Pojalla ilm. jokin ahdistuneisuushäiriö, valittaa pari kertaa vkossa iltaisin, että pelkää " ei mitään" ja kauhea olla :(
Yritän tietysti pitää sylissä ja lohduttaa, että kotona hän on turvassa äidin ja isin kanssa ja että kun saa unen päästä kiinni tuntuu kaikki taas paremmalta aamulla. Laulan hänelle rakasta tuutulaulua ja hieron hellästi selkää. Istun vieressä kunnes nukahtaa, käsi kädessä.
Tätä on jatkunut jo melkein vuoden joka viikko ainakin kerran, mitähän sitä pitäisi tehdä?
Meillä ei perheessä väkivaltaa eikä muuta sellaista, pojalla dysfasia ja ehkä myös as-piirteitä.
Kommentit (3)
Vierailija:
kotona hän on turvassa äidin ja isin kanssa ja että kun saa unen päästä kiinni tuntuu kaikki taas paremmalta aamulla.
Aina ollut herkkä ja kiltti. Viimeinen vuosi ollut rankka, kokee kiusaamista ja itkeskelee paljon. Liioittelee ja värittää koulupäivän tapahtumia. Menin liikaa hänen tunteisiinsa mukaan ja tilanne vain paheni. Nyt kuuntelen hänen asiansa ja puhumme sen järkevästi (en ole myötätuntoinen,lässytä). Älä mene lapsen tunteeseen mukaan, älä kuvittele lapsen tunteita.
älä ainakaan selkeiden oireiden pitkittyessä mene kysymään asiaa alan ammattilaiselta vaan mielummin kirjoittele asiasta netissä täysin tuntemattomien ja ulkopuolisten kanssa.