Miksi en ole kenenkään kummi?

Olen kristitty ja kasvatusalan ammattilainen. Ehkä se sitten karkottaa nimenomaan.



ap

Nyt on viimeisen lapsen kanssa kummiongelma, kun kaikki tarpeeksi läheiset on käytetty tai kieltäytyneet, ja loput tutut tuntuu sen verran etäisiltä ettei heitä oikein kehtaa pyytää. Tavataan vain porukassa, emme usko että heitä lapsemme kiinnostaisivat, tavataan niin harvoin, että tuntuisi kummalliselta, heillä on jo sata kummilasta jne.

Ystäviä on, mutta aika moni on saanut lapsensa ennen kuin on minut tavannut. Ei kuitenkaan kaikki. Ystäviä on paljon, joten ehkä he kokevat, että en ole niin läheinen ystävä kuin mitä jos minulla olisi vähemmän ystäviä. Minulle ystävät ovat taas suvun korvikkeita, kun sukua ei ole ja siten ystävät tosi tärkeitä. Monet ystävistäni ovat minun lapsieni kummeja.

että ehkä tässä on juuri kysymys siitä, että ammattikasvattajana olen jotenkin " pelottava" kummiehdokas. Voisiko ihmiset ajatella, että olen jotenkin heidän yläpuolellaan kasvatusasioissa? Mielestäni kyllä aika hyvin kasvausasiat pysyvät töissä enkä ystävilleni kerro töissä olleista kasvatusasioista tai puutu ystävieni kasvatusasioihin, mutta ehkä he pelkäävät, että se pieni kasvattaja kuoriutuisi sitten jos olisin kummi. Itse vaan mietin, että haluaisinko itse omalle lapselle kummiksi vaikka lastenpsykiatrin tai lastenlääkärin tai lastentarhanopettajan, ehkä en välttämättä.



ap

Vierailija:

että ehkä tässä on juuri kysymys siitä, että ammattikasvattajana olen jotenkin " pelottava" kummiehdokas. Voisiko ihmiset ajatella, että olen jotenkin heidän yläpuolellaan kasvatusasioissa? Mielestäni kyllä aika hyvin kasvausasiat pysyvät töissä enkä ystävilleni kerro töissä olleista kasvatusasioista tai puutu ystävieni kasvatusasioihin, mutta ehkä he pelkäävät, että se pieni kasvattaja kuoriutuisi sitten jos olisin kummi. Itse vaan mietin, että haluaisinko itse omalle lapselle kummiksi vaikka lastenpsykiatrin tai lastenlääkärin tai lastentarhanopettajan, ehkä en välttämättä.

ap

Ihmettelen sitten vain, että miksi ihmiset haluavat olla ystäviäni, mutta kummiksi ei kukaan pyydä. Jotain vikaahan minussa sitten täytyy olla heidän mielestään suhteissa heidän lapsiinsa. Heille itselleenhän minä kuitenkin kelpaan mainiosti.



ap

Ei ammatti ainakaan kaikille näytä olevan kriteerinä.

Esimerkiksi jos menen ystävieni luokse kylään, niin vien lapsille aina jotain tuliaista. En välttämättä mitään isoa mutta jotain kuitenkin. Lapsille juttelen jotain pientä, en välttämättä kuitenkaan leiki, sillä lapset eli minun ja ystävieni lapset leikkivät usein keskenään ja minä ja ystäväni sitten jutellaan kahvin ääressä tms. Mikäli ystävillä on ollut pienempiä lapsia, jotka eivät välttämättä juokse isompien leikkien keskellä, niin olen kaapannut syliin ja lukenut kirjaa. Mielestäni siis ihan normaalisti olen ollut kiinostunut. Samoin olen ollut kiinnostunut ystävistäni heidän raskauden aikana ja kysellyt vointeja ja kuulumisia eli " masuvauvaakin" olen jo aina seurannut.



ap

ainakaan omien lapsien osalta vaan myönnän reilusti että välillä tulee ammuttua ihan metsään. Suutarin lapsilla ei ole siis kenkiä. Töissäni olen kyllä ihan hyvä, mutta töitäni en taas tuo kotiin.



ap

ap

Vierailija:

Olen kristitty ja kasvatusalan ammattilainen. Ehkä se sitten karkottaa nimenomaan.

ap

Joskus ihmisillä vaan on etusijalla sisarukset, serkut ja vanhemmat ystävät joiden kanssa on ehkä jo ala-asteella sovittu, että ollaax sit qummei ristiin. Tai jos asiasta ei ole ollut puhetta, he voivat olettaa, että sinulla on jo niin paljon kummilapsia ettei enempää mahdu. Tai olet listalla seuraavan lapsen kummiksi.



Onneksi se, että ei ole kummi, ei estä tekemästä lapsen kanssa lähestulkoon kaikkea sitä, mitä kummikin voisi tehdä, jos on siihen haluja.

että ap on liian tyrkky.



Kukaan ei halua pyytää kummiksi sellaista, joka on teennäisen kiinnostunut toisen raskaudesta, tuo lahjoja ja selvästi yrittää olla mieliksi päästäkseen kummiksi.

Joku vähän maallisempi voisi kaihtaa superuskovaista kummia, ajattelisi että se vie vaan lasta seuroihin.

ustuskannalla ja tyrmäämässä kaikki pohdinnat. Mikä sun on?

että mielestäni jos nyt jotakuta ajatellaan kristilliseen kasvatukseen sopivaksi, niin eikö se ole ihminen, joka on itse kristitty ja haluaa olla lasten kanssa. Mielestäni nuo kaksi kommenttia, että olen kristitty ja olen vapaaehtoisesti urani valinnut eli haluan päivät pitkät olla lasten kanssa töissä kertoo siitä.

Vierailija:

että mielestäni jos nyt jotakuta ajatellaan kristilliseen kasvatukseen sopivaksi, niin eikö se ole ihminen, joka on itse kristitty ja haluaa olla lasten kanssa. Mielestäni nuo kaksi kommenttia, että olen kristitty ja olen vapaaehtoisesti urani valinnut eli haluan päivät pitkät olla lasten kanssa töissä kertoo siitä.

Voi joskus tarkoittaa, muttei aina. Voi olla paljon muitakin sopivia, ja arpa ei nyt osunut kohdalle. Kaikkia sopivia ei pyydetä esikoisen kummiksi vaan myöhemmillekin tulokkaille säästellään kummikandidaatteja.

Miksi kysyisin, jos en haluaisi kuulla? Mielenkiintoisia näkökulmia, joita täytyy sulatella.



Tuossa voi olla perää, että joku kokee käytökseni tyrkyksi. Tosin se on ollut aina samanlaista että vien tuliaisia ja kyselen kuulumisia oli sitten ystävilläni lapsia tai ei, huomio toki kohdistuu lapsiin sen jälkeen kun heitä on perheessä ja aikuiset jää vähemälle. Ehkä mut on kasvatettu " liian hyvin" ja teen sitten noita asioita ihan selkäytimestä. En osaisi mennä kylään viemättä jotain.



Kaikkien vuosien aikana minä en ole koskaan ollut katkera etten ole kummi eikä se minua harmita, vaikka toki tätä kirjoitusta voisi niinkin ajatella. Lähinnä mietin juuri itseäni ihmisenä, että mikä tekee minusta " ei-haluttavan" kummiksi. Ystäväni ja ystävieni lapset ovat minulle joka tapauksessa tärkeitä, he ovat minulle kuin sukua.

Jos olet sellainen kaikkien kaveri muttei kenenkään sydänystävä?