Mikä muuttui kun sait(te) asuntolainan maksettua?

Kaikki muuttui. Rahaa alkoi jäädä enemmän sekä käyttöön että säästöön. Ei tarvinnut koko ajan laskea mitä mikäkin maksaa ja mihin on varaa. Velaton elämä tuntui hyvältä, sen muutaman kuukauden mitä sitä kesti. Sitten tuli suuri vesivahinko ja joutui ottamaan uutta lainaa. Todennäköisesti en tule koskaan olemaan velaton.

No ei muuttunut muu kuin, nyt laitan entisen lainasumman verran rahaa säästöön.

Sain maksettua tänä keväänä 48-vuotiaana viimeisen lainaerän. Omistan asunnon yksin. 

Kulutuksessa ei muuttunut mikään - laitan nyt lainaerää vastaavaa summan enemmän rahaa sijoituksiin ja vaurastun siten entistäkin vauhdikkaammin. No käytiin sentäs lasten kanssa vähän hienommassa ravintolassa syömässä juhlimassa asiaa :)

Henkisesti tietty kevyt olla, kun ei ole lainaa stressattavana näinä aiempaa korkeamman koron aikoina.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki muuttui. Rahaa alkoi jäädä enemmän sekä käyttöön että säästöön. Ei tarvinnut koko ajan laskea mitä mikäkin maksaa ja mihin on varaa. Velaton elämä tuntui hyvältä, sen muutaman kuukauden mitä sitä kesti. Sitten tuli suuri vesivahinko ja joutui ottamaan uutta lainaa. Todennäköisesti en tule koskaan olemaan velaton.

Eikö vakuutukset ollut kunnossa?

Onneksi ei ole koskaan asuntolainaa ollut, vuokralla ei ole koskaan tarvinnut asua.

Ei kyllä yhtään mikään muuttunut. Sain lainan maksettua puolisentoista vuotta sitten, olin 45. Tai päätin maksaa loppulainan säästöilläni kun korot alkoi nousta. 

Eläminen on kallistunut ja käytännössä aika lailla saman verran mulla jää säästöön kuin aiemminkin. Ehkä sitten oon ollut huolettomampi rahan kanssa, mene ja tiedä. No joo, lapset on nyt teinejä ja heihin tuntuu menevän entistä enemmän koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki muuttui. Rahaa alkoi jäädä enemmän sekä käyttöön että säästöön. Ei tarvinnut koko ajan laskea mitä mikäkin maksaa ja mihin on varaa. Velaton elämä tuntui hyvältä, sen muutaman kuukauden mitä sitä kesti. Sitten tuli suuri vesivahinko ja joutui ottamaan uutta lainaa. Todennäköisesti en tule koskaan olemaan velaton.

Eikö vakuutukset ollut kunnossa?

Vakuutusyhtö ei suostunut korvaamaan yhtään mitään. 

Olen 48 ja sain juuri maksettua asuntolainan perinnön turvin. Vielä en tarkemmin osaa sanoa miten elämä muuttuu mutta ei ainakaan tarvitse laskea ihan joka euroa. Olen viimeiset vuodet elänyt todella pienellä budjetilla ja iso osa palkasta mennyt asumiseen. Mitään ylimääräistä en ole voinut ostaa. Nyt yritän saada vähän säästöön ja voin ostaa vaikka kengät kun edelliset menee puhki. Aiemmin ei ollut oikein yhtään käyttörahaa, kaikki meni asumiseen ruokaan yms. Olen siis asunut aivan liian kalliisti suhteessa tuloihin. 

Saatiin n. 44-v maksettua. 1000 euroa jää joka kk nyt omaan käyttöön, rahastoihin ja säästöön. Elämä muuttui aika lailla kevyemmäksi ja huolettomammaksi. Just tällä hetkellä ei ole myöskään autolainaa eikä muutakaan lainaa. Voidaan matkustella ja tehdä remppaa.

Meillä miehen kanssa asuntolaina 50/50 ja semolisi maksettu n.6kk kuluttua, laitetaan säästötilille varmaan aikalailla vastaava summa sitten kuukaudessa. Tai minä voisin oman osuuteni laittaa eläkesäästötililleni🤔

Toivoisin kyllä, että mieskin innostuisi matkustamisesta ulkomaille aina välillä, edes 1x/vuodessa..yliopistossa opislevaa teiniä tuetaan kuten tähänkin asti ja kotoa pian pois muuttavaa jossain määrin, hällä vakituinen työpaikka eli saa kyllä myös palkkaa.

Olin suunnattoman helpottunut ja täysin vakuuttunut siitä, että en ota senttiäkään lainaa saati hommaa omaa enää koskaan, vaikka olisi kaikki raha maailmassa. Lähes 15 vuoden kituuttamisen jälkeen aloin voida ostaa ruuasta alkaen asiat silloin, kun tarvitsi. Vieläkään en ole täysin tottunut tuohon vaan viikoittain käyn yhä katsomassa pankkitilin saldon ennen kauppaan astumista, jotta tiedän, että on rahaa osta kaikki, mitä listalla on, vaikka tiedän, että siellä on nykyään summa, jota en edes käsitä. Eilen meinasin saada sydärin kassalla, kun ihmispaljoudessa aina kaupassa raksuttava sisäinen laskimeni ei rekisteröinyt asioita, ja ostokset menivät harvinaisesti kolminumeroiseen summaan. Jo piniä vaativien ostosten kohdalla alan aina hermostua kassalla, koska tuntuu kuin olisin tekemässä jotain kiellettyä. 

Pankki ei myöntänyt lyhennysvapaita kuin olisin tarvinnut ja jouduin myymään isolla tappiolla, jolloin jäi lainaa maksettaviksi pitkäksi aikaa. 

Olin 38 v., kun asuntolaina oli maksettu. Toki ensiasunnosta olin muuttanut isompaan ja isompaan. Nyt on oma lainaton koti ollut jo hyvän aikaa ja nykyisin asun yksin. Enää en asuntolainaa tarvitse. Tämä on juuri sen kokoinen, että tilaa riittää ja muutama huone, sauna ja parveke.

Alussa velattomana olin hieman hukassa, kun palkasta ei enää mennytkään laina-eriä ja korkoja. Mitä sillä rahalla tekis, hmmm. Aloin tekemään kerran vuodessa matkoja ja löysin Kreetalta mieluisan ja tasokkaan hotellin, jonne palaan aina uudelleen. Siinä sopivasti yhdistyy kuntoilu ja kiireetön lomailu.

Rahaa ei tarvitse säästää, koska sain kohtuullisen perinnön, jonka aion venyttää kestämään loppuiän. Toisaalta hätätapauksessa myyn omistusasunnon ja muutan vuokralle palvelutaloon tms.

Sain enemmän rahaa säästöön ja sitä kautta sitten käyttöön kun tarvitsen. Äsken tuli säästöillä ostettu traktori. Velaton olen ollut nyt 9 vuotta ja todella hyvältä on tuntunut. Talolainan sain maksettua 11 vuodessa. 

Toiset tekee sitten muita valintoja, esim naapuri makselee lainojaan koko loppuelämänsä kun ei osaa talouttaan yhtään suunnitella ja ottivat rahoitusluottoja niin paljon kuin saivat, koroista eivät ymmärtäneet yhtään mitään. Mutta kun se pakottava tarve pitää kulissia yllä.

Otin eron miehestä, muutin itsekseni vuokralle asumaan, tuosta kaikesta kulunut 15 vuotta enkä ole kertaakaan katunut. Lainaa en ota enää ikinä.

Vuokralla en ole asunut koskaan ja meidän vanhemmat kannustivat lapsiaan ostamaan oman asunnon. Samoin teki kaikki serkkunikin ja isovanhemmilla oli myös omat asunnot. Voisi melkeinpä sanoa, että kulkee suvussa omistusasunnot. Olemme jo sen ikäisiä, että asunnot on ajat sitten maksettu. Melko pihiksi sitä oppi asuntolainan maksun kanssa enkä näe syytä muuttaa tyyliä. Onpa sitten rahaa ostaa laadukkaita vaatteita ja matkustella silloin tällöin, kun sattuu huvittamaan.

Nuorempia kehoittaisin aloittamaan yksiöstä oman asunnon ostaminen ja siitä palkkojen noustessa ostamaan hieman isomman, ei siis kammottavia lainoja heti ja isoa taloa, vaan pikkuhiljaa pikkuhiljaa nostaa elintasoa.

Jätkät otti pikavippejä mun nimiin kun olin kännissä

Nyt taas tuttu velkaolo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki muuttui. Rahaa alkoi jäädä enemmän sekä käyttöön että säästöön. Ei tarvinnut koko ajan laskea mitä mikäkin maksaa ja mihin on varaa. Velaton elämä tuntui hyvältä, sen muutaman kuukauden mitä sitä kesti. Sitten tuli suuri vesivahinko ja joutui ottamaan uutta lainaa. Todennäköisesti en tule koskaan olemaan velaton.

Eikö vakuutukset ollut kunnossa?

Vakuutusyhtö ei suostunut korvaamaan yhtään mitään. 

Eli itse aiheutettu? Jäikö hanat auki?

Vierailija kirjoitti:

Olin suunnattoman helpottunut ja täysin vakuuttunut siitä, että en ota senttiäkään lainaa saati hommaa omaa enää koskaan, vaikka olisi kaikki raha maailmassa. Lähes 15 vuoden kituuttamisen jälkeen aloin voida ostaa ruuasta alkaen asiat silloin, kun tarvitsi. Vieläkään en ole täysin tottunut tuohon vaan viikoittain käyn yhä katsomassa pankkitilin saldon ennen kauppaan astumista, jotta tiedän, että on rahaa osta kaikki, mitä listalla on, vaikka tiedän, että siellä on nykyään summa, jota en edes käsitä. Eilen meinasin saada sydärin kassalla, kun ihmispaljoudessa aina kaupassa raksuttava sisäinen laskimeni ei rekisteröinyt asioita, ja ostokset menivät harvinaisesti kolminumeroiseen summaan. Jo piniä vaativien ostosten kohdalla alan aina hermostua kassalla, koska tuntuu kuin olisin tekemässä jotain kiellettyä. 

Pankki ei myöntänyt lyhennysvapaita kuin olisin tarvinnut ja jouduin myymään isolla tappiolla, jolloin jäi lainaa maksettavik

Tuo taitaa laskeneilla asuntojen hinnoilla olla melko suurelle yllätys, kun asunto ei menekään lainan hinnalla kaupaksi ja kun myy tappiolla, pankki silti vaatii omansa.  Lainaa maksetaan vaikka asuntoa ei enää ole. Niitä velkoja ei pankki anna mennä tappiolla eli korkokin voi nousta.

Meillä oli kolmevitosina, 10 v sitten. Vähensin välittömästi työntekoa (pikkupalkkainen duuni, eläkekertymän kannalta ihan sama tekeekö sitä vai ei)  ja teen nykyään max 8 kk vuodesta, enkä täyttä työviikkoa. Mies on ollut työkyvyttömyyseläkkeellä jo vuosia. Viisi vuotta sitten ainokainen lähti maailmalle, ja sen jälkeen on panostettu harrastuksiin. Kesät vietetään täällä pohjois-Norjassa.

Kun asuntolaina oli maksettu niin aloin säästämään vanhuuden varalle. Alkuperäinen suunnitelma oli sitte käydä bingossa, päivätansseissa ja risteilyillä. Mutta kun tää terveydenhoito on nykysin mitä on niin eiköhän ne rahat tule menemään lääkäreihin, lääkkeisiin ja hoitoihin. Onneksi on mistä ottaa. Koko ikäni olen säästeliäästi elänyt.