mitä eroa on hätäsektiolla ja hätäkeisarinleikkauksella?

Mielestäni ei mitään. Molemmissa tapauksissa lähdetään siltä istumalsta kiikuttamaan potilasta leikkaussaliin.

Kaikki muut päivystyssektiot luokitellaan kiireellisiksi.

pystyviilto koska se on nopeampi tapa saada lapsi kiireesti ulos.

sectio caesarea



Keisarileikkauksella (lat. sectio caesarea, engl. cesarean section, saks. Kaiserschnitt, ruots. kejsarsnitt) tarkoitetaan leikkausta, jossa raskaudentila päätetään poistamalla lapsi raskaana olevan naisen kohdusta vatsanpeitteisiin ja kohdun seinämään tehdyn haavan kautta.



Keisarileikkauksen nimen kehityksestä



Keisarileikkauksen nimi on aiheuttanut jatkuvasti pohdintaa eikä nimityksen alkuperästä ole vieläkään olemassa täyttä varmuutta. Toimenpiteen nimi liittyi Pliniuksen (23¿79 jKr.) ja muiden vanhan ajan lähteiden mukaan roomalaisen Julius -perheen haaraan, joka oli saanut lisänimen Caesar erään sen jäsenen leikkauksen (lat. caedare, leikata esiin) avulla tapahtuneesta syntymästä. Yleisesti on arveltu, että tämä perheenjäsen olisi ollut juuri kuuluisa valtiomies ja sotapäällikkö Caesar eli Gaius Julius Caesar (100¿44 eKr.). Siihen aikaan toimenpide tunnettiin vain kuolevalle tai kuolleelle synnyttäjälle tehtynä lapsen pelastamiseksi. Caesarin kohdalla toimenpidettä vastaan puhuu se, että hänen äitinsä Aurelia jäi eloon synnytyksen jälkeen.



Useat uuden ajan historioitsijat ovat kuitenkin esittäneet, että nimitys johtuu Caesarin hallitessa jälleen voimaan saatetusta säännöksestä lex caesarea, joka perustui jo Rooman hallitsijan Numa Pompiliuksen (715¿673 eKr.) aikana annettuun lakiin lex regia. Näiden lakien mukaan naisille, jotka olivat kuolleet pitkälle kehittyneessä raskauden tilassa, oli tehtävä kohdun avaus, tarkoituksena säästää lapsia valtiolle. Samanlaisia määräyksiä annettiin useissa Keski-Euroopan valtioissa keskiajalla ja uuden ajan alkupuolella.



Lapsista, jotka olivat syntyneet äidin kuoltua tapahtuneen toimenpiteen avulla, kutsuttiin nimellä " caesones" (esiin leikatut, sanasta caedare). Kuolevan naisen kohdun avauksesta käytettiin 1500-luvun lopulle saakka nimitystä operatio caesarea eli " keisarin toimenpide" . " Keisarileikkauksesta" alettiin puhua vasta 1600-luvulla, sen jälkeen kun ranskalainen Jacques Guillimeau (1550¿1613) oli ottanut vuonna 1598 julkaisemassaan synnytysoppaassa käyttöön nimityksen sectio caesarea (lat. sectio, leikkaus).



****************************



Ensimmäinen kirjallisesti kuvattu keisarileikkaus, jonka seurauksena sekä synnyttäjä että lapsi selviytyivät elossa, tapahtui Sveitsissä vuonna 1500 tai 1501. Sen suoritti sveitsiläinen siankuohari ja eläinvälskäri Jakob Nufer omalle vaimolleen. Kertomus tapahtuneesta on merkitty muistiin vasta 82 vuotta myöhemmin, joten sen luotettavuus ei ole mitenkään ehdoton. Synnytys oli kestänyt jo useita päiviä, mutta kolmentoista eri kätilön avusta huolimatta se ei ollut edistynyt. Arvellaan, että epätoivoinen mies oli saanut paikallisilta viranomaisilta luvan yrittää keisarileikkausta, joka onnistui odottamattoman hyvin. Syntynyt lapsi eli 77 vuoden ikäiseksi ja raskaana ollut vaimo synnytti myöhemmin normaalisti viisi lasta, niiden joukossa yhdet kaksoset.



Historiallisesti luotettava on saksalaisen kirurgin Jeremias Trautmannin vuonna 1610 Wittenbergissä tynnyrintekijän vaimo Ursula Opitzille suorittama keisarileikkaus. Lapsi syntyi terveenä ja vahingoittumattomana. Synnyttäneen vatsanpeitteisiin tehty haava ommeltiin kiinni, mutta kohdun haava jätettiin auki. Aluksi hyvin edistyneen toipumisen jälkeen synnyttäjä kuoli yhtäkkisesti, noustuaan kolme viikkoa myöhemmin jalkeille vuoteestaan. Hänelle suoritettiin ruumiinavaus, jossa ei kuitenkaan todettu mitään sairauteen tai märkimiseen viittaavaa. Voidaan arvella, että kuoleman syynä oli alaraajojen laskimotukos ja siitä aiheutunut keuhkoveritulppa.



Kirurgien koulutuksen parantuessa ja tekniikan kehittyessä mahdollisuudet onnistua keisarileikkauksen tekemisessä lisääntyivät. Elossa olevan synnyttäjän leikkaaminen oli kuitenkin vaikeaa, koska nukutusmenetelmiä ei tunnettu ja koska sisäelimiin tehtäviä haavoja ei uskallettu sulkea ompelemalla. Synnyttäjät kuolivat tavallisesti keisarileikkauksen jälkeen verenvuotoihin tai haavatulehduksiin. Vähitellen keisarileikkauksia alettiin tehdä synnytyksen aikaisemmassa vaiheessa, jolloin sekä synnyttäjän että lapsen mahdollisuudet selviytyä olivat paremmat. Yleensä toimenpiteet tehtiin hyvin alkeellisissa oloissa synnyttäjien kotona, useimmiten keittiön pöydällä omaisten toimiessa avustajina. Joskus harvoin sekä synnyttäjä että lapsi säilyivät hengissä ja kertomukset onnistuneista tapauksista lisäsivät uskoa keisarileikkauksen mahdollisuuksiin.



Kirurgian kehityksen myötä keisarileikkauksen menetelmät kehittyivät ja keisarileikkauksen käyttö yleistyi. Se oli yhä edelleen vaarallinen leikkaus haavatulehdusten ja verenvuotojen vuoksi. 1500-luvun loppupuolelta lähtien alettiin perustaa erityisiä synnytyslaitoksia, joissa annettiin myös koulutusta kätilöille. Kun lääkärien ja kirurgien koulutus ja toiminta vähitellen yhdistettiin 1700-luvun lopulta alkaen, alkoivat myös lääkärit kiinnostua synnytysten hoidosta. Synnytyslaitoksissa ja 1700-luvun lopulta alkaen perustetuissa yleissairaaloissa suoritettiin keisarileikkauksia, mutta tulokset olivat edelleen huonoja. Erään arvion mukaan Pariisissa yksikään nainen ei selviytynyt elossa keisarileikkauksesta vuosien 1787 ja 1876 välisenä aikana.



Keisarileikkausten suorittaminen tuli helpommaksi 1800-luvun puolella. Huomattava parannus oli sisäelinten haavapintojen ompelu ruumiinonteloihin ulottuvien leikkausten yhteydessä, aluksi hopealankaa ja myöhemmin katgutia sekä helpommin steriloitavaa silkkilankaa käyttäen, sillä ompeleiden käyttö vähensi verenvuodon määrää. Nukutusmenetelmien keksiminen 1800-luvun puolivälissä salli kivuttomat leikkaukset ja antoi mahdollisuuden kiireettömään työskentelyyn niiden aikana. Merkittävä edistysaskel oli myös antiseptinen leikkauskäytäntö 1860-luvun lopulla ja aseptiikan käyttöön ottaminen 1880-luvulta alkaen, sillä ne vähensivät huomattavasti hengenvaarallisten haavatulehdusten riskiä.



Kaiken kaikkiaan keisarileikkauksen tulokset olivat yhä varsin heikot. Niitä paransi kuitenkin merkittävästi leikkauksen yhteydessä tehty ns. Porron operaatio eli emättimen yläpuolisen kohdun runko-osan poisto, jonka avulla kohdusta aiheutunut verenvuoto saatiin ehkäistyksi. Sen oli kehittänyt italialainen Edoardo Porro (1842¿1902) vuonna 1876. Erityisesti saksalaiset M. Sänger (1853¿1903) ja Gerhard Leopold (1846¿1911) korostivat sisäisten leikkauspintojen huolellista ompelua, jonka avulla oli myös mahdollista säilyttää kohtu myöhempiä raskauksia ja synnytyksiä ajatellen.



Leikkausten turvallisuuden lisääntyminen merkitsi sitä, että keisarileikkausta voitiin käyttää synnytyksen päättämiseen valikoidusti myös tapauksissa, joissa normaali alatiesynnytys tiedettiin jo etukäteen vaikeaksi tai mahdottomaksi. Tällaisia tilanteita aiheuttivat mm. synnyttäjän ahdas lantio ja sikiön vesipää, tai jos sikiön virheasentoa synnytyksen käynnistyessä ei saatu korjatuksi. Keisarileikkausta ei tehty ennen 1800-luvun päättymistä juuri koskaan synnyttäjällä tai lapsella olleen muun sairauden vuoksi.



Lisäys tammikuussa 2004: Keisarileikkaus voi pelastaa raskaana olevan tai lapsen silloin, kun raskauden jatkuminen tai synnytys aiheuttaa hengenvaaran jommalle kummalle tai molemmille. Luonnollinen synnytys on normaaleissa ja riskittömissä tapauksissa turvallisempi kuin keisarileikkaus, johon liittyy varsinkin synnyttäjän kohdalla aina lisääntynyt kuolemanvaara. Lisäksi keisarileikkauksen jälkeinen kohdun seinämän arpeutuminen voi aiheuttaa sekä rakenteellisia että toiminnallisia häiriöitä, joiden vuoksi sikiöllä on seuraavan raskauden aikana jonkin verran kohonnut riski kuolla 34. raskausviikon jälkeen.

miks tähän nyt sotkettiin kiireelliset sektiot jne?



Jos pilkkua viilataan niin tosiaan toisessa on kirjoitusvirhe, ei muuta eroa. Hätäsektiolla ja hätäkeisarileikkauksella taas ei ole muuta eroa kuin nimi, samasta asiasta kyse kuitenkin. Ihan sama ero kuin sektiolla ja keisarileikkauksella.

kiireellinen ja hätä eroavat siinä että kiireellinen voidaan suunnitella tietyssä aikakehyksessä, hätäsektioon lähdetään sillä sekunnilla kun hätä tulee. Minulle tehtiin kiireellinen ja pohdinnan jälkeen aikaraja oli 35min siihen että lapsi on ulkona.

http: //www. saunalahti. fi/arnoldus/sectio. html