Pitkään imettäneet, 2 tai useamman lapsen äidit

alku vaikeaa ja kivuliasta,

mutta kun alun yli päästiin niin toisen lapsen imettäminen oli selvästi helpompaa kuin ensimmäisen.

Esikoisen imetys oli alkuun tosi vaikeaa, kuopus oli taas kuin syntynyt tissiä syömään. Osasi sen homman heti. Mutta en usko, että aikaisemmalla imetyksellä oli merkitystä, vaan vauvalla. Imuote oli täydellinen, rinnat ei kipeytyneet ja ekojen maidonnousupäivien täysistä ja pinkeistä tisseistäkin vauva sai imettyä hienosti.

Imetin taas vuoden.

Toisen vauvan kanssa oli siinä mielessä hankalampaa, että toinen nännini oli halki laidasta laitaan 6kk ja arvaatte varmaan, että imetys oli hieman kivukiasta! Hammasta purren imetin omasta kivustani huolimatta ja pullosta ei saanut tippaakaan! Imetysote oli aivan oikea! Maitoa tuli toisenkin kanssa erittäin runsaasti ja nousi rintoihin toisena päivänä, kun pääsin vauvan kanssa kotiin!

Ekan kanssa oli tosi hankalaa.. rinnanpäät meni rikki ja veri vaan valui maidon kera... Käytin rintakumeja varmaan 5 kuukautta!



Tokan kanssakin oli aika kivuliasta alussa. Käytin taas rintakumeja ehkä 4 kuukautta.



Kolmannen synnytys taas oli niin kivulias (oli erittäin nopea synnytys), että sen jälkeen ei mikään enää sattunut! En käyttänyt rintakumeja.



Neljännen lapsen imetys meni myös alusta asti hyvin niinkuin kolmannenkin.



Maidonnousu on tapahtunut aina ihan hyvin, ainoastaan kolmannen lapsen kohdalla kesti melkein 5 päivää ennen kuin omaa maitoa tuli riittävästi. Kolmas lapsi onkin ainoa, jolle jouduin antamaan korviketta ihan ekoina kotipäivinä.

ja kuopusta n. 1 v 8 kk ja kuopuksen tissittelystä esikoinenkin innostui uudestaan tissille, eli kovassa käytössä ovat olleet, ja hyvin on sujunut molemmilla kerroilla. Toisella kerralla ei tietenkään ollut sitä alun opettelua, vaan homma lähti heti sujumaan. Molemmilla kerroilla rinnanpäät menivät aluksi vähän rikki, mutta Lansinoh auttoi siihen.

lapsen kanssa kaikki oli paaaljon hankalampaa. Toisella kerralla rinnat olivat jo tottuneet hommaan eivätkä menneet rikki eikä maidonnousukaan ollut yhtään kivulias kokemus. Toinen vauva oli kyllä isompikin, mikä myös helpotti imetyksen opettelua.

Imetyksen aikana lisäksi kivuliaat jälkisupistukset jatkuivat ainakin viikon.

Nännit olivat ekassa imetyksessä nousseet kunnolla esille (ennen lapsia todella matalat), rinnat ei pakkautuneet niin järkyttävästi, maidonnousu tapahtui jotenkin paljon loivemmin, vauva osasi heti imeä, itsellä ei ollut semmoisia paineita, jne. Näin, vaikka toinen syntyi sektiolla.

mutta silti rinnanpäät menivät rikki ja jouduin rintatulehduskierteeseen, kesän aikana 3 tulehdusta. Ei vaikuttanut kuitenkaan imetykseen, imetän vieläkin :O

Muiden kohdalla ei juuri mitään, paitsi jälkisupparit.



Neljä lasta ja jokaista imetin yli vuoden. :)

Toista on joutunut pienenä auttamaan paljon enemmän kuin toista, joka osasi ensi kerrasta napata rintaan kiinni ja siinä se koko juttu.



Äidin taidot tulevat kyllä eskon kohdalla jo hankituksi, vauvallehan imetys on aina uusi juttu.