua hänen kertovan lapsistasi juttuja kylällä. Lapsista keskusteleminen tuskin on kiellettyä - kaikkihan lapsenlapsistaan puhuvat-, mutta joitakin asioita et halua leviteltävän.
Oman äitini kanssa olen ottanut yhteen monta kertaa. Suhteemme ei kuitenkaan ole katkennut, vaan pienen katkon jälkeen kanssakäynti jatkuu edelleen.
Ihmiset leimautuvat niin monella tavalla, mutta tärkeintähän on se, että omalla olemuksellasi ja käytökselläsi annat vieraille ihmisille oikean kuvan. Sama koskee lapsiasi. Loppujen lopuksi muut ovat kiinnostuneita eniten vain omista asioistaan.