Miten voisin olla vähemmän suorittava äiti? Miten relata?

Voisiko olla siitäkin syystä, että lapset on niin pieniä ja juuri tuollainen tekopirteä innostaminen helpottaa esim. pukemista, iltarutiineja, uloslähtemistä jne. Ja sinulla on vielä kaksi jotka organisoida siihen yhdessä.



Minulla itselläni on 4-vuotias. Minä en tunne suorittavani äidin roolia, vaikka kyllä minäkin yritän olla hyvä äiti, ja opetan ja selitän tietysti paljon asioita. Elän tässä päivässä ja yritän nauttia hetkistä. Elämän pitää olla kivaa. Pitää rakastaa kovaa ja niin että se pieni tietää joka solullaan että äiti rakastaa. Ne ehtii oppia asioita koulussakin, ei kaikkea tarvitse selittää. Annan tilaa mielikuvitukselle, leikille, sotkulle. Minä rakastin lapsuuttani itse, ja helposti samaistun lapsen maailmaan. Etenkin tuollainen pieni on niin hetkessä kiinni, pikkukivikin on syventymisen arvoinen asia. Kieltäydyn stressaamasta mistään, lasten kanssa ainakaan. Aikuisena ne muistavat nauravaisen äidin, toivottavasti. Minun elämässäni tuo pieni on ihan paras asia. Me ollaan sellaset kaverit, seikkaillaan yhdessä. Paljon vaikeita juttuja on tapahtunut mun elämässä, joista mun lapsi ei tiedä mitään. Siksi mun on pitänyt laittaa asioita vähän tärkeysjärjestykseen, ja hän on kyllä ykkönen.



Minusta sinä vaan yrität pitää kaksi pientä aisoissa, ja siksi et voi ottaa niin rennosti. Ehkä asiat muuttuu kun pienempikin kasvaa vähän itsenäisemmäksi, ehkä?